Mutta mitä talo haluaa?

IMG_7369

Remontin luonne on ajan saatossa muuttunut. Enää ensisijaiseksi ei mene se mikä on itsestä ihana tapettikuvio, väri tai kuosi tai se mikä on tällä hetkellä trendikästä. Voisi sanoa, että olen kasvanut remppamuijana jo aika paljon.

Olen samaan aikaan erittäin tuskastunut remontin hitaasta etenemisestä ja toisaalta myös hyvin kiitollinen siitä. Jos taloudellinen tilanne olisi ollut toisenlainen, olisimme teettäneet työn äkkiä ulkopuolisilla ja päättäneet nopeasti sillä hetkellä kivoilta tuntuvia asioita. Se olisi ollut kamala virhe!

Mitä enemmän olen verkkoa selannut, sen tarkemmaksi olen tullut. Sen sijaan, että miettisin mitä me haluamme, olenkin alkanut miettiä mitä talo haluaa. Minä esimerkiksi haluaisin kovasti sisäeteiseemme Bårastapeter:in vihreää Zarah:ia. Meidän talomme ei todellakaan halua sitä. Se ei sovi sen henkeen mitenkään. Olen myös luopunut aika monista valkoisista paneeleista alakerrassa. Uskon sen olevan hyvä juttu – ja jopa vähän rohkeaa.

Välillä välilehdet on suljettava ja palattavat taloon mielikuvissa. Muistella sen henkeä ja tunnelmaa. Miettiä mitä se haluaisi sanoa, millaisia tarinoita kertoa. Ei se aina helppoa ole ja olen esimerkiksi viettänyt luvattoman paljon aikaa selaten erilasia katto- ja lattialistoja miettien missä kohtaa talomme huutaa TÄSSÄ SE ON. Hullu remppamuija!

(Kuvan maalimalleja kävin pällistelemässä viime kesänä ainakin kolmesti Porin rakennuskulttuuritalo Toivossa ja Korsmanin talossa. Kohdetta voin suositella niin aikuisille kuin lapsillekin – kaikille riittää nähtävää ja koettavaa!)

Semmoinen reissu

MOLDIV-001 2.jpg

Instagramin puolella seuraavat tietävätkin minun olleen viime kuussa etelässä. Oli välimerta, palmua, auringonlaskua ja Andaluciaa parhaimmillaan. Ne jotka seuraavat myös tarinoitani, tietävät, etteivät kuvat kertoneet ihan kaikkea…

Matkalla Helsingistä Dubliniin tajusin, ettei minulla ollut lippua jatkolennolle. Olin saanut siitä tositteen sähköpostiin, mutta se ei ollut lippu. Kysyin lentoemännältä miten minun tulisi toimia, sillä vaihtoaikaakin oli vain tunti. Sain ohjeeksi etsiä tuloportilla odottavan asiakaspalvelijan, joka ohjaisi minut eteenpäin tai suunnata terminaali kakkoseen.

Dubliniin laskeutuessamme olimme 10 minuuttia myöhässä aikataulusta. Portilla ei ollut henkilökuntaa ja ensimmäinen ihminen, joka kentällä työskenteli taisi olla siivooja. Hän kuitenkin osasi kertoa minne minun oli juostava, jotta pääsisin oikeaan terminaaliin. Kiidettyäni verenmaku suussa toiseen päähän lentokenttää sain kuulla, ettei tämä ole heidän yhtiönsä lento vaan toisen, joka toimii siinä terminaalissa, josta juuri olin tullut. ”But you must run!” ja minähän juoksin. Aivan. Toiseen. Päähän. Ja sitten siellä kuolemanporteilla kuulin sen minkä tiesinkin kuulevani: valitettavasti lähtöportti oli sulkeutunut. Kysyin koska seuraava lento mahtaa lähteä ja minut viitottiin toisen palvelutiskin jonon hännille. Jokin pieni tuntemus kuitenkin kertoi minulle, ettei nyt välttämättä ollut paras mielentila mennä juttelemaan asiakaspalvelijalle, joten kiitin ja marssin ulos.

MOLDIV-002.jpg

MOLDIV-003.jpg

En kuitenkaan niin ulos, ettei lentokentän wifi olisi riittänyt selaamaan uutta lentoa seuraavalle päivälle ja hotellia yölle. Niimpä pääsin onnellisesti seuraavana päivänä Malagaan pari sataa euroa köyhempänä ja yhden lomapäivän menettäneenä.

Eikä se riemu vielä tähän loppunut!

Nimittäin kun pääsin Suomeen seuraavana perjantaina 23:15 en löytänyt koko Helsinki-Vantaalta ulos, joten myöhästyin bussista hotellille. Luojan kiitos niitä kulki kuitenkin 30 minuutin välein. Hyppäsin siis toiseen bussiin hetkeä myöhemmin ja loikkasin ulos mielestäni oikeassa kohdassa. Hotellin respassa hetki etsittiin varausta, kunnes huokasin, että tämähän on varmaankin nyt väärä hotelli. No näinhän se oli käynyt! Ihan oli väärä bussikin ollut, mutta oikealle hotellille olisi kilometri matkaa.

Siinä kävelin Vantaan yössä kilometrin eikä hotellia näkynyt. Navigaattori päälle – ja tadaa – edelleen oli matkaa 1,5 kilometriä! Ei siinä mitään, mutta ulkona oli pakkasta ja älypuhelimessa akkua 20%. Me kaikki tiedämme, että tällaisissa olosuhteissa älyluurin viimeisetkin akunrippeet sanovat hasta la vista beibe ihan minä hetkenä hyvänsä. Joten juoksin jälleen (tällä kertaa tosin pitkin pimeää betoniviidakkoa). Viimeinkin hotelli löytyi, mutta sen ovi oli lukossa EIKÄ KETÄÄN RESPASSA. Soitin ovikelloa. Soitin uudelleen. Kerta toisensa jälkeen katsoin kuinka sisempi ovi aukesi automaattisesti, mutta ulko-ovi pysyi lukittuna. Loppujen lopuksi pääsin kuitenkin sisälle.

Tarvinneeko edes sanoa, että huonehan ei ihan ollut sitä mitä olin tilannut ja meinasin aamulla lähteä maksamatta koko paikasta, mutta se oli oikeasti vahinko! Että semmoinen rentouttava matka oli se.

MOLDIV-004.jpg

 

Kävin Rokualla ja rakastuin

temp-for-output-4

Muutama viikko sitten yhtenä päivänä helteet hellittivät ja ulkona oli vilposat 20 astetta. Päätimme äkkiä kivuta autoon ja lähteä 90 kilometrin päähän Rokuan kansallispuistoon.

Sen lisäksi, että kansallispuistossa on tasokkaan oloinen kylpylähotelli olivat maisemat ihanat! Rokuanvaara on valittu äänestyksellä vuoden 2018 Retkikohteeksi, enkä yhtään ihmettele.

Rokua Geopark pääsi vuonna 2015 UNESCO:n Global Geopark -ohjelmaan. Geopark käsittää laajan alueen ja se voidaan jakaa kolmeen maisema-alueeseen Oulujokilaaksoon, Rokuaan ja Oulujärveen. Jokaisella maisema-alueella on sille ominaiset  erityispiirteet.

temp-for-output-5

temp-for-output-6

Me ajelimme reilun tunnin Rokualle ja laitoimme auton parkkiin kylpylähotellille. Olimme etukäteen päättäneet aloittaa kevyesti ja lähdimme kulkemaan aivan hotellin edustalta alkavaa Harjunpolkua jonka pituus on n. 2,5 kilometriä. Reitti kulki halki kumpuilevien jäkälämaastojen ja laskeutui alas järven tuntumaan.

Tungosta ei reitillä ollut ja se oli miellyttävän hyvässä kunnossa. Maisemat olivat tavattoman kauniit: silmän kantamattomiin kumpuilevaa jäkälää, taivasta kurottelevia honkia ja auringossa kimaltavaa vettä.

temp-for-output-7

temp-for-output-8

Rokua on ulkonaliikkujan paratiisi! Siellä voi maastopyöräillä ja patikoida, uida ja suppailla, marjastaa ja sienestää, geokätköillä ja talvisin hiihtää sekä lumikenkäillä – noin niinkuin alkuun. Polkujen varrella on opasteita, jotka kertovat niin alueen geologiasta, eläimistä kuin kulttuuristakin.

Lapsiakaan ei ole unohdettu, sillä aivan Rokuan kylpylähotellin pihasta lähtee lasten seikkailurata, jossa pienempikin seikailija pärjää aikuisen avustuksella. Pikkuihmisille on myös oma hiihtolatunsa (0,8km) ja varmasti paljon muutakin mukavaa!

Päätimme Miehen kanssa palata talvella siintävän vuosipäivän kunniaksi kokeilemaan myös kylpylähotellia eli Rokua Health & Spa:ta. Aiheesta lisää siis seuraavan vuoden puolella!

Purjehdus kaljaasi Ihanalla

temp-for-output-1 10(1)

Niin se meri vaan vetää tyttöä puoleensa. Enkä ihmettele, vartuinhan vetten äärellä liki kaksikymmentä vuotta. Toinen mitä pidän kovasti arvossa on perinnerakentaminen. Niinpä pyysin isää mukaani kesäiselle purjehdukselle kaljaasi Ihanalla.

Kaljaasi ei viittaa olueen, vaikka se saattaa sanasta ensimmäisenä tulla mieleen. Nimellä viitataan purjealuksen takilointiin eli välineistöön, joiden varaan ja avulla aluksen purjeet levitetään. Älä kysy enempää, itsekin luin sen Wikipediasta. Kaljaasi Ihana puolestaan on rakennettu Luvialla  talkoovoimin. Erinäisten purjealusten rakennustaito on ollut Luvialla syvässä, sillä 1500-1900 -luvuilla siellä rakennettiin peräti reilu 400 purjealusta, joista viimeisin vuonna 1919.

temp-for-output-5

Kuluneena kesänä on satanut kolmena päivänä: molempina juhannuspäivinä sekä sinä päivänä, kun me isän kanssa olimme varanneet paikat Ihanalle. Ehdimme jo hieman pelätä, että koko homma kariutuu oikukkaan sään vuoksi. Näin ei kuitenkaan käynyt ja pääsimme liikkeelle sovitusti. Vaikka tuuli paikoittain kovaakin, oli aluksen kulku tasaista, kunhan pysytteli kannella.

Ihanan henkilökunta oli välitöntä ja otti jokaisen matkustajan huomioon ihan pienimmistä kippareista alkaen. Itsekin pääsin alusta ohjaamaan sillä seurauksin, että kapteeni mietti ääneen ajokorttini peruuttamista. Krhhmmm. Oli todella vaikea hahmottaa kuinka pieneen liikkeeseen melkein 28 metrinen purjealus antoi vastetta ja kannattiko ruoria kääntää täydet 16 kierrosta vaiko 1/4 kierros. Kokeilin molempia taktiikoita, kumpikaan ei toiminut, joten jätin ohjaamisen kapteenille.

temp-for-output-3 2

Nelituntisella purjehduksella käydään meren kulun mukaan jossakin Luvian saariston saarissa ja syödään herkullista lohisoppaa saaristolaisleivällä. Tarjolla oli myös jatkuvasti teetä, kahvia ja laivakorppuja – tottakai!

Voin erittäin lämpimästi suositella kesäistä purjehdusreissua Ihanalla. Paikka on taianomainen lapsille ja hyvin mielenkiintoinen myös varttuneemmalle väelle. Suosittelen myös kerrospukeutumista, sillä merellä tuulee. Itse pärjäsin hyvin villapaidalla ja väljällä fleecellä, mutta varpaat olivat ikiroudassa, sillä minulla ei tällä hetkellä ole kuin pitsiset ballerinat.

Summa summarum: Ihana on elämys.

Terveisiä Sveitsistä!

IMG_6973

Ilmat ovat hellineet matkalaista ja alppimaa on näyttänyt parhaat puolensa. Olemme käyneet äidin kanssa Zürichissa, Zugissa ja Wohlenissa. Näin äidin vanhan ala-asteen ja monia muita äidille tärkeitä paikkoja. Mustarastas laulaa ikkunan edessä olevassa koivussa aamusta iltaan ja kaikkialla vihreää. Palaillaan!

Lomaterveisin: Lumos