Tervetuloa joulukuu!

Processed with MOLDIV

Joulukuussa herättiin auringon paisteeseen ja tassuteltiin sentin paksuisen lumipeitteen päällä. Kaivoin kellarista esille jouluverhot, luottokoristeet ja valosarjan. Etsin radiosta Jouluradion taajuuden ja avasin euron joulukalenteristani ensimmäisen luukun.

Opinnäytetyö saatiin palautettua opponenteille marraskuun viimeisenä. Viikon kuluttua pääsemme palauttamaan sen ohjaajallemme ja sitten jäljellä on enää seminaari. Rauha, siksi tätä tunnetta voisi kuvailla. Olen työhömme tyytyväinen ja saimme kuin saimmekin myös artikkelit julkaistaviksi. Kippis sille!

Olemme päättäneet muuttaa Kajaaniin aiemmin kuin alunperin olimme suunnitelleet. Se tarkoittaa sitä, että mahdollisimman paljon remonttia yritetään tehdä ennen nelijalkaisten saapumista työmaalle, mutta kaikkea ei mitenkään pystytä aloittamaan. Helmikuussa siis luultavasti keiteillään taas isommat erät liisteriä ja tupakin saa appelsiinitapetit seiniin.

Helmikuussa alkaa myös armoton kesätyöpaikan etsintä tulevasta kotikaupungista. Tulevana kesänä ei siis opiskella vaan tehdään rahaa, jollakin se remonttikin on maksettava. Jännittävää nähdä mistä sitä itsensä löytää!

Sitä ennen aion kuitenkin nauttia täysin siemauksin tästä hetken rauhasta ja siitä, ettei mikään deadline höngi niskaan. Nauttia siitä, että moneen vuoteen minun on mahdollista rauhoittua joulun viettoon.

Ihanaa joulukuuta teille!

Heihei hetkeksi ihana puutaloelämä

temp-for-output-1 4-2

Huomenna arkeemme tulee täyskäännös, kun minä palaan teoriaopintojen pariin Lappeenrantaan. Eläimet jäävät vielä Miehen hoitoon loppukuun ajaksi, sillä syyslomalla tämä tyttö karkaa jälleen etelään. Etäsuhteilun tuomat mahdollisuudet ovat saaneet myös Miehen miettimään komennusmahdollisuuksia uudella tavalla.

Meidän puutaloarkemme on ollut rauhallista ja hyvää siitä lähtien, kun minun harjoitteluni alkoi ja Mies lähti komennukselle toiselle toimipisteelle, jossa työvuorot ovat inhimillisemmät. On ollut selkeä itsestään muotoutunut rytmi ja pala palalta etenevä makuukammarin remontti. Yksi seinusta on vielä tekemättä, se vaatiikin sipauksen laastia, pätkän kuitulevyä ja kolme vuotaa tapettia. Lattiaa tullaan toivottavasti tekemään vuoden vaihteen jälkeen koko yläkertaan.

Koirasta ja bonuskissasta tuli muutaman päivän jälkeen jo tuttavat, mutta kissat keskenään eivät vielä tähän päivään mennessäkään tiedä mitä olisivat. Arki on täynnä alakerran ja yläkerran välistä jahtaamista, sinkoilua, tassulla toisen poskelle kopaisemista ja välillä aikamoista metelöintiä. Miehen on välillä ollut vaikeaa sopeutua siihen, että koira haluaa olla mukana kaikessa menossa eikä koirakaan aina tiedä lähteäkkö Miehen kanssa aamupissalle vai odottaakko mieluummin minua.

Tulen kaipaamaan uunin pöhinässä opparin kirjoittamista, toisen seuraa ja lämmintä kylkeä vuoteessa, pihasaunaa ja omaa pihaa. Tulen kaipaamaan vähän jopa sitä, että aamuisin sängystä noustessa varpaat ovat jäässä ja ensimmäinen ajatus on vain löytää villasukat.

Olen kuitenkin onnellinen siitä, että jo heti maaliskuun lopussa me palaamme taas pidemmäksi aikaa. Ja ehkä silloin makuuhuone on lattiaa myöden valmis! Ehkä saan aamuisin laskea jäätyvät varpaani uudelle, sileälle puulattialle ja seurailla kuinka lumi hiljalleen sulaa paljastaen altaan krookuksien ensilehdet ja suloiset lumikellot.

Omakotitalo auttaa hetkessä elämisessä

temp-for-output-3 3

Minulla on tapana elää aina askel huomisessa, ensi viikossa tai ensi kuussa. En sano, että se olisi huono asia, sillä harvemmin talvi pääsee yllättämään tai joulu kolkuttelee ovella vailla minkäänlaisia ennakkovalmisteluja. Välillä kuitenkin sitä huomaa elelevänsä huomisessa niin vahvasti, että nykyhetki jää vähemmälle huomiolle.

Olen nyt asunut Miehen kanssa puutalovanhuksessamme puolisen vuotta. Tämän syksyn myötä olen myös nähnyt kertaalleen kaikki Kainuun vuodenajat ja ne ovat kaikki olleet epätyypillisiä: talvi oli lumisin vuosikymmeniin, kevät kesti vain hetken ja sitten tuli lähes loppumaton kesä.

temp-for-output-1 3

Keväällä jännitimme lumien lähtemistä ja seurasimme, mistä piha sulaa ensimmäisenä. Rapsuttelimme kukkapenkkejä ja irroittelimme talven törröttäjiä. Alkukesästä perustimme kasvimaan, istutimme mukulat, sipulit ja siemenet sekä päivitimme talon sisustusta. Kannoimme joka ilta ämpäritolkulla vettä kasvimaalle ja innolla seurasimme kuinka ulkoeteisessä olleet tomaatintaimet kurottelivat kohti korkeuksia ja kasvimaa alkoi vihertää. Loppukesästä pääsimme keräämään satoa: mansikkaa, perunaa, salaattia, sipuleja, porkkanoita ja minttuja. Nurmikko piti leikata kesän aikana maksimissaan kuudesti.

Alkusyksystä uunia piti alkaa herätellä alkavaan lämmityskauteen ja sisä- ja ulkoeteisen välinen ovi oli suljettava lopullisesti. Perennat ja marjapensaat lannoitettiin. Syksyllä kasvimaasta nostettiin viimeiset rivit perunaa ja porkkanaa, tilattiin polttopuut talveksi, vaihdettiin pelargoniat kanerviin ja piilotettiin liki 70 syyssipulia pitkin pihaa sekä kylvettiin kahta erilaista perhosniittyä ja yksi mansikkapaikka.

temp-for-output-2 3

Omakotitalo on auttanut minua elämään enemmän tässä hetkessä, sillä kausittaiset työt osittain pakottavat siihen. Jokaiseen vuodenaikaan kuuluu omat hommansa: keväällä kylvöt, kesällä ylläpito, syksyllä sadonkorjuu ja talvella talon lämmitys ja lumityöt. Omakotitalo on antanut minulle myös hyvän syyn suunnitella tulevaa: koska hankitaan omenapuita, milloin tehdään kukkanpekkejä, minne kannattaa istuttaa syyssipuleita ja millaisissa ryhmittymissä.

Täällä eivät hommat lopu koskaan: on 1-vuotissuunnitelmaa, 5-vuotissuunnitelmaa ja 10-15-vuotissuunnitelmaa. Ja silti niin paljon tehtävää juuri tässä hetkessä.

Ihan erilainen kesä

IMG_7377

Kirjoitin viime kesän lopulla siitä, kuinka aion viettää tämän kesän aivan eri tavalla. Silloin asuin solussa kahden kiinalaisen kanssa, painoin niskalimassa kolmivuoroa kahmien kaikki ylimääräiset vuorot ja maksoin sekä Tampereen solua että Lappeenrannan yksiötä. Kun sitten elokuussa kävin istumassa maanantaista keskiviikkoon koulussa ja matkustin loppuviikoksi kolmivuoroilemaan 280 kilometrin päähän totesin, että josko seuraavana kesänä jotakin muuta.

Ja toden totta, eipä ole kukaan tiivistänyt tätä kesääni niin hyvin kuin Muumilaakson Mymmeli:

”Voisin tehdä mitä tahansa enkä kumminkaan tee yhtään mitään. Voi miten hauskaa on tehdä ihan mitä haluaa.”

Tämän kesän olen seurannut 1800-luvun taitteessa elämää Sipoon saaristossa, tutustunut Topeliukseen ja Sibeliukseen, saapunut Helsinkiin, ihmetellyt hattukaupoissa, muotihuoneissa ja kortteereissa. Olen kuunnellut nuoren Mika Waltarin juttuja pariisilaisessa bistrossa ja tavannut madame Coco Chanelin. Olen haistanut brännärissä paahdetun kahvin ja seurannut silmät suurina Pariisissa tuntihuoneista ulos luikahtaneita asiakkaita. Jos siis et vielä ole lukenut/kuunnellut Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita ja haluat kurkistaa reilun sadan vuoden takaisen Suomen arkeen, suosittelen erittäin lämpimästi. Upeaa kerrontaa jota kuunnellessa edes neljättä kertaa villasukan kantapäätä purkaessa ei harmittanut.

Vielä reilu viisi viikkoa jäljellä mahdollisuutta valita tehdä mitä tahansa tai ei mitään.

Kolmen sukupolven talo

IMG_7231(1)(1)

Viime päivät ovat kuluneet joko halki Suomen ajaen tai kasvimaata mylläten. Vaikka täällä onkin ollut hiljaista, olen spämmännyt Instagramin puolella tarinoita puutarhasta ja talosta siihen tahtiin, että melkein hävettää. Anteeksi siis ystävät, olen vain ollut hurmiossa.

Kitkin kuukauden aikana kasvimaalle puskeneet rikkaruohot sellaisella vimmalla, että täysmetallinen työvälineeni lahosi käteeni. Multasin perunoita ja kehotin pavunvarsiksi venyneitä tomaatteja mieluummin vankistumaan kuin kasvamaan pituutta. Ihastuttavat levisiat puskevat innolla uutta kukkaa samoin kuin viehkeän vaaleanpunaiset pelargoniat ja valkoiset tähtisilmät. Mansikoista kilpailemme lintujen kanssa ja yritämme elvyttää joskus niin mahtavana kasvanutta raparperia. Öisin hiiret kuuluvat tanssivan välikatossa.

Kolmantena päivänä saapuivat kahdesti lähetetyt tapettimme. Mieskin ihastui Appelsiiniin, kun näki sen seinälle aseteltuna: se sopii huoneeseen, se sopii henkeen. Makuuhuoneeseen valikoitui vaaleista vaalein Lukko, se perinteisistä perinteisin. Luulen myös ratkaisseeni pinnassa kulkevien sähköjohtojen piilottamisen dilemman! Siitä lisää ensi kuussa.

Suunnittelen pihan mylläämistä, mutta ihan ominpäin ei sovi lähteä tekemään. Kun pihasta meinaa jotakin hävittää on hyvä kysyä asiasta myös Miehen vanhemmilta. He kun ovat istuttaneet tänne aikanaan paljon samoin kuin ennen heitä tässä asunut Miehen Mummu puolisoineen…

Toukokuussa rapsuttelin haravallani yhtä kukkapenkkiä siistimmäksi talven jäljiltä. En mitenkään helläkätisesti, vaan pikemminkin mentaliteetilla kaik’ pois, jok’ ei viherrä! Kovan työni loppuun saatuani tuli Miehen isä lainaamaan työkaluja ja päivittelemään miten ovat hiiret taas syöneet kaikenlaista kukkapenkeistä. Sitten hän lompsi tarkastelemaan siivoamaani kukkapenkkiä sanoen, että ajattelivat siitä ottaa omalle puolelleen vähän jotakin sammalta. Vaan eipä miehen ilmeestä päätellen tainnut sammalta penkistä enää löytyä. Minä siinä nopeasti Miehelle kuiskaamaan jos se kysyy, niin hiiret on sammaleet syöneet.

Hyvää juhannusta!