Yhdessä vai erikseen eli rahat ja parisuhde

temp-for-output-1 7

Minun ja sinun, meidän vai sekä että?

En ollut aikaisemmin tarkemmin ajatellut parisuhteen raha-asioita ennen kuin luin Juliaihmisen kirjoituksen aiheesta. Tai olin toki, hyvin pinnallisesti ja yksinkertaisesti. Aikaisemmin olin pitänyt sitä jonkinlaisena suomalaisena normina, että rahasta nyt vaan tulee sanomista. Mutta eihän sen nyt niin tarvitse mennä!

Meidän taloudessamme Mies tienaa kolmanneksen ellei jopa puolet enemmän kuin minä. Toivon, että tulevaisuuden yrityskuviot tasoittaisivat kuviota ajan saatossa, mutta se on toinen juttu se. Näillä kuitenkin mennään ja olenkin hiljalleen makustellut mikä olisi meille toimivin taloudenpitomalli.

Meillä on yhteinen taloustili, jonne tällä hetkellä kerätään vain bonuksia. Tulevaisuudessa kuitenkin tämä on se tili, jonne molemmat heittävät X % palkastaan. Yhteiseltä taloustililtä maksettaisiin ruoat ja talon/asumisen kulut sekä myöhemmin mahdollisten juniorien tykötarpeet. Se X määrä, joka molempien omille tileille jää on omaa rahaa. Omaa rahaa saa luonnollisesti käyttää parhaaksi katsomallaan tavalla.

Miksi sekä että? Aloitetaan vaikka siitä, että meillä molemmilla on laatuun taipuvainen luonne. Kumpikaan ei kerskakuluta vaan tekee harkittuja kulutusvalintoja, mutta ne ovat yleensä tyyriimmän puoleisia. Toisekseen kaiken jakaminen tasan ei tunnu meitä yhdistävältä tekijältä, kun tuloerot ovat suuret. En myöskään jaa laskuja tasan ystävieni kanssa, vaan kukin tarjoaa kun tilaisuus tulee. Miksi siis tekisin toisin parisuhteessani?

Yhteinen taloustili pitää myös huolen siitä, että kaikki pakolliset menot tulevat hoidetuiksi ennen kuin raha on hävinnyt jo johonkin muuhun kivempaan. Meillä on myös Miehen kanssa erilaiset kulutustottumukset, jotka varmasti aiheuttaisivat hampaiden kiristelyä molemmissa osapuolissa. Täysin yhteisistä rahoista tuntuisi myös oudolta ostaa itselle esimerkiksi rahastoja. Eihän s

Yhteisillä ja erillisillä rahoilla pyrimme vältämään parhaamme mukaan sen, ettei toisen rahankäyttöön tarvitse puuttua ja myös sen, ettei omasta rahankäytöstään tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa.

Mites teillä? Tarkasti tasan vai samasta pussista?

Minusta on kuoriutunut kreisi EXCEL-MUIJA!

IMG_6687

Se on tuo omakotitalo pihoineen, joka saa pään viiraamaan. Tekaisin tuossa menneenä lauantaina taulukot seuraavan viiden vuoden kiinteille asumiskuluille, remonttikuluille kohteittain ja myös oman taulukon kaikille niille siemenille joita tilasin Hyötykasviyhdisykseltä ja AhonAlulta. Perussetti.

Kuukausittaista elämiskulujen exceliä en uskalla pitää, mutta lienee sillekin paikkansa ensi vuonna, kun kesä menee opintotukien varassa ja säästöillä remontoidaan ja tehdään kukkapenkkejä. Emme taida ostaa luomumaitoa tulevana lukuvuonna.

Toisaalta taas excelöinti lienee ihan järkeväkin harrastus tulevia urasuunnitelmia silmällä pitäen. Onhan se myös mukavaa seurata esimerkiksi sähkölaskua vuositasolla ja päästä konkreettisesti näkemään toimiko talon tilkitseminen, uunien systemaattinen lämmittäminen ja ilmalämpöpumpun hankkiminen. Toivon todellakin, että tulee toimimaan!

Ehkäpä syksyllä alotan vielä yhden taulukon: miten paljon saimme satoa porkkanoista, salaateista, sipuleista, perunoista ja marjapensaista! Omavaraisuus, täältä tullaan!

Puutaloonko ilmalämpöpumppu?

IMG_6574.png

Talvi on viimeinkin selätetty, aurinko lämmittää ja kinokset hupenevat hiljalleen. Odotellaan ensimmäisiä leskenlehtiä tai edes sitä, että talven aikana navetan katolle kertynyt lumimassa olisi viimeinkin tiputettavissa maankamaralle.

Talossa on keittiön leivinuunin lisäksi lämmönlähteenä sähköpattereita. Tästä päästääkin siihen luultavasti jokaista omakotitaloasujaa mietityttävään kysymykseen: kuinka pitää sähkölasku aisoissa, mutta tönö asumiskelpoisena? Ok, tämä oli vasta harjoittelutalvi, mutta sekin harjoitus antoi jo ymmärtää, että jotakin on tehtävä ja äkkiä.

Suunnitteilla on hankkia alakertaan vielä toinen uuni olohuoneeseen – niinkuin talossa on alunperin ollutkin. Sen lisäksi olemme kuulleet kuitenkin myös ilmalämpöpumpusta paljon hyvää. Ilmeisesti sellaisella saisi pidettyä sähkölaskun inhimillisenä ja talon tasaisen lämpimänä. Ilmalämpöpupun kaverina tietenkin käytettäisiin puulla lämpiäviä lämmönlähteitä, sillä sekään ei pöhise taloudellisesti enää yli 25 asteen pakkasilla.

Ilmalämpöpumppu tietenkin myös mietityttää: tuhoaako se talon luonnollisen hengittämisen? Tuleeko ilmasta liian kuivaa? Pitääkö se kamalaa meteliä? Minne se kannattaa sijoittaa ja millainen kannattaa ottaa? Ja ennen kaikkea minne sen ruman ulkoyksikön oikein laittaa?

Tällaisia talojuttuja täällä on viimeisinpänä mietitty ja luettu roppakaupalla erilaisista ilmalämpöpumpuista ja suosituksista.

35 eurolla äitiyspakkauksia Keniaan!

Puutalobabyn Krista lanseerasi aivan mahtavan hyväntekeväisyyshaasteen: tavoitteena on saada lähetettyä ainakin 100 Kenian oloihin kustomoitua äitiyspakkausta Turkanan alueelle Keniaan Suomen World Visionin kautta!

Ai miksi? No, lainaan tähän Kristaa: Vastasyntyneiden kuolleisuus ei ole Keniassa juurikaan laskenut 90-luvun jälkeen. Kenian Turkanan alue on köyhästä köyhimmän kehitysmaan köyhintä ”takahikiää”. Siellä asuu vaeltava turkana-kansa, jonka näkemysten mukaan vain heikot naiset synnyttävät klinikalla – ei siis ole yllättävää, että lapsikuolleisuus on hyvin suurta. Lisäksi alueella sijaitsee Kakuman pakolaisleiri, jossa asuu noin 200 000 Etelä-Sudanin väkivaltaisuuksia paennutta pakolaista. Leiri on perustettu jo 90-luvulla ja ihmisillä siellä on hyvin heikot mahdollisuudet koskaan palata kotiseudulleen.”

Suomessa äitiyspakkauksen lyhyt historia on seuraavanlainen: koko homman juuret ovat Mannerheimin lastensuojeluliiton lainattavissa kiertokoreissa, joihin kerättiin lastentarvikkeita vähävaraisille äideille. Korit tarvikkeineen palautettiin, pestiin ja paikattiin ja annettiin seuraaville tarvitsijoille. Vuosina 1931-1939  osuusliike Elanto alkoi jakaa ”kummilahjoja” jäsenperheiden vastasyntyneille lapsille: pahvilaatikon, johon oli kerätty lastenvaatteita, kirjanen lapsen hoidosta sekä säästökassan tilikirja, jolle oli talletettu 10 markkaa. Vuonna 1937 valtio alkoi jakaa vähävaraisille äideille äitiysavustusta: taustalla oli huoli vähenevästä syntyvyydestä ja suuresta lapsikuolleisuudesta. Avustuksen saamisen ehtona oli, että äiti hakeutuu raskausaikana terveydenhuollon piiriin.

Tällä pilottihankkeella World Vision yrittää saada houkuteltua odottavat äidit neljään raskauden aikaiseen neuvolatarkastukseen sekä synnytykseen klinikalla. Aivan kuten Suomessa 80 vuotta sitten! Jos hanke tuottaa hedelmää, sitä on tarkoitus laajentaa Keniassa ja mahdollisesti koko Afrikassa.

Tässä hankkeessa hienoa on se, ettei yksi äitiyspakkaus maksa mahdottomia: 35 eurolla saa yhden pakkausen. Summa ei ole ”äitiyspakkausta vastaava summa”, vaan sillä rahalla ihan oikeasti lähtee yksi äitiyspakkaus sitä tarvitsevalle.

Jos haluat osallistua Kristan haasteeseen, pääset alkuperäiseen kirjoitukseen klikkaamalla tästä. Jos haluat osallistua ilman haasteisiin osallistumista, pääset World Visionin kampanjasivulle tästä.

Tehdään yhdessä parempaa huomista!

Lähteet:

YLE | Elävä arkisto | Kotoinen äitiyspakkauksemme on ainoa lajissaan

Arvo Ylppö | Kiertokori – äitiyspakkaus syntyy

Yhteishyvä 2/2017 | Onnea vastasyntyneelle

Yhteishyvä 2/2017 | Elämän eväät

Haluan että tililläni on aina 10 000 euroa – eli rahasta.

islarakasMyönnetään: en mielelläni puhu rahasta. Suurimmaksi osaksi siksi, ettei minun juurikaan tarvitse miettiä sitä. Selustani on taloudellisesti turvattu osaksi omien toimien ansiosta ja osaksi ympäristön vaikutuksesta. Juliaihminen on kuitenkin saanut minut ajattelemaan asiaa enemmän rahapostaustensa takia.

Vaikka vanhemmillani olisi ollut yhteyksiä vaikka mihin mahtaviin kesätöihin, he eivät käyttäneet niitä. Niimpä aloitin työurani Porin kaupunginsairaalalla ikkunanpesijänä ja lopetin sen Tampereen yliopistolliseen sairaalaan taskussani vuosien työkokemus poliklinikoista, vuodeosastoista, lastenosastoista, teho-osastoista ja ensiavusta. Niin ja löytyyhän minulta täysimittainen Ebola-siivouskoulutuskin.

Peruspalkkani oli n. 1700 euroa ja sen päälle kolmivuorolisät. Verojen jälkeen käteen siis jäi 1500-1900 euroa riippuen siitä milloin lisät maksettiin. Tampereella maksoin ihanasta kaksiostani vuokraa 570 euroa sisältäen veden. Sen lisäksi kiinteinä kuluina olivat bussikortti 34 euroa ja netti 25 euroa. Siirsin ruokatililleni palkasta 200 euroa ja loput pistin sivuun.

Kun sain tietää, että pääsen opiskelemaan, päätin, että tilillä on oltava 10 000 euroa töiden loppuun mennessä. Silloin siellä taisi olla vajaa 5 000 euroa. En päässyt lähellekään tavoitettani, mutta koska olin ollut  – juliaihmisen sanoja käyttäen – kiero kanttura ja jättänyt kesälomat pitämättä ja jättänyt niitä edellisenäkin vuotena säästöön pamahti tililleni (opintolainan lisäksi) lähes 6 000 euroa. Niimpä opintojen alettua minulla oli tilillä reilu 12 000 euroa.

Kun lukuvuosi oli ohi ja lähdin jälleen täyttämään rahasammioitani, oli sen pohjalla jäljellä n. 4 000 euroa. Otin jälleen tavoitteekseni maagisen 10 000 euron rajan ja näin ollen elelin koko kesän aivan yli varojeni, sillä maksoin kahta asuntoa ja eläintenhoitokuluja veljelleni. Lomarahojen tultua olin tienannut 9049,83 euroa. Syyskuussa katastrofirahastossani oli rahaa 9641,87 euroa, siitä summasta 2 600 euroa on opintolainaa. Älkää kysykö miten tein sen, en todellakaan tiedä.

Lyödäänpä lisää lukuja pöytään.

Opiskelijana saan yleistä asumistukea 312 euroa sekä opintorahaa 225 euroa. Vuokrani on 480 euroa, eli tästä jää 66 euroa käteen. Lisäksi jokaiselle opintokuukaudelle on varattu 650 euroa lainaa, joka kilahtaa tilille könttänä kahdesti vuodessa. Kuukaudessa maksan sähköä n. 4 euroa ja kolmen kuukauden välein sähkönsiirtoa n. 25 euroa. Koiran vakuutus maksaa vuodessa 230 euroa ja kotivakuutukseni, jossa on oikeusturva, sairausvakuutus sun muita herkkuja, kustantaa ikä- ja keskittämisalennusten jälkeen n. 95 euroa vuodessa. Erinäisistä viihdepalveluista maksan kuukaudessa n. 15 euroa, netti maksaa edelleen 25 euroa, puhelimen osamaksua on jäljellä vielä 2 x 36 euroa ja kuntosali kustantaa kuukaudessa 20 euroa. Kaikki tämä (poislaskettuna vuokra) kerrottuna, jaettuna ja laskettuna yhteen tekee kuukaudelle menoja n. 95 euroa. Todellisuudessa summa on hieman pienempi, sillä mm. kesäkuukausiksi käänsin pääsulakkeen pois päältä ja jäädytin salikorttini.

Minulla on kaksi käyttötiliä, joista toiselle on kortti. Siirrän joka kuukausi katastrofirahastostani 400 euroa käyttötilille, jolloin käytössäni on kuukausittain 466 euroa ja 250 euroa jää säästöön.

Jos katastrofirahaston summa painuu alle 5 000 euron, minua alkaa ahdistaa. Viime keväänä maksoin kissan yllättävästä eläinlääkärikäynnistä ja sen jälkiseurauksista jotakuinkin lähemmäs 2 000 euroa. Tässä kuussa olen maksanut lähes 900 euroa ja lisää on tulossa. Jos on viikonloppu ja kissan kunto romahtaa, se täytyy viedä Helsinkiin eläinsairaalaan. Tehohoitoviikonloppu kustantaa vähintään 2 500 euroa. Jep.

Opintojeni jälkeen minulla on taskussani oikein erinomainen tutkinto sekä n. 20 000 euroa opintolainaa. Lopullisesta lainasummasta valtio maksaa 30%. Ahdistaako? No ei. Fysioterapeuttien työtilanne on hyvä, vaikka perusduunarin palkka onkin perin kehno. Jos käy niin, että kuntoutettavat loppuvat Suomesta kesken ja oman alan työpaikkaa ei löydykään, on minulla aina siivousalan vahva ansioluettelo taskussani. Eli siis iso kiitos vanhemmilleni, jotka eivät päästäneet minua mihinkään hifistelyhommiin.

Pointti on se, että 10 000 euroa voi kuulostaa paljolta, mutta sitä se ei ole. Jos Muun maan äidille tapahtuisi jotakin äkillistä, minulla pitää olla rahaa edestakaiseen lippuun HETI. Jos eläin tarvitsee tehohoitoa lauantaiyönä, minulla on oltava varaa kustantaa kaikki mitä se tarvitsee. Jos joku rosvoaa läheisteni pankkitilit tyhjiksi, haluan, että pystyn antamaan omastani ilman, että joudun miettimään miten itse selviän. Minun turvani on myös muiden turva.