Taatelikakku on helppo herkku!

MOLDIV-001 3(1)

Ensi viikolla siirrytään jo joulukuun puolelle! Opinnäytetyö alkaa olla hiontaa vaille valmis, joten aikaa muuhun alkaa vähitellen irtautua. Tästä innostuneena pistinkin elämän risaiseksi ja kävin kaupungissa ostamassa joulukortit itsenäisyyspäivää odottamaan. Tämä vuosi on ollut suuri poikkeus, sillä ei ole jouluttanut sitten yhtään. Tänään päätin kuitenkin tehdä kauden avauksen ja leivoin mausteisen taatelikakun.

Taatelikakku on mahdottoman helppo herkku, sillä taikinan pystyy tekemään ilman mitään erikoisia työkaluja: kattila, kulho ja jonkinlainen vispilä riittää (itse käytin paistolastaa). Alla olevan ohjeen pystyy muokaammaan gluteenittomaksi, maidottomaksi, munattomaksi ja/tai vegaaniseksi jos tarve on.

Yhteen pieneen taatelikakkuun tarvitset:

1 paketin (250g) kivettömiä taateleita

1,5 dl sokeria

3 dl vettä

200 g voita (tai kasvirasvaa)

3,5 dl vehnäjauhoja (gluteiinittomana 2,5 dl gluteiinittomia jauhoja, 0,75 dl tattarijauhoja ja 1 rkl psylliumia)

2 tl vaniljasokeria

1 tl neilikkaa

1 tl jauhettua pomeranssinkuorta

ripaus suolaa

1 tl soodaa

1 tl leivinjauhetta

(2 kananmunaa)

Aloita laittamalla kattilaan taatelit, sokeri ja vesi. Keitä kunnes taatelit ovat irronneet toisistaan ja lisää sekaan voi. Keitä niin kauan, että massasta on tullut sosemaista. Siirrä jäähtymään.

Sekoita kaikki kuivat aineet kulhossa keskenään. Lisää jäähtynyt taateliseos ja sekoita. Lisää tähän vielä munat, jos haluat.

Voitele kuivakakkuvuoka tai irtopohjavuoka ja jauhota korppujauhoilla.

Paista 175 asteessa n. 45-50 minuuttia.

Anna kakun vetäytyä vuoassa ja siirrä se sitten viileään tekeytymään.

Taatelikakku, kuten muutkin kuivakakut yleensä, vain paranevat päivien kuluessa. Sopii siis hyvin tällaiselle yksineläjälle, joka ei halua ruokahävikkiä.

Poista palaneen käry etikalla!

temp-for-output-3 2

Kuten kerroinkin meillä oli muutamaan otteeseen savupirtti-episodi viime kuussa. Jokainen joskus savut sisälle saanut tai ruoan kunnolla käräyttänyt tietää, että palaneen katkun saattaa haistaa kotiin tullessaan vielä viikkojenkin päästä! Pelkäsin näin tapahtuvan myös meillä, sillä saimme etenkin ensimmäisellä kerralla savua sisälle aikalailla.

Kun sitten toisen kerran samalla viikolla taloa ristituuletin, totesin että on tähänkin joku marttakeino oltava – ja niin olikin! Palaneen käryn saa nimittäin hävitettyä kiehauttamalla hellalla etikkavettä. Halleluuja ja kokeiluun. Itse tein seoksen summittaisilla suhteilla: reilu litra vettä kattilaan ja sekaan kunnon loraus etikkaa. Tämä seos kuumennetaan liedellä ilman kantta ja annetaan kiehua, kunnes seos on melkein kokonaan haihtunut.

Tehostin etikkahöyryn leviämistä tuulettimella ja ennen etikkaa olin yrittänyt tehdä talon läpi mahdollisimman tehokkaan ristivedon. Etikan tuoksu häviää nopeasti ja vie todellakin mennessään epämiellyttävät katkut. Tätä aion käyttää ehdottomasti jatkossakin!

Ihan erilainen kesä

IMG_7377

Kirjoitin viime kesän lopulla siitä, kuinka aion viettää tämän kesän aivan eri tavalla. Silloin asuin solussa kahden kiinalaisen kanssa, painoin niskalimassa kolmivuoroa kahmien kaikki ylimääräiset vuorot ja maksoin sekä Tampereen solua että Lappeenrannan yksiötä. Kun sitten elokuussa kävin istumassa maanantaista keskiviikkoon koulussa ja matkustin loppuviikoksi kolmivuoroilemaan 280 kilometrin päähän totesin, että josko seuraavana kesänä jotakin muuta.

Ja toden totta, eipä ole kukaan tiivistänyt tätä kesääni niin hyvin kuin Muumilaakson Mymmeli:

”Voisin tehdä mitä tahansa enkä kumminkaan tee yhtään mitään. Voi miten hauskaa on tehdä ihan mitä haluaa.”

Tämän kesän olen seurannut 1800-luvun taitteessa elämää Sipoon saaristossa, tutustunut Topeliukseen ja Sibeliukseen, saapunut Helsinkiin, ihmetellyt hattukaupoissa, muotihuoneissa ja kortteereissa. Olen kuunnellut nuoren Mika Waltarin juttuja pariisilaisessa bistrossa ja tavannut madame Coco Chanelin. Olen haistanut brännärissä paahdetun kahvin ja seurannut silmät suurina Pariisissa tuntihuoneista ulos luikahtaneita asiakkaita. Jos siis et vielä ole lukenut/kuunnellut Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita ja haluat kurkistaa reilun sadan vuoden takaisen Suomen arkeen, suosittelen erittäin lämpimästi. Upeaa kerrontaa jota kuunnellessa edes neljättä kertaa villasukan kantapäätä purkaessa ei harmittanut.

Vielä reilu viisi viikkoa jäljellä mahdollisuutta valita tehdä mitä tahansa tai ei mitään.

Purjehdus kaljaasi Ihanalla

temp-for-output-1 10(1)

Niin se meri vaan vetää tyttöä puoleensa. Enkä ihmettele, vartuinhan vetten äärellä liki kaksikymmentä vuotta. Toinen mitä pidän kovasti arvossa on perinnerakentaminen. Niinpä pyysin isää mukaani kesäiselle purjehdukselle kaljaasi Ihanalla.

Kaljaasi ei viittaa olueen, vaikka se saattaa sanasta ensimmäisenä tulla mieleen. Nimellä viitataan purjealuksen takilointiin eli välineistöön, joiden varaan ja avulla aluksen purjeet levitetään. Älä kysy enempää, itsekin luin sen Wikipediasta. Kaljaasi Ihana puolestaan on rakennettu Luvialla  talkoovoimin. Erinäisten purjealusten rakennustaito on ollut Luvialla syvässä, sillä 1500-1900 -luvuilla siellä rakennettiin peräti reilu 400 purjealusta, joista viimeisin vuonna 1919.

temp-for-output-5

Kuluneena kesänä on satanut kolmena päivänä: molempina juhannuspäivinä sekä sinä päivänä, kun me isän kanssa olimme varanneet paikat Ihanalle. Ehdimme jo hieman pelätä, että koko homma kariutuu oikukkaan sään vuoksi. Näin ei kuitenkaan käynyt ja pääsimme liikkeelle sovitusti. Vaikka tuuli paikoittain kovaakin, oli aluksen kulku tasaista, kunhan pysytteli kannella.

Ihanan henkilökunta oli välitöntä ja otti jokaisen matkustajan huomioon ihan pienimmistä kippareista alkaen. Itsekin pääsin alusta ohjaamaan sillä seurauksin, että kapteeni mietti ääneen ajokorttini peruuttamista. Krhhmmm. Oli todella vaikea hahmottaa kuinka pieneen liikkeeseen melkein 28 metrinen purjealus antoi vastetta ja kannattiko ruoria kääntää täydet 16 kierrosta vaiko 1/4 kierros. Kokeilin molempia taktiikoita, kumpikaan ei toiminut, joten jätin ohjaamisen kapteenille.

temp-for-output-3 2

Nelituntisella purjehduksella käydään meren kulun mukaan jossakin Luvian saariston saarissa ja syödään herkullista lohisoppaa saaristolaisleivällä. Tarjolla oli myös jatkuvasti teetä, kahvia ja laivakorppuja – tottakai!

Voin erittäin lämpimästi suositella kesäistä purjehdusreissua Ihanalla. Paikka on taianomainen lapsille ja hyvin mielenkiintoinen myös varttuneemmalle väelle. Suosittelen myös kerrospukeutumista, sillä merellä tuulee. Itse pärjäsin hyvin villapaidalla ja väljällä fleecellä, mutta varpaat olivat ikiroudassa, sillä minulla ei tällä hetkellä ole kuin pitsiset ballerinat.

Summa summarum: Ihana on elämys.

Iso O – matkaopas huipulle on kirja, jonka kaikki veivät käsistäni.

Iso O - Marja Khilström

Olen jo pidempään seurannut mielenkiinnolla Marja Kihlströmin pitämää Puhu muru -blogia. Marja on erityistason seksuaaliterapeutti, joka on julkaissut aikaisemmin kirjan Pannaan menemään yhdessä Sami Minkkisen kanssa, ja nyt kun toinen kirja Iso O – matkaopas huipulle julkaistiin, halusin ehdottomasti saada sen käsiini. Kun se sitten viimein odotti pöydälläni tenttien loppumista, oli sitä lukenut jo ainakin kolme ystävääni ennen minua!

Kirjassaan Marja käsittelee naisten seksuaalista itsetuntoa, rummuttaa naisen oikeutta orgasmiin, avaa orgasmin tiellä olevia esteitä, ohjaa ja opastaa ilotteluun yksin, yhdessä ja apuvälineiden kanssa sekä antaa ohjeita ja neuvoja myös kumppanille.

Iso O - Marja Khilström2

Kysyinkin Mieheltä olisiko hän halukas lukemaan Kumppanille-osion ja kommentoimaan sitä, niin että saisin myös miehen ja kumppanin mielipiteen kirjasta julkaistavaksi. Ensinnäkään lukemisesta ei meinannut tulla mitään, kun Mies intoutui keskustelemaan ja kommentoimaan kirjaa kahden lauseen välein. Meille myös aukesi useita hyviä keskusteluja aiheen tiimoilta.

Miehen mielestä kirjoittajalla on selkeästi syvää tietämystä aiheesta, kirja on hyvin kirjoitettu ja siitä on varmasti uutta jokaiselle, joka on valmis ottamaan vastaan. Hän halusi myös lukea loputkin kirjasta, kunhan itse saisin sen luettua ensin.

Iso O - Marja Khilström3

Kirjaa oli ilo lukea ja edetessä huomasi olevansa kuin kevyessä seksuaaliterapiassa: kirja herättää pohtimaan omaa seksuaalisuuttaan, millaiseksi se on muotoutunut, mitkä asiat siihen ovat vaikuttaneet ja miten itse vaikuttaa muiden kokemukseen heidän seksuaalisuudestaan. Sen loppuun on myös liitetty muun muassa lyhyt seksuaalianamneesi ja parisuhteen SWOT-analyysi.

Kirjasta on moneksi: huomasin sen aikana riemuitsevani, miten paljon sainkaan eväitä toki ihan vain itselleni ja rooliini tyttöystävänä, mutta myös fysioterapeutin ammattiini, tuleviin seksuaalineuvojan opintoihini ja myös vanhemmuuteen (sitten joskus)! Iso suositus tälle kirjalle – eikä vain naisille, vaan kaikille!

(Seuraavaksi aion haalia kirjastosta kaikki ne kirjat, joita Marja tekstiensä lomassa suosittelee.)