Omakotitalo auttaa hetkessä elämisessä

temp-for-output-3 3

Minulla on tapana elää aina askel huomisessa, ensi viikossa tai ensi kuussa. En sano, että se olisi huono asia, sillä harvemmin talvi pääsee yllättämään tai joulu kolkuttelee ovella vailla minkäänlaisia ennakkovalmisteluja. Välillä kuitenkin sitä huomaa elelevänsä huomisessa niin vahvasti, että nykyhetki jää vähemmälle huomiolle.

Olen nyt asunut Miehen kanssa puutalovanhuksessamme puolisen vuotta. Tämän syksyn myötä olen myös nähnyt kertaalleen kaikki Kainuun vuodenajat ja ne ovat kaikki olleet epätyypillisiä: talvi oli lumisin vuosikymmeniin, kevät kesti vain hetken ja sitten tuli lähes loppumaton kesä.

temp-for-output-1 3

Keväällä jännitimme lumien lähtemistä ja seurasimme, mistä piha sulaa ensimmäisenä. Rapsuttelimme kukkapenkkejä ja irroittelimme talven törröttäjiä. Alkukesästä perustimme kasvimaan, istutimme mukulat, sipulit ja siemenet sekä päivitimme talon sisustusta. Kannoimme joka ilta ämpäritolkulla vettä kasvimaalle ja innolla seurasimme kuinka ulkoeteisessä olleet tomaatintaimet kurottelivat kohti korkeuksia ja kasvimaa alkoi vihertää. Loppukesästä pääsimme keräämään satoa: mansikkaa, perunaa, salaattia, sipuleja, porkkanoita ja minttuja. Nurmikko piti leikata kesän aikana maksimissaan kuudesti.

Alkusyksystä uunia piti alkaa herätellä alkavaan lämmityskauteen ja sisä- ja ulkoeteisen välinen ovi oli suljettava lopullisesti. Perennat ja marjapensaat lannoitettiin. Syksyllä kasvimaasta nostettiin viimeiset rivit perunaa ja porkkanaa, tilattiin polttopuut talveksi, vaihdettiin pelargoniat kanerviin ja piilotettiin liki 70 syyssipulia pitkin pihaa sekä kylvettiin kahta erilaista perhosniittyä ja yksi mansikkapaikka.

temp-for-output-2 3

Omakotitalo on auttanut minua elämään enemmän tässä hetkessä, sillä kausittaiset työt osittain pakottavat siihen. Jokaiseen vuodenaikaan kuuluu omat hommansa: keväällä kylvöt, kesällä ylläpito, syksyllä sadonkorjuu ja talvella talon lämmitys ja lumityöt. Omakotitalo on antanut minulle myös hyvän syyn suunnitella tulevaa: koska hankitaan omenapuita, milloin tehdään kukkanpekkejä, minne kannattaa istuttaa syyssipuleita ja millaisissa ryhmittymissä.

Täällä eivät hommat lopu koskaan: on 1-vuotissuunnitelmaa, 5-vuotissuunnitelmaa ja 10-15-vuotissuunnitelmaa. Ja silti niin paljon tehtävää juuri tässä hetkessä.

Makuukammarin remontti osa 4: Seinien tapetointi

tapetointikuva

Alunperin olimme suunnitelleet, että tapetoisimme vain kaksi matalaa seinää. Ikkunaseinä olisi maalattu vaaleaksi ja vanhan vaatekaapin tilalle piti tulla toisenlainen tilavampi kaappi. Kun sitten remontin edetessä huomasimme purkaneemme kolmanneksen koko talon kiinteästä säilytystilasta  ja sen lisäksi pällistelevämme kulmat koholla kaapiston alta paljastunutta ”sisäterassia” totesimme, että paras ratkaisu lienee kuitenkin tapetoida kaikki seinät. Tämä johti luonnollisesti siihen, että tilattuja tapettirulli oli yhtäkkiä puolet liian vähän. Tapettitehtaalle siis viestiä ja sormet ristissä odottelemaan, josko heiltä liikenisi valitsemaamme mallia ja parhaimmassa tapauksessa samasta erästäkin vielä. Löytyi kyllä.

Tapetointiin käytettiin samaa tärkkelysliisteriä, jolla pahvitkin oltiin seiniin kiinnitetty varsin menestyksekkäästi. Niko Palosen Huokoisen puukuitulevyn asentaminen ja pintakäsittely vanhassa rakennuksessa -oppaassa varoiteltiin tapetin kiinnittäminen aiheuttavan alla olevan pahvin kupruilua, joka kuivuessaan jälleen oikenee, mutta tällaista ei meillä tapahtunut ollenkaan.

Tapetin kiinnittämiseen käytin Tapettitehtaan ohjeita:

”Pinkopahville tapetoitaessa paperitapetin ei anneta vettyä, vaan se kiinnitetään heti liisterin levittämisen jälkeen. Näin tehdään siksi, että tapetin ja pinkopahvin täytyy kastua ja kuivua samassa tahdissa. Pinkopahvi kupruilee liisterin vaikutuksesta, mutta kiristyy kyllä kuivuessaan takaisin paikoilleen.”

Olin kysynyt tapetointivinkkejä myös Destination Happiness -blogin Nettaselta, joka oli miehensä kanssa aikaisemmin kesällä tapetoinut samaisilla tapeteilla mökkiään. Nettanen varoitti, että märkä paperitapetti on  h a u r a s t a ja vaatii siksi tarkkuutta ja hellyyttä käsittelyssään. Yritin varautua henkisesti pahimpaan. Tapetti oli kuitenkin sen verran tyyristä, ettei sitä tehnyt mieli tuhota kovinkaan montaa metriä.

Niin siis aloitettiin operaatio seinien tapetointi yhden ei koskaan tapetoineen toimesta. Etukäteen ajattelin, että siitä tulee farssi. Tapettitehtaan tapetointi vinkit olivatkin kultaa kalliimpia ja säästivät varmasti monilta aloittelijan virheeltä. Valitsimme makuuhuoneeseen Pihlgren & Ritolan Lukkoa (beige-valkoinen: 68350), joka ei ole luonnossa ollenkaan niin beige kuin verkkosivuston mallikuvassa. Se on siis mielestäni vain hyvä asia. Ja sanottakoon tässä välissä, että kaikki tilaamamme mallipalat ovat olleet väreiltään aivan mahtavia, vaikka ne eivät olisi näyttöpäätteellä vakuuttaneetkaan. Tästä hyvänä esimerkkinä ensivuonna tupaan tuleva Pihlgren & Ritolan Appelsiini (kelta-vihreä: 69799), joka näytöllä katseltuna hieman epäilytti, mutta olikin luonnossa tarkasteltuna sanoinkuvaamattoman ihana.

Takaisin makuukammariin! Tapetti leikattiin mittaansa, liisteröitiin hyvin ja aseteltiin ylhäältä alas, kuviot kohdilleen ja harjaus kohdistusreunasta vastakkaiseen reunaan. Korkeammilla seinillä, joissa on myös viisto katto asia ei ollut ollenkaan niin yksinkertainen, vaan aiheutti runsasta vittusaatanaa. Toisin kuin pinkopahvia, jota sai voimalla työstää, jotta se tarttui seinään kiinni, paperitapettia silitettiin (aluksi) h e l l ä s t i harjalla, jotta hauras pinta ei vain rikkoontuisi. (Myöhemmin totesin, että eipä se kostea tapetti niin haurasta ole ja raivolla kiinnitin, tamppasin, irroitin, kiinnitin, irroitin ja tamppasin.) Ja ettei kukaan nyt vain saa sellaista kuvaa, että kaikki meni kivasti ja nopeasti, niin EI MENNYT. Kun talossa ei ole yhtäkään suoraa seinää, lattianrajaa tai kattoa, niin kohdistettava ja suoraan asetettava tapetti ei todellakaan ole laskettavissa hauskaksi. Monesti mentiin pylly edellä puuhun ja liisterissä oli tapetin ja seinän lisäksi koko remppamuija ponnarin päästä jalkapohjiin.

Makuukammarin tapetoinnista tuli hyvä. Siellä on kaksi saumojen välistä rakoa, jotka huomaan vain minä, yksi vuota, jonka yläosaan sain tehtyä viime metreillä nyrkin kokoisen reiän (ja jonka paikkasin varsin onnistuneesti) ja muutama vuota, jotka leikkasin liian lyhyiksi (??!!), mutta saituuksissani paikkasin nekin vain hukkapaloilla. Kuvioinnin kohdistus kuitenkin onnistui ja se kulkee yhtä suorassa kuin talokin.

Summa summarun: olen (helvetin) tyytyväinen (että se on ohi)!

Makuukammarin remontti osa 2: Katon maalaus

BeFunky-collage(1)

Taas ollaan edistytty, joskaan ei todellakaan sillä aikataululla, jota itse kaavailin. Kävi nimittäin niin, että viime maanantaina kun lähdimme hakemaan tarvittavia paneeleja, suojaustarvikkeita ja maaleja, niin maaleja ei kaupassa ollutkaan. No eikuin tilaamaan! Tiedustelin siinä koska maalit mahtavat saapua ja sain vastaukseksi ”Ne maalit tulloo tuolta Pohojammaalta, että tulloo ku tulloo.”. Eipä siinä sitten mitään.

Eikä se paneelikaan ihan vapaaehtoisesti katosta lähtenyt mukaan rautakauppaan. Halusimme yhden mallikappaleen, jotta saisimme ensimmäisellä kerralla oikeaa tavaraa ja pääsisimme heti hommiin HAHAHAHAHAHAH. Siinä kun sorkkaraudalla yritimme siististi mitään rikkomatta saada reunimmaisen laudan irti niin mukaan lähti neljä viereistä ja niiden alta koolaus. Justiinsa! Kannatti kuitenkin, saimme ensimmäisellä yrittämällä oikeaa paneelia mukaan.

Kuitenkin siihen maalaamiseen. Makuukammarin lattialistat siis irroitettiin ja samalla sähköjohdot nypittiin irti seinästä ja sähköpistokkeet suojattiin teipillä maaliroiskeilta. Alunperin tarkoitus oli ottaa jo tässä vaiheessa pistorasioiden ja katkaisimien suojakannet pois, mutta ruuvimeisseli + pistorasia yhdistelmä oli mielestäni niin hasardi, että päädyin siirtämää operaation pinkopahvituksen valmistelujen yhteyteen. Lattia suojattiin remonttipahvilla. Lopuksi tila yritettiin sulkea remonttipahvista kyhätyllä väliseinällä, mutta kissa-herramme meni määrätietoisesti esteestä läpi kerta toisensa jälkeen, jolloin siitä luovuttiin.

Kun maalaamiseen viimein päästiin, päädyttiin paneelit maalaamaan kahdesti Uulan sisäpohjalla ja sen päälle vielä kaksi kerrosta Uulan Into kalustemaalia. Näin ei vanhojen paneelien keltaisuus paistanut enää maalipinnasta läpi ja uudet paneelit imivät itseensä edullisempaa pohjamaalia kuin varsinaista väriä. Olin ajatellut, että katon maalaaminen on ihan pyllystä. Olin tässä täysin väärässä: keskikokoisilla A-tikkailla pääsi hyvää maalausasentoon ja työ eteni joutuisasti yksinkin. Pohjamaalia kului kokonaisuudessaan reilu litra ja kalustemaalia saman verran. Kovasta työstä huolimatta – tai kenties sen asiosta – olemme molemmat hyvin tyytyväisiä työn(i) jälkeen.

Miksi valitsimme juuri Uulan maalit? Myönnän, että olin ensin maalaamassa paneelit toisen valmistajan paneelimaalilla. Siinähän selvästi lukee paneelimaali eli sen on pakko sopia paneeleille. Tarkemmin selvää ottaessani kävikin ilmi, ettei asia ole ollenkaan näin mustavalkoinen. Päätin siis pelata varman päälle ja valita talovanhuksemme parhaaksi maalin, joka mahdollistaa sen hengittämisen jatkossakin. Uulan maaleissa ei ole muoveja ja ne ovat hajuttomia sekä vesiohenteisia. Työn kestäessä monta päivää oli myös todella kiva huomata, ettei maaliin tullut yön aikana kalvoa ja se sekoittui myös hyvin helposti. Sen verran voin myös kehua, että kun maalit maanantaina myöhään iltapäivällä laitettiin tilaukseen, olivat ne hakuvalmiina jo keskiviikkona puolilta päivin! Erittäin nopeaa ja saumatonta asiakaspalvelua Uulan tehtaanmyymälässä, Postilla ja paikallisella Värisisustajalla. Jes!

Seuraavassa remonttikirjoituksessa tiedossa seinien pinkopahvitusta sekä vehnäjauholiisterin keittoa!

Makuukammarin remontti osa 1: Purkaminen

BeFunky-collage.jpg

Heipä hei ja rattoisaa heinäkuuta! Viime vuonna blogi piti ihan virallisen kuukauden mittaisen loman heinäkuussa ja niin olisi pitänyt tehdä tänäkin vuonna. Tästä viisastuneena ensi kesänä sitten!

Koko lauma kissoineen ja koirineen huristeli menneenä torstaina rapeat puolen tuhatta kilometriä kohti uutta kotia. Perjantai kotiuduttiin ja katsottiin miten Miehen kissa ja minun otukseni ottavat toisensa vastaan. Lauantaina pistin hösseliksi ja aloin purkamaan suunnitelmien mukaan kiinteää kaapistoa, sillä se oli rakennettu todella kummallisesti.

Ensimmäinen ongelma ilmeni jo ensimetreillä. En nimittäin löytänyt mistään sopivaa ruuvipäätä, joka olisi sopinut kaapiston ruuveihin. Hetken navettaa koluttuani löysin kuitenkin etsimäni ja projekti saattoi alkaa.

Sen verran olimme tehneet taustatyötä, että tiesimme kaapiston takana olevan ainakin ovi tietokonehuoneeseen. Ajattelimme ratkaista asian laittamalla siihen siististi huokolevyn ja sen päälle pinkopahvin. Mitä pidemmälle pääsin purkuhommissani sitä selvemmäksi kävi, ettei se olekaan ihan niin helppoa. Ensinnäkin keskeltä vaatekaappia (tai sen takana) kulki hormi. Jo se laittoi vaatekaappisuunnitelman uusiksi. Tämän jälkeen löysimme hormin ympäriltä puolen metrin verran hiekkaa (ja erittäin paljon lepakon papanoita) ja lattian päältä kunnon hirren. Siinä pällistelimme Miehen kanssa ja mietimme, että mikä juttu? Saimme myös huomata, että paneeliin oltiin jätetty metrin kokoinen aukko keskelle kattoa. Seitsemän lautaa täytyy siihen vaihtaa ennen kuin pääsemme maalaushommiin.

Saimme nyhdettyä kattolistat ja suurimman osan sähköjohdoista myös irti. Harmillisesti suurin osa listoista joutaa suoraan jätekuormaan, sillä niistä puuttuu 3-5 cm pituutta. Paneelien pesun, lattian suojauksen ja ensimmäisen pohjamaalikerroksen levityksen merkeissä maanantaina, kunhan kaikki ylimääräinen sälä on ensin kasattu peräkärryyn ja lattialistatkin saatu irti.

Jos jotakin pyytäisin niin sitä, että ensi viikolla ei enää tarvitsisi ahertaa 30 asteisessa yläkerrassa!

Perhosten piha

temp-for-output-1 9.jpg

Oikukkaasta säästä huolimatta, saimme runsaasti vietyä asioita eteenpäin niin pihan kuin remonti suhteen. Kaivoin kukkapenkkiin tilaa sitruunamelissoille ja timjameille, ehdottelin Miehelle etupihalta kaadettavia puita ja tutkailin millaisia kukkia pihapiiri kätkeekään sisäänsä.

Löysin kissankelloja, ahomansikkaa, horsmaa, puna-ailakkia, lemmikkejä, kurjenpolvia sekä tusinoittain muita luonnonkukkia reinunustamasta pihaa – ja kaikkea muutakin. Niiden lisäksi oli turkasen paljon heinää. Istutettuina oli erilaisia kukkivia sammaleita, vuorenkilpeä, pensashanhikkeja ja humalaa.

Erittäin mielekästä oli huomata, että pihassa omaa tohinaansa pitävät niin mehiläiset, kimalaiset kuin erilaiset pienet perhoset (hiirten lisäksi). Kuten ehkä muistatte juurikin pörriäisten ja perhosten houkuttelu pihalle oli tavoitteenani ja on edelleen lähtökohtani pihaa ja puutarhaa suunnitellessa. Siksi repesinkin riemusta, kun luin paikallisesta ilmaisjakelulehdestä Perhospuutarhurista.

Nimittäin Sotkamossa toimiva taimisto on erikoistunut kukkiin ja kasveihin, jotka vaalivat luonnon monimuotoisuutta, mutta myös houkuttelevat perhosia ja muita pölyttäjiä – mahtavaa! Perhospuutarhurin verkkosivuille on koottu tietoa perhoskasveista, joita onkin laaja valikoima ja he myös pyrkivät tuottamaan myyntiin aikaisemmin vaikeasti saatavia kasvilajeja. Jos et satu asumaan Sotkamon kupeessa, mutta perhoskasvit kiinnostavat, niitä voi myös tilata lähinpään matkahuollon pisteeseen.

Meidän perhospihaamme tulee ensi vuonna auton täydeltä ainakin sikuria, etelänruusuruohoa sekä ruusumalvaa. Toivottavasti pääsemme silloin istuttamaan myös ensimmäisen omenapuumme, pioneja ja juhannusruusuja.