Kesän remonttisuunnitelmat

ulkoeteinen

Vaikka Kajaanissa on viimeisten päivien aikana leijunut suuri takatalven uhka, on toukotyöt aloitettu ja kesän remonttisuunnitelmat jo pitkällä.

Pihalla olen häärinyt sellaisten ihan nopee pikkuprokkisten äärellä kuin kivillä täytetyn vesielementin muuttaminen nurmikoksi, kasvulavapuutarhan perustaminen, vanhan kukkapenkin tuhoaminen ja uudistaminen sekä lehtikompostin perustaminen. Näiden lisäksi olen iltapuhteinani heiluttanut haravaa perin ansiokkaasti hyvin monena iltana (ja löytänyt sen myötä selästäni ihan uusia lihaksia) ja siinä samalla katsonut etupihalta kaadettavat puut. Toisin sanoen olen aloittanut uuden projektin, kun vanha on alkanut kyllästyttää – kuinka kätevää!

Kesän aikana talossa olisi tarkoitus saada yläkerran pikkukammari ja käytävä remontoitua. Pikkukammarissa tehdään samanlainen muutostyö kuin makuukammarissakin eli pinnat uusitaan lattiasta kattoon. Hallitsevina elementteinä on todennäköisesti sininen Rantakukka sekä vaalea sormipaneeli. Alakerrassa remontti jatkuu ulkoeteisessä, jonne aion iskeä ainakin tapetit. Tapetin kaveriksi tulee tumma matala panelointi, mutta sen valmistumisesta kesän aikana en lupaa yhtään mitään.

Ulkosaunan ja sen yhteydessä olevan vierastuvan kunnostus olisi myös tämän kesän tehtävälistalla. Ulkoverhoilu olisi tarkoitus huoltomaalata ja vierastuvan ilmettä kohentaa. Mökki sattuu vaan olemaan tällä hetkellä sen verran roudasta vinkuralla, ettei vierastuvan ovi vielä aukea tai saunan ovi mene kunnolla kiinni…! Myös talon yhteydessä olevan terassin kaiteet pitäisi maalata, mutta sehän nyt on ihan nopee pikkujuttu.

Mies taktikoi ja lähtee kesäksi komennukselle 250 kilometrin päähän eli saan härvätä täällä halutessani yöttömät yöt ympäri häiritsemättä ketään. Talvella sitten taas nukutaan.

 

Mutta mitä talo haluaa?

IMG_7369

Remontin luonne on ajan saatossa muuttunut. Enää ensisijaiseksi ei mene se mikä on itsestä ihana tapettikuvio, väri tai kuosi tai se mikä on tällä hetkellä trendikästä. Voisi sanoa, että olen kasvanut remppamuijana jo aika paljon.

Olen samaan aikaan erittäin tuskastunut remontin hitaasta etenemisestä ja toisaalta myös hyvin kiitollinen siitä. Jos taloudellinen tilanne olisi ollut toisenlainen, olisimme teettäneet työn äkkiä ulkopuolisilla ja päättäneet nopeasti sillä hetkellä kivoilta tuntuvia asioita. Se olisi ollut kamala virhe!

Mitä enemmän olen verkkoa selannut, sen tarkemmaksi olen tullut. Sen sijaan, että miettisin mitä me haluamme, olenkin alkanut miettiä mitä talo haluaa. Minä esimerkiksi haluaisin kovasti sisäeteiseemme Bårastapeter:in vihreää Zarah:ia. Meidän talomme ei todellakaan halua sitä. Se ei sovi sen henkeen mitenkään. Olen myös luopunut aika monista valkoisista paneeleista alakerrassa. Uskon sen olevan hyvä juttu – ja jopa vähän rohkeaa.

Välillä välilehdet on suljettava ja palattavat taloon mielikuvissa. Muistella sen henkeä ja tunnelmaa. Miettiä mitä se haluaisi sanoa, millaisia tarinoita kertoa. Ei se aina helppoa ole ja olen esimerkiksi viettänyt luvattoman paljon aikaa selaten erilasia katto- ja lattialistoja miettien missä kohtaa talomme huutaa TÄSSÄ SE ON. Hullu remppamuija!

(Kuvan maalimalleja kävin pällistelemässä viime kesänä ainakin kolmesti Porin rakennuskulttuuritalo Toivossa ja Korsmanin talossa. Kohdetta voin suositella niin aikuisille kuin lapsillekin – kaikille riittää nähtävää ja koettavaa!)

Remontti: missä mennään, mitä tuleman pitää?

21.34.53

Jokaiselle joskus remontoineelle tuttu tunne: remontti tulee ulos korvista ja meinaa saada päänkin räjähtämään. Kesällä sain maalattua makuukammarin katon, sinne johtavan käytävän paneelit ja alakerran sisäeteisen katon ja paneelit. Siinä vaiheessa valkoista maalia oltiin vedetty niin reippaalla kädellä, että keittiön katto ja paneeliseinä päätettiin jättää puupinnalle. Menasi valkoinenkin alkaa tulla korvista ulos!

Mies on isänsä kanssa alkanut touhuamaan muurin ja sitä ympäröineen hiekkaeristelaatikon parissa. Salaa toivon, että laittaisivat kattoonkin puuttuvat paneelit. Ei jaksa, ei pysty, ei kykene. Muuri on saamassa kerroksen antiikkilaastia ja ovellinen seinä levytyksen. Hiihtolomalla jatkunevat siis viimeisten tapettivuotien kiinnitykset.

Makuuhuoneen vieressä olevan huoneen kanssa olen ajatellut pikkuisen oikaista ja paukuttaa kattoon kiinni valmiiksi valkoiset paneelit. Maalaaminen lähinnä yököttää tällä hetkellä. Se soppi on onneksi reilusti makuukammaria pienempi, joten seinien pahvittamisen pitäisi sujua kokeneilta konkareilta jo nopeammin. Tapettikin on valittu ja se on Pihlgren & Ritolan Rantakukka sinisenä. Tällä tapettivalinnalla päätettiin kunnioittaa vanhaa ulkoasua, vaikka kaikki sininen tuntuu tällä hetkellä lähinnä ellottavalta.

Asia johon sen sijaan haluaisin joutuin päästä kiinni on tuvan pahvitus ja tapetointi! Pihlgren & Ritolan Appelsiini odottelee portaikon alla seinälle pääsyä ja ihanaahan se olisi saada tupaan oikein seinäpaperit! Appelsiinin kaveriksi on suunniteltu valkoista helmipaneelia, jottei kuvio ala hyppiä silmissä. Lattiaksi alakertaan tulee luultavasti vinyylilankku, sillä muovimattoja taloon asennettaessa on tehty sellaisia ratkaisuja, jotka tekisivät puulattian asentamisesta turhan työlästä.

Kaikki hauska ei kuitenkaan voi olla aina prioriteettilistan kärjessä, vaan todellinen tarve olisi vaihtaa yläkerran ikkunat joita ei enää saa ollenkaan kiinni sekä eteisten välinen ovi. Tällä hetkellä nimittäin lämmitämme sähköpatterilla ulkoeteistä, joka muuten menisi pakkasen puolelle, ja koska väliovi on pahvia se päästää kylmän sisälle! Ei niin mittään järkee!

Omakotitalo auttaa hetkessä elämisessä

temp-for-output-3 3

Minulla on tapana elää aina askel huomisessa, ensi viikossa tai ensi kuussa. En sano, että se olisi huono asia, sillä harvemmin talvi pääsee yllättämään tai joulu kolkuttelee ovella vailla minkäänlaisia ennakkovalmisteluja. Välillä kuitenkin sitä huomaa elelevänsä huomisessa niin vahvasti, että nykyhetki jää vähemmälle huomiolle.

Olen nyt asunut Miehen kanssa puutalovanhuksessamme puolisen vuotta. Tämän syksyn myötä olen myös nähnyt kertaalleen kaikki Kainuun vuodenajat ja ne ovat kaikki olleet epätyypillisiä: talvi oli lumisin vuosikymmeniin, kevät kesti vain hetken ja sitten tuli lähes loppumaton kesä.

temp-for-output-1 3

Keväällä jännitimme lumien lähtemistä ja seurasimme, mistä piha sulaa ensimmäisenä. Rapsuttelimme kukkapenkkejä ja irroittelimme talven törröttäjiä. Alkukesästä perustimme kasvimaan, istutimme mukulat, sipulit ja siemenet sekä päivitimme talon sisustusta. Kannoimme joka ilta ämpäritolkulla vettä kasvimaalle ja innolla seurasimme kuinka ulkoeteisessä olleet tomaatintaimet kurottelivat kohti korkeuksia ja kasvimaa alkoi vihertää. Loppukesästä pääsimme keräämään satoa: mansikkaa, perunaa, salaattia, sipuleja, porkkanoita ja minttuja. Nurmikko piti leikata kesän aikana maksimissaan kuudesti.

Alkusyksystä uunia piti alkaa herätellä alkavaan lämmityskauteen ja sisä- ja ulkoeteisen välinen ovi oli suljettava lopullisesti. Perennat ja marjapensaat lannoitettiin. Syksyllä kasvimaasta nostettiin viimeiset rivit perunaa ja porkkanaa, tilattiin polttopuut talveksi, vaihdettiin pelargoniat kanerviin ja piilotettiin liki 70 syyssipulia pitkin pihaa sekä kylvettiin kahta erilaista perhosniittyä ja yksi mansikkapaikka.

temp-for-output-2 3

Omakotitalo on auttanut minua elämään enemmän tässä hetkessä, sillä kausittaiset työt osittain pakottavat siihen. Jokaiseen vuodenaikaan kuuluu omat hommansa: keväällä kylvöt, kesällä ylläpito, syksyllä sadonkorjuu ja talvella talon lämmitys ja lumityöt. Omakotitalo on antanut minulle myös hyvän syyn suunnitella tulevaa: koska hankitaan omenapuita, milloin tehdään kukkanpekkejä, minne kannattaa istuttaa syyssipuleita ja millaisissa ryhmittymissä.

Täällä eivät hommat lopu koskaan: on 1-vuotissuunnitelmaa, 5-vuotissuunnitelmaa ja 10-15-vuotissuunnitelmaa. Ja silti niin paljon tehtävää juuri tässä hetkessä.

Makuukammarin remontti osa 4: Seinien tapetointi

tapetointikuva

Alunperin olimme suunnitelleet, että tapetoisimme vain kaksi matalaa seinää. Ikkunaseinä olisi maalattu vaaleaksi ja vanhan vaatekaapin tilalle piti tulla toisenlainen tilavampi kaappi. Kun sitten remontin edetessä huomasimme purkaneemme kolmanneksen koko talon kiinteästä säilytystilasta  ja sen lisäksi pällistelevämme kulmat koholla kaapiston alta paljastunutta ”sisäterassia” totesimme, että paras ratkaisu lienee kuitenkin tapetoida kaikki seinät. Tämä johti luonnollisesti siihen, että tilattuja tapettirulli oli yhtäkkiä puolet liian vähän. Tapettitehtaalle siis viestiä ja sormet ristissä odottelemaan, josko heiltä liikenisi valitsemaamme mallia ja parhaimmassa tapauksessa samasta erästäkin vielä. Löytyi kyllä.

Tapetointiin käytettiin samaa tärkkelysliisteriä, jolla pahvitkin oltiin seiniin kiinnitetty varsin menestyksekkäästi. Niko Palosen Huokoisen puukuitulevyn asentaminen ja pintakäsittely vanhassa rakennuksessa -oppaassa varoiteltiin tapetin kiinnittäminen aiheuttavan alla olevan pahvin kupruilua, joka kuivuessaan jälleen oikenee, mutta tällaista ei meillä tapahtunut ollenkaan.

Tapetin kiinnittämiseen käytin Tapettitehtaan ohjeita:

”Pinkopahville tapetoitaessa paperitapetin ei anneta vettyä, vaan se kiinnitetään heti liisterin levittämisen jälkeen. Näin tehdään siksi, että tapetin ja pinkopahvin täytyy kastua ja kuivua samassa tahdissa. Pinkopahvi kupruilee liisterin vaikutuksesta, mutta kiristyy kyllä kuivuessaan takaisin paikoilleen.”

Olin kysynyt tapetointivinkkejä myös Destination Happiness -blogin Nettaselta, joka oli miehensä kanssa aikaisemmin kesällä tapetoinut samaisilla tapeteilla mökkiään. Nettanen varoitti, että märkä paperitapetti on  h a u r a s t a ja vaatii siksi tarkkuutta ja hellyyttä käsittelyssään. Yritin varautua henkisesti pahimpaan. Tapetti oli kuitenkin sen verran tyyristä, ettei sitä tehnyt mieli tuhota kovinkaan montaa metriä.

Niin siis aloitettiin operaatio seinien tapetointi yhden ei koskaan tapetoineen toimesta. Etukäteen ajattelin, että siitä tulee farssi. Tapettitehtaan tapetointi vinkit olivatkin kultaa kalliimpia ja säästivät varmasti monilta aloittelijan virheeltä. Valitsimme makuuhuoneeseen Pihlgren & Ritolan Lukkoa (beige-valkoinen: 68350), joka ei ole luonnossa ollenkaan niin beige kuin verkkosivuston mallikuvassa. Se on siis mielestäni vain hyvä asia. Ja sanottakoon tässä välissä, että kaikki tilaamamme mallipalat ovat olleet väreiltään aivan mahtavia, vaikka ne eivät olisi näyttöpäätteellä vakuuttaneetkaan. Tästä hyvänä esimerkkinä ensivuonna tupaan tuleva Pihlgren & Ritolan Appelsiini (kelta-vihreä: 69799), joka näytöllä katseltuna hieman epäilytti, mutta olikin luonnossa tarkasteltuna sanoinkuvaamattoman ihana.

Takaisin makuukammariin! Tapetti leikattiin mittaansa, liisteröitiin hyvin ja aseteltiin ylhäältä alas, kuviot kohdilleen ja harjaus kohdistusreunasta vastakkaiseen reunaan. Korkeammilla seinillä, joissa on myös viisto katto asia ei ollut ollenkaan niin yksinkertainen, vaan aiheutti runsasta vittusaatanaa. Toisin kuin pinkopahvia, jota sai voimalla työstää, jotta se tarttui seinään kiinni, paperitapettia silitettiin (aluksi) h e l l ä s t i harjalla, jotta hauras pinta ei vain rikkoontuisi. (Myöhemmin totesin, että eipä se kostea tapetti niin haurasta ole ja raivolla kiinnitin, tamppasin, irroitin, kiinnitin, irroitin ja tamppasin.) Ja ettei kukaan nyt vain saa sellaista kuvaa, että kaikki meni kivasti ja nopeasti, niin EI MENNYT. Kun talossa ei ole yhtäkään suoraa seinää, lattianrajaa tai kattoa, niin kohdistettava ja suoraan asetettava tapetti ei todellakaan ole laskettavissa hauskaksi. Monesti mentiin pylly edellä puuhun ja liisterissä oli tapetin ja seinän lisäksi koko remppamuija ponnarin päästä jalkapohjiin.

Makuukammarin tapetoinnista tuli hyvä. Siellä on kaksi saumojen välistä rakoa, jotka huomaan vain minä, yksi vuota, jonka yläosaan sain tehtyä viime metreillä nyrkin kokoisen reiän (ja jonka paikkasin varsin onnistuneesti) ja muutama vuota, jotka leikkasin liian lyhyiksi (??!!), mutta saituuksissani paikkasin nekin vain hukkapaloilla. Kuvioinnin kohdistus kuitenkin onnistui ja se kulkee yhtä suorassa kuin talokin.

Summa summarun: olen (helvetin) tyytyväinen (että se on ohi)!