Perhosten piha

temp-for-output-1 9.jpg

Oikukkaasta säästä huolimatta, saimme runsaasti vietyä asioita eteenpäin niin pihan kuin remonti suhteen. Kaivoin kukkapenkkiin tilaa sitruunamelissoille ja timjameille, ehdottelin Miehelle etupihalta kaadettavia puita ja tutkailin millaisia kukkia pihapiiri kätkeekään sisäänsä.

Löysin kissankelloja, ahomansikkaa, horsmaa, puna-ailakkia, lemmikkejä, kurjenpolvia sekä tusinoittain muita luonnonkukkia reinunustamasta pihaa – ja kaikkea muutakin. Niiden lisäksi oli turkasen paljon heinää. Istutettuina oli erilaisia kukkivia sammaleita, vuorenkilpeä, pensashanhikkeja ja humalaa.

Erittäin mielekästä oli huomata, että pihassa omaa tohinaansa pitävät niin mehiläiset, kimalaiset kuin erilaiset pienet perhoset (hiirten lisäksi). Kuten ehkä muistatte juurikin pörriäisten ja perhosten houkuttelu pihalle oli tavoitteenani ja on edelleen lähtökohtani pihaa ja puutarhaa suunnitellessa. Siksi repesinkin riemusta, kun luin paikallisesta ilmaisjakelulehdestä Perhospuutarhurista.

Nimittäin Sotkamossa toimiva taimisto on erikoistunut kukkiin ja kasveihin, jotka vaalivat luonnon monimuotoisuutta, mutta myös houkuttelevat perhosia ja muita pölyttäjiä – mahtavaa! Perhospuutarhurin verkkosivuille on koottu tietoa perhoskasveista, joita onkin laaja valikoima ja he myös pyrkivät tuottamaan myyntiin aikaisemmin vaikeasti saatavia kasvilajeja. Jos et satu asumaan Sotkamon kupeessa, mutta perhoskasvit kiinnostavat, niitä voi myös tilata lähinpään matkahuollon pisteeseen.

Meidän perhospihaamme tulee ensi vuonna auton täydeltä ainakin sikuria, etelänruusuruohoa sekä ruusumalvaa. Toivottavasti pääsemme silloin istuttamaan myös ensimmäisen omenapuumme, pioneja ja juhannusruusuja.

Terveisiä Sveitsistä!

IMG_6973

Ilmat ovat hellineet matkalaista ja alppimaa on näyttänyt parhaat puolensa. Olemme käyneet äidin kanssa Zürichissa, Zugissa ja Wohlenissa. Näin äidin vanhan ala-asteen ja monia muita äidille tärkeitä paikkoja. Mustarastas laulaa ikkunan edessä olevassa koivussa aamusta iltaan ja kaikkialla vihreää. Palaillaan!

Lomaterveisin: Lumos

Mietteitä muutosta ja muutoksesta

IMG_6889

Ensimmäisenä aamuna minä herään ja katselen meidän sänkyämme vastapäätä olevaa vähän vinoa seinää. Kaikkihan ne vinoja ovat, omalla hurmaavalla tavallaan, mutta tämän minä näen ensimmäisenä. Se on minun kolmas ensimmäinen aamuni siinä makuuhuoneessa ja minä huomaan, että niinä ensimmäisinä aamuina vastassa on aina pieni ahdistus.

Kaiken uudelleen aloittaminen on aikaavievä ja raskas prosessi. Osa siitä tapahtuu toki kuin itsekseen: sen kuin kippaa kamansa paikkaan A ja alkaa hääriä. Kyllä se elämä siinä sivussa löytää taas uomansa.

Eniten mietin sitä miten rakennan verkostoni tällä kertaa paremmin kuin Tampereella. Mistä löydän tyyppini tai tyypin, jonka kanssa käydä kahvilla tai lenkillä? Kenen kanssa juhlistan iloisia asioita tai sovin tarvittaessa terapiakaffet?

Ensin ajattelin jonkin harrastuksen aloittamista tai jatkamista. Sitten muistin, ettei minulla kyllä ole ainuttakaan harrastusten kautta tullutta kaveria kuvioissa. Eikä ollut kyllä harrastusten aikanakaan. Nykyiset ystäväni ovat sellaisia puolivahingossa matkaan tarttuneita ja vierellä pysyneitä. Ehkäpä se uusikin verkosto muodostuu samalla sattumaan perustuvalla tyylillään.

Tunti aamuistamme

IMG_6781

Aamuyön kevyinä tunteina minä käännän kylkeäni horroksessa valmiina vaipumaan vielä kerran syvempään uneen. Kissa aukaisee silmänsä, venuttaa itsensä vetreäksi, loikkaa sängyltä ja aloittaa aamumellastuksen.

Katson puhelimesta kelloa 5:05. Koira aukaisee silmänsä ja huokaisee syvään. Se nousee jalkopäästä ja käpertyy kylkeen kiinni. Kissa ei lopeta kevätsekoiluaan, vaikka minä jahtaan sitä satunnaisesti sumutinpullon kanssa pitkin pientä yksiötäni. Sänkyyn palatessani koira on linnoittaunut paikalleni. Sen pää on tyynyllä ja täkki vedetty harteisiin asti.

Luovutan.

Menen harjaamaan hampaat ja hiukset. Kissa kiipeää yöpaitaani pitkin syliin. Siitä se kurottelee kohti hiusharjaa: minä myös, minä myös. Se kehrää vimmatusti, kun minä harjaan sen korvista hännän päähän asti.

Aamutorkku koirakin on salongin lattialla venyttelemässä ja odottamassa tottuneesti kissan ruokakupin jämiä. Asiat kulkevat tottuneita uomiaan, tutussa vanhassa järjestyksessä. Nyt vain muutamaa tuntia aikaisemmin kuin mihin me olemme koiran kanssa tottuneet.

Me haistelemme kissan kanssa kepeää aamuilmaa ikkunasta. Viereisissä taloissa ei näy vielä yhdenkään lampun kajetta. Pihakoivun piskuiset hiirenkorvat ovat kasvaneet ja vihertyneet vahvoiksi pieniksi lehdiksi.

Kello on kuusi, kun me lähdemme koiran kanssa ulos.

Mutta eiks sua yhtään pelota?

IMG_6756

Kysyi ystäväni viikkoa ennen kesälomaa. Hän tarkoitti kaikkia näitä äkkiseltään elämään tulleita uusia juttuja ja yhteistä taloprojektia. Etenkin jälkimmäistä.

Kyllähän minä olen näistä asioita paljon miettinyt ja erityisesti tunnustellut miltä tämä kaikki minusta tuntuu. Pelottaako? Ahdistaako? Epäilyttääkö? Ei. Mutta on mietityttänyt.

Mistään ei koskaan voi olla varma paitsi siitä, että ne jotka eivät tee virheitä eivät tee elämässään mitään muutakaan. Miksi siis pelätä etukäteen, kun voi nauttia tästä hetkestä? Iloita siitä, että juuri tällä hetkellä elämä on aika ihanaa, kutkuttavaa ja vatsanpohjassa kipristelevää.

Mitä taloprojektiin tulee, Mies olisi huonommassa asemassa kuin minä, jos lusikat menisivätkin jakoon. Hänelle jäisi talo ja tontti, joissa jokainen nurkka ja päivänkakkara muistuttaisi meistä. Mutta me olemme varmoja. Me olemme varmoja meistä ja projektistamme, koska me olemme tehneet jo nyt paljon töitä onnistuaksemme.

Lauantaina suuntaan siis hyvillä mielin kasvikauppaan ostamaan meidän kotiimme paljon tomaatin- ja mansikantaimia ja se on oikein se!

Edit: Aleksanteri Hakaniemikin on näemmä tilanteen tasalla kappaleellaan

Pelkääks vai rakastaks