Ihanaa olla taas kotona.

temp-for-output-1 6

Palasin Sveitsistä sunnuntaina. Paluumatka oli perin kivikkoinen, sillä lento oli 1,5 tuntia myöhässä, en löytänyt enää edes-takaisin -lippuania Finnairin bussiin, karttasovellus paikansi minut väärin, joten etsin baarien sulkemisaikaan sokkona yöpaikkaani Helsingissä ja aamulla en löytänytkään oikeaa Onnibussin pysäkkiä, joten punainen auto suhahti ohitseni villistä huitomisestani huolimatta. Myös matkalaukun vetosanka meni rikki.

Että sellainen paluu.

Kainuun kodissa tapahtuu ja Mies laittaakin kuvia, joissa perunamaat puskevat villinä vihreää, tomaatit yrittävät lävistää eteisen katon ja hiiri on syönyt ensimmäisen kypsän mansikan. Odotan kovasti sitä, että pääsen taas juhannuksesi takaisin sinne! Muutama yrttipenkki pitäisi pystyttää ja ensimmäinen vadelmarivikin saada aikaiseksi.

Porin kodissa olen ollut tukehtua pölyyn siivotessani hiljalleen huoneista ensimmäisen luokan matikankirjoja, neljännen luokan piirustuksia, seitsemännen luokan kotitalousvihkoja sekä lukion harjoituskirjoituksia. Olen taitellut kauneimmat lastenvaatteet talteen ja laittanut loput kirppiskasaan. Kasasta on tullut jo perin suuri ja myytävää tulee riittämään. Työnsarkaa edelleen riittää, sillä vielä on jäljellä ullakko.

Sitä vaan, että olen hääräillyt KOTONA!

IMG_6870

En ole ehtinyt kirjoittamaan, sen verran on tullut huhkittua meidän kodissa ja sen ympäristössä. Edesottamuksia on tosin voinut seurata Instan puolella: riippumatto saatiin kuin saatiikin paikoilleen ja keltaisen talon viherpeukalo on vihtonut menemään aamusta iltaan.

IMG_6846

temp-for-output-1 2.jpg

Edellisen kolme päivän aikana olemme siivonneet vanhat kukkaistutukset, ripustaneet riippumaton, laittaneet tomaatintaimet ruukkuihin sekä hakeneet ja istuttaneet pihakukat, tehneet yhden pienen kasvimaan ja istuttaneet siihen perunaa, porkkanaa sekä sipulia, lisäksi on tehty salaattimaa ja istutettu keräsalaattien lisäksi mansikkaa ja piparminttua. Sisälle vaihdettiin valoisammat verhot ja otettiin yhdet sälekaihtimet pois. Välillä on yritetty muistaa syödä ja sitten on taas jatkettu.

Paikallisessa viikkojulkaisussa alueen puutarhuri muistuttaa viherpeukaloita toukokuusta. Ettei vielä maahan perunaa ja sipulia, ilmat kylmenevät vielä ja hallakin saattaa öisin iskeä. Eihän kasvukausikaan ole vielä alkanut. Minä olen puutarhurin kanssa samalla linjalla: pessimistit eivät pety. Jutun luettuani emmin hetken, kannan pottuni ja sipulini kottikärryyn ja taputtelen ne hyvillä mielin kasvimaahani: mutta optimistit saattavat syödä aikaisemmin omaa satoa.

IMG_6833

IMG_6820

Olen ollut hirmuisen onnellinen siitäkin huolimatta, että yläkerran makuukammarissa on iltaisin lähemmäs 30 astetta. Mieskin on onnellinen, sen näkee. Me tulemme hyvin juttuun Miehen vanhempien kanssa, vuorovaikutus on helppoa ja välitöntä. Kaikki on vähän liian hyvin, mutta minä en jaksa murehtia sellaista nyt.

Tunti aamuistamme

IMG_6781

Aamuyön kevyinä tunteina minä käännän kylkeäni horroksessa valmiina vaipumaan vielä kerran syvempään uneen. Kissa aukaisee silmänsä, venuttaa itsensä vetreäksi, loikkaa sängyltä ja aloittaa aamumellastuksen.

Katson puhelimesta kelloa 5:05. Koira aukaisee silmänsä ja huokaisee syvään. Se nousee jalkopäästä ja käpertyy kylkeen kiinni. Kissa ei lopeta kevätsekoiluaan, vaikka minä jahtaan sitä satunnaisesti sumutinpullon kanssa pitkin pientä yksiötäni. Sänkyyn palatessani koira on linnoittaunut paikalleni. Sen pää on tyynyllä ja täkki vedetty harteisiin asti.

Luovutan.

Menen harjaamaan hampaat ja hiukset. Kissa kiipeää yöpaitaani pitkin syliin. Siitä se kurottelee kohti hiusharjaa: minä myös, minä myös. Se kehrää vimmatusti, kun minä harjaan sen korvista hännän päähän asti.

Aamutorkku koirakin on salongin lattialla venyttelemässä ja odottamassa tottuneesti kissan ruokakupin jämiä. Asiat kulkevat tottuneita uomiaan, tutussa vanhassa järjestyksessä. Nyt vain muutamaa tuntia aikaisemmin kuin mihin me olemme koiran kanssa tottuneet.

Me haistelemme kissan kanssa kepeää aamuilmaa ikkunasta. Viereisissä taloissa ei näy vielä yhdenkään lampun kajetta. Pihakoivun piskuiset hiirenkorvat ovat kasvaneet ja vihertyneet vahvoiksi pieniksi lehdiksi.

Kello on kuusi, kun me lähdemme koiran kanssa ulos.

Noviisi autokaupoilla

IMG_6727

Olen yrittänyt välttää auton ostamista viimeiseen asti, sillä eihän se tee muuta kuin syö tolkuttoman määrän rahaa vuodessa. Toisekseen Lappeenrannassa on oikein kelvollinen paikallisliikenne (jos asuu oikeissa paikoissa ja kaverit osaavat sijoittua myös bussireittien varsille), jossa opiskelija matkaa minne vain huippuedullisesti. Nyt kun olen kuitenkin ennemmin tai myöhemmin muuttamassa paikkaan, josta keskustaan on noin 20 kilometriä, lähimmälle bussipysäkille saa kävellä 20 minuuttia, bussi saattaa tulla tai olla tulematta ajallaan noin kymmenisen kertaa päivässä ja lähikauppaankin on jokunen neljä kilometriä, oli annettava periksi ja alettava etsiä autoa.

Selasin siis jälleen yksi päivä hajamielisesti verkossa mahdollisimman halpoja autoja ja yritin väistellä ilmoituksia, jossa olisi liikaa kilometrejä tai tiedoissa lukisi ”sopii remonttitaitoiselle”. Omakotitaloa voin rempata, sen arvo sentään nousee siitä, mutta auton kuuluu kulkea ilmankin!

Sitten vastaan tuli samanlainen automaatti Astra, jolla olen hurruutellut menemään kaikki kilometrini inssin jälkeen. Paitsi, että siinä oli ilmastointi ja vakionopeudensäädin. Lähetin linkin isälleni, joka puolestaan lähetti sen katsastusmiehelleen, joka tarkistin ilmoituksen ja kuvat.

Auto vaikutti hyvältä, mutta minua kehotettiin aloittamaan hintaneuvottelu 400 euroa alemmalla summalla kuin ilmoituksen hinta oli. Seuraava tarjous olisi 300 euroa alle pyyntihinnan ja viimeinen 100 euroa. Jaahas.

Kun autoa myyvän osapuolen tittelinä on sähköpostissa sales manager ja hinnasta tinkiminen on yhtä miellyttävää kuin hammaslääkärissä käyminen, olin valmis nostamaan valkoisen lipun salkoon jo heti kättelyssä. En kuitenkaan lopulta tehnyt niin, vaan kävin monen sähköpostin verran hintaneuvottelua, samalla kun yritin etsiä autosta mahdollisia hintaa alentavia vikoja tai laiminlyöntejä.  Niitä ei kuitenkaan tullut viestittelyn lomassa ilmi.

Päätin käydä potkiskelemassa auton renkaita muutaman päivän kuluttua ja se olikin hyvin pidetty ja siisti. Koeajotilanne oli yllättävän mukava, en kokenut tulleeni aliarvioiduksi tai huijauksen kohteeksi. Vaikka auto näytti ja kuulosti terveeltä sain puhuttua itselleni hieman paremman hinnan tokaisemalla, että opiskelijan on syötävä myös ensi kuussa. Nimet laitettiin paperiin, vakuutukset päivitettiin ajantasalle ja auto siirrettiin minun nimiini. Tyytyväisenä huristelin auton kotiin pitkin mutkaista metsätietä, kävin kaupassa, unohdin autoni parkkipaikalle, palasin takaisin ja parkkeerasin sen taloni taakse.

OMG, MINULLA ON OMA AUTO!

Minusta on kuoriutunut kreisi EXCEL-MUIJA!

IMG_6687

Se on tuo omakotitalo pihoineen, joka saa pään viiraamaan. Tekaisin tuossa menneenä lauantaina taulukot seuraavan viiden vuoden kiinteille asumiskuluille, remonttikuluille kohteittain ja myös oman taulukon kaikille niille siemenille joita tilasin Hyötykasviyhdisykseltä ja AhonAlulta. Perussetti.

Kuukausittaista elämiskulujen exceliä en uskalla pitää, mutta lienee sillekin paikkansa ensi vuonna, kun kesä menee opintotukien varassa ja säästöillä remontoidaan ja tehdään kukkapenkkejä. Emme taida ostaa luomumaitoa tulevana lukuvuonna.

Toisaalta taas excelöinti lienee ihan järkeväkin harrastus tulevia urasuunnitelmia silmällä pitäen. Onhan se myös mukavaa seurata esimerkiksi sähkölaskua vuositasolla ja päästä konkreettisesti näkemään toimiko talon tilkitseminen, uunien systemaattinen lämmittäminen ja ilmalämpöpumpun hankkiminen. Toivon todellakin, että tulee toimimaan!

Ehkäpä syksyllä alotan vielä yhden taulukon: miten paljon saimme satoa porkkanoista, salaateista, sipuleista, perunoista ja marjapensaista! Omavaraisuus, täältä tullaan!