Hupsuin pelkoni sisustamisessa

kahvia

Olen lopettanut sisustusblogien seuraamisen lähes kokonaan remonttiepisodin alettua. Siihen oli kaksi syytä:

1. Suurin osa sisustusblogeista käsittelee aallonharjalla olevia trendejä ja ne ovat siksi kaikki lähes kopioita toisistaan (eli siis kyllästyin).

2. Pelkäsin tekeväni tästä kodista alitajuisesti geneerisen blogikodin.

Eteiseemme on tulossa joskus tulevaisuudessa pyöreä peili. Siis sellainen, joka on tällä hetkellä jokaisessa itseään arvostavassa sisustusblogikodissa. Makuuhuoneeseemme valikoitui valko-beige tapetti ja kattokin maalattiin valkoiseksi. Jossakin vaiheessa olin ihan, että KÄÄK tästä tulee valko-beige-harmaa tusinakoti, kunnes toki ymmärsin, että onhan se vähän hupsua pelätä muuttavansa kotinsa vahingossa mitäänsanomattomaksi.

Samaan hengenvetoon täytyy myös vähän naurahtaa, että tämän hetkiseen trendikotiin ei kyllä kannata ottaa yhtäkään karvakamua asumaan. Tai meille ei ainakaan voisi ottaa asumaan samettista sohvaa, valkoista mattoa tai kiikkeriä lasikynttilänjalkoja. Mielestäni kodin tulee olla sellainen, ettei jokaista huonekalua tarvitse puolen tunnin välein teippirullailla tai pelätä tulipaloja/lasinsiruja tassujen alla.

Ajattelin pelastaa geneerisen blogimakuhuoneemme sinivihreillä samettiverhoilla (oi kyllä). En tosin siksi, että sametti on nyt über trendikäs, vaan siksi, että vanhempieni makuuhuoneessa on ollut samettiverhot reilut 20 vuotta ja ne kestävät aikaa, näyttävät hyviltä, pimentävät sekä eristävät paremmin kuin valkoiset huitulaverhot.

Uusia tuulia blogissa!

juhannusruusut

Hauskaa ajatella näin jälkikäteen, että olen blogannut yhteensä seitsemän vuotta! Ja millainen näperrys se ensimmäinen blogi olikaan. Onneksi asioilla on tapana kehittyä ja niin ovat minunkin blogini olleet kerta kerralta parempia.

Vanhoille lukijoille tiedoksi ja helpotukseksi: oikeasti mikään ei muutu. Olen vain tehnyt linjauksia ja päätöksiä tämän sivuston suhteen ja näin ollen vähän muokannut muutamia esittelytekstejä.

Olen pitkään miettinyt, että alanko tuomaan ammattiosaamistani esille blogissa vai tuleeko työ- ja siviilielämä pitää erillään eli tässä tapauksessa erillisillä sivustoilla. Tulevien yrityskuvioden hahmotuttua entistä selvemmin olen tullut siihen tulokseen, että blogi pysyy edelleenkin sillisalaatti-painoitteisena: paikkana jossa mietitään elämän suuria ja pieniä kysymyksiä, jaetaan iloja ja suruja, remonteerataan, viherpeukaloidaan ja seurataan ihan tavallista elämää.

Blogiin on suunnitteilla syksylle yhteistyö, mutta tulen pitämään huolen siitä, ettei blogi muutu mainoskanavaksi. Kaikki tulevat yhteistyöt merkitsen myös aina selkeästi heti kirjoituksen alkuun yhteistyöksi ja tahon jonka kanssa kirjoitus on toteutettu.

Jos joku lukija on miettinyt, että millä perusteella laitan tuotteisiin, palveluihin tai paikkoihin suosittelen-tägin, niin ne ovat puhtaita suosituksia: eivät yhtestöitä, saatuja asioita tai mitään muutakaan. Suosittelemani asiat ovat sellaisia juttuja, joita haluan nostaa esille ja jotka olen kokenut hyviksi ja mielenkiintoisiksi.

Nyt seuraa osuus, joka saattaa vanhoja lukijoita harmittaa: vanhoja tekstejä Lilyn puolella ei pysty enää lukemaan, sillä blogi on portaalista poistettu. Kävin asian kanssa pitkään kamppailua, koska osa niistä teksteistä oli sellaisia, joita edelleen kaikessa soljuvuudessaan ihailin. En kuitenkaan pitänyt hyvänä ajatuksena pitää kyseistä materiaalia enää esillä tulevan muuton myötä. Kaksoissivusto aiheutti myös ongelmaa hakukoneiden kanssa.

Viimeinen muutos on se, että blogilla on nyt arvonsa mukaisesti oma verkko-osoite. Malja sille!

Perhosten piha

temp-for-output-1 9.jpg

Oikukkaasta säästä huolimatta, saimme runsaasti vietyä asioita eteenpäin niin pihan kuin remonti suhteen. Kaivoin kukkapenkkiin tilaa sitruunamelissoille ja timjameille, ehdottelin Miehelle etupihalta kaadettavia puita ja tutkailin millaisia kukkia pihapiiri kätkeekään sisäänsä.

Löysin kissankelloja, ahomansikkaa, horsmaa, puna-ailakkia, lemmikkejä, kurjenpolvia sekä tusinoittain muita luonnonkukkia reinunustamasta pihaa – ja kaikkea muutakin. Niiden lisäksi oli turkasen paljon heinää. Istutettuina oli erilaisia kukkivia sammaleita, vuorenkilpeä, pensashanhikkeja ja humalaa.

Erittäin mielekästä oli huomata, että pihassa omaa tohinaansa pitävät niin mehiläiset, kimalaiset kuin erilaiset pienet perhoset (hiirten lisäksi). Kuten ehkä muistatte juurikin pörriäisten ja perhosten houkuttelu pihalle oli tavoitteenani ja on edelleen lähtökohtani pihaa ja puutarhaa suunnitellessa. Siksi repesinkin riemusta, kun luin paikallisesta ilmaisjakelulehdestä Perhospuutarhurista.

Nimittäin Sotkamossa toimiva taimisto on erikoistunut kukkiin ja kasveihin, jotka vaalivat luonnon monimuotoisuutta, mutta myös houkuttelevat perhosia ja muita pölyttäjiä – mahtavaa! Perhospuutarhurin verkkosivuille on koottu tietoa perhoskasveista, joita onkin laaja valikoima ja he myös pyrkivät tuottamaan myyntiin aikaisemmin vaikeasti saatavia kasvilajeja. Jos et satu asumaan Sotkamon kupeessa, mutta perhoskasvit kiinnostavat, niitä voi myös tilata lähinpään matkahuollon pisteeseen.

Meidän perhospihaamme tulee ensi vuonna auton täydeltä ainakin sikuria, etelänruusuruohoa sekä ruusumalvaa. Toivottavasti pääsemme silloin istuttamaan myös ensimmäisen omenapuumme, pioneja ja juhannusruusuja.

Terveisiä Sveitsistä!

IMG_6973

Ilmat ovat hellineet matkalaista ja alppimaa on näyttänyt parhaat puolensa. Olemme käyneet äidin kanssa Zürichissa, Zugissa ja Wohlenissa. Näin äidin vanhan ala-asteen ja monia muita äidille tärkeitä paikkoja. Mustarastas laulaa ikkunan edessä olevassa koivussa aamusta iltaan ja kaikkialla vihreää. Palaillaan!

Lomaterveisin: Lumos

Mietteitä muutosta ja muutoksesta

IMG_6889

Ensimmäisenä aamuna minä herään ja katselen meidän sänkyämme vastapäätä olevaa vähän vinoa seinää. Kaikkihan ne vinoja ovat, omalla hurmaavalla tavallaan, mutta tämän minä näen ensimmäisenä. Se on minun kolmas ensimmäinen aamuni siinä makuuhuoneessa ja minä huomaan, että niinä ensimmäisinä aamuina vastassa on aina pieni ahdistus.

Kaiken uudelleen aloittaminen on aikaavievä ja raskas prosessi. Osa siitä tapahtuu toki kuin itsekseen: sen kuin kippaa kamansa paikkaan A ja alkaa hääriä. Kyllä se elämä siinä sivussa löytää taas uomansa.

Eniten mietin sitä miten rakennan verkostoni tällä kertaa paremmin kuin Tampereella. Mistä löydän tyyppini tai tyypin, jonka kanssa käydä kahvilla tai lenkillä? Kenen kanssa juhlistan iloisia asioita tai sovin tarvittaessa terapiakaffet?

Ensin ajattelin jonkin harrastuksen aloittamista tai jatkamista. Sitten muistin, ettei minulla kyllä ole ainuttakaan harrastusten kautta tullutta kaveria kuvioissa. Eikä ollut kyllä harrastusten aikanakaan. Nykyiset ystäväni ovat sellaisia puolivahingossa matkaan tarttuneita ja vierellä pysyneitä. Ehkäpä se uusikin verkosto muodostuu samalla sattumaan perustuvalla tyylillään.