Käkkärien kuulumiset

MOLDIV-001 17

Maaliskuussa julkaisemani kirjoitus kiharoiden ploppauksesta alkoi saada loppukeväästä hämmentävän paljon huomiota. Niinpä päätin tulla kertomaan mitä pehkolleni nyt kuuluu.

Tähän väliin on todettava, että omien kikkuroideni kanssa en ole lähtenyt toteuttamaan kiharapäämetodia, koska lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että kaikki elämää rajoittava ehdottomuus on pahasta.

Mutta ne hiukset. Noh, sain kiiltokäsittelyn avulla kasvatettua vaalentuneen haperotukan runsaan pätkäisyn säestämänä omaan luonnolliseen sävyynsä. Se oli ihana ja intensiivinenkin sävy, mutta vielä kuukausien totuttelun jälkeenkin liian tumma elovena-identiteetilleni. Niinpä menin tuossa maaliskuussa korjaamaan asian ja täyttämään kuontaloni miljoonilla ohuen ohuilla vaaleilla raidoilla. Tukasta tuli ihana – oman tuntuinen – mutta kiharat eivät tästä kärventämisestä tykänneet.

En ole ottanut asiasta stressiä, vaan ronskisti suoristanut hiusta suihkun jälkeen föönillä ja harjalla, jos siltä on tuntunut. Olen kuitenkin yrittänyt löytää luonnonkosmetiikan puolelta sellaista shampoota ja hoitoainetta jota kihara rakastaisi – sellaista löytämättä. Yhtä hyvää voin kuitenkin suositella: Urtekramin Anti-Pollution sarja. Siitäkin huolimatta, että se tuoksuu mielestäni harmaalta lonkerolta (!), tuntuu se pakottavan hiuksen laineelle, vaikka kuinka olisi sukinut tukan suoraksi hetkeä aiemmin. Toinen asia, josta hiukset ovat alkaneet tykätä on ollut hoitoaineen harjaaminen tukkaan suihkussa.

Hiusten hyvinvoinnin miettiminen on kuitenkin ollut tämän kevään aikana taas enemmän ajatuksissani, koska aloitin työt vauvauinnin ja uimakoulun ohjaajana. Kloorisessa vedessä tuntikausia pulikointi useita kertoja viikossa ei välttämättä ole nimittäin aivan sitä mistä kuivuuteen taipuva kihara tykkäisi. Niinpä olen ottanut tavaksi huuhdella vain hiukset hyvin uintien jälkeen ja muhittaa hoitoainetta saunan lämmössä. Tuntuu toimivan!

Lisää kiharauutisia tulossa jahka löydän viimein sellaiset hoitotuotteet luonnonkosmetiikan puolelta, jota hiukset rrrakastavat ja jota voin teillekin suositella.

Ploppaus on käkkäröiden ihastus

Törmäsin hiusten ploppaukseen viime vuonna tukkajuttuihin erikoistuneella nettifoorumilla. Ennen sitä koko homma oli mennyt minulta ihan ohi – toisaalta miksi olisin huomioinut kiharatukkaisten juttuja, kun omani olivat suorat?

Ploppauksella tarkoitetaan hiusten kuivaamista suuren t-paidan avulla. Jep. Paita asetetaan tasaiselle pinnalle, kostea tukka asetetaan paidan keskelle myttyyn, hihat solmitaan niskaan ja paidan helmat runtataan sinne minne ne sopivat. Sitten odotetaan. Toiset odottavat puoli tuntia, toiset menevät nukkumaan teeppari päässään. Minä kuulun tähän jälkimmäiseen ryhmään.

Netin mukaan plopata voi myös pyyheen avulla, mutta ainakaan itse en ole saanut sitä toimimaan. Pyyheturbaanilla kuivaaminen on sitä vastoin suoristanut tukkaa. T-paidalla tehtynä vaikutus on ollut taas halutunlainen eli kiharan muodostumista auttava.

Miksi ploppaan? Hiukset jaksavat kihartua paremmin ja tekevät sen nätimmin. Ne eivät ole niin pörröiset, kuin luonnontilaan kuivuessaan ja ovat erottuvammat. Lyhyempikin aika luultavasti riittäisi, mutta minulla on tapana käydä suihkussa illalla ja yön aikana kiharat yleensä nuhjaantuvat.

Jos aiot tämän julkaisun perusteella kokeilla ploppausta, kerron sinulle sen, että otettuasi paidan pois päästäsi, et tule näkemään valmista täydellistä kiharaa. Luultavasti se tulee olemaan tottumattomalle silmälle villin näköinen pehko, mutta asian saa korjattua sukimalla tukkaa sormin (tai kiharapäille tarkoitetulla harvapiikkisellä kammalla) ja rutistelemalla niihin öljyä tai seerumia. Kerrotaan vielä sekin, ettei luonnostaan suoratukkainen saa Victorias secret -kikkuroita tällä menetelmällä. Ploppaus voi auttaa luonnostaan taipuisaa tai kihartuvaa hiusta muodostamaan kiharaa paremmin.

Vallaton luonnonkihara voi olla ihana, kunhan oppii juuri omalle tukalle sopivat niksit.