Fysioterapia vulvodyniassa yksissä kansissa!

MOLDIV-002 5

Viimeinkin saan tämän kirjoituksen julkaistua! Kuten monet teistä tietävät, työstin kahden muun tulevan kollegani kanssa vuoden verran opinnäytetyötä vulvodyniasta ja sen fysioterapeuttisesta hoidosta. Koko työ on nyt luettavissa Theseuksessa artikkeleineen kaikkineen.

Opinnäytetyössä itsessään ei tuotettu mitään uutta tietoa, vaan teimme systemaattisen kirjallisuuskatsauksen ja kasasimme yksiin kansiin vulvodynian fysioterapeuttisia hoitomuotoja ja hoidoista saatuja tuloksia. Tällaista kattavaa ja laadukkaaseen tutkimukseen perustuvaa koontia ei kuitenkaan ennen tätä työtä ollut ja se teki työstä merkittävän etenkin Suomessa, jossa vulvodyniamateriaalia on edelleen hyvin vähän ja aineisto on perin monotonista.

Koonnin lisäksi halusimme osaltamme edistää vulvodynian tunnettavuutta koko hoitopolulla eli yksilötasolla, terveydenhuoltohenkilöstössä sekä fysioterapeuttien keskuudessa. Kirjoitimme jokaiselle kohderyhmälle oman artikkelin jotka julkaistiin valitsemissamme kohderyhmän tavoittavissa kanavissa verkkojulkaisuina, jotta materiaali olisi mahdollisimman monen löydettävissä mahdollisimman pitkään.

Onnistuimme työssämme kiitettävästi ja saimmekin siitä parhaan mahdollisen arvostelun. Ohjaajamme haki työllemme myös erityistä tunnustusta ammattiliitolta, mutta sen lopputuloksesta emme vielä tiedä mitään. Hienoa kuitenkin on, että kymmenittäin töitä ohjaava tutkinnonjohtaja piti työtämme niin suuressa arvossa, että halusi tällaista tunnustusta sille hakea.

Artikkeleihin pääset suoraan myös alla olevista linkeistä:

Yksilölle suunnattu artikkeli julkaistiin Anna-lehden verkkosivustolla ja sen tavoitteena oli lisätä vulvodynian oireiden tunnistamista sekä oikeanlaisen avun piiriin ohjaaminen.

Terveydenhuoltohenkilöstölle julkaistiin artikkeli Sairaanhoitaja-lehden verkkosivustolla, joka rajallisen merkkimäärän vuoksi jäi heikoimmaksi artikkeliksi. Tämän artikkelin tarkoitus oli antaa terveydenhoidon ammattilaisille välineitä tunnistaa nykyistä paremmin vulvodyniasta kärsivät henkilöt sekä ohjata heidät oikeanlaisten ammattilaisten pariin.

Viimeinen artikkeli oli tarkoitettu fysioterapeuteille, jotka hoitavat vulvodyniasta kärsiviä. Tässä artikkelissa kerrottiin kirjallisuuskatsauksesta saamamme tieto, jotta fysioterapeutit osaisivat nykyistä paremmin hyödyntää mahdollisimman monia erilaisia keinoja asiakkaidensa kanssa.

Näiden lisäksi saimme vielä tilauksen koontiartikkelille Endometrioosiyhdistykseltä, joka laajensi toimintaansa myös vulvodynian puolelle. Valitettavasti tähän juttuun minulla ei ole linkkiä. Olin ja olen edelleen todella ilahtunut tästä yhteydenotosta ja mielelläni teen yhteistyötä aiheen tiimoilta muidenkin kiinnostuneiden kanssa myös tulevaisuudessa!


Lisää aiheesta:

Vulvodynia ja hormonaalinen ehkäisy #1

Vulvodynia ja hormonaalinen ehkäisy #2

Vulvodynia ja hormonaalinen ehkäisy #3

Vulvodynia ja hormonaalinen ehkäisy # 4

Vulvodynia ja hormonaalinen ehkäisy # 6

Vulvodynia ja hormonaalinen ehkäisy # 7

Vulvodynia: tilanne nyt # 8

Vulvodynia ja parisuhde

Vulvodynian itsehoito

Ensimmäinen syysaamu

Syyskuun ensimmäinen syksyinen aamu valkenee kuun ensimmäisenä lauantaina. Sellaisena lauantaina, jonka edeltävänä viikkona olen postittanut koululle viimeiset palautukset, syöttänyt opinnäytetyön Theseukseen, saanut tiedon työn jatkumisesta ja nukkunut kunnolla ensimmäisen kerran kuukauteen ilman melatoniinia.

Nukun pitkään. Imen itseeni hyvää unta, ajatuksia eheyttävää ja mieltä rauhoittavaa. Venyttelen kilpaa kissojen kanssa puoli yhdeltätoista vuoteessa ja katselen kuinka aurinko ujuttautuu verhojen raosta sisälle.

Aurinko paistaa kirkkaana ja matalalta. Talosta paljastuu uusia nurkkia ja erilaisia muotoja, kun aurinko etsiytyy uusista kulmista sisälle. Ulkona on kymmenen astetta ja luvattoman kaunista. Kaivan kaapin perältä käyttämätömän ruotsalaisen villapaidan. Tiedän, että tänään on se päivä, jona tämä kauniisti kuvoitu pusero on juuri oikeanlainen vaate: ei mitään liikaa eikä liian vähän.

Lähden teekupin kanssa ulos. Kaivan puutarhavajasta pienen lapion ja sen toisen kätevän välineen, jonka nimeä en tiedä. Kiskon talon nurkalta julmettua maanpeite kasvia pois, jotta saisin siihen ensi vuonna erilaisia kokoja, muotoja ja värejä. Touhuaminen loppuu äkilliseen kiljaisuun, kun jokin tumma, pyöreä ja karvainen vilahtaa talon pohjan tuuletuskolossa. Olen kotirauhanrikkoja.

Palaan sisälle ja haudutan vielä toisen kupin teetä.

Ajatukset kuin ylivilkkaat oravat

IMG_0327

Aloitin kuukausi sitten uudessa hienossa työssäni ja samoihin aikoihin lopetin myös nukkumisen. Asiat liittyvät vahvasti toisiinsa ja olenkin viimeisen kuukauden siis keskittynyt pikkuisen hölläämään ja syönyt iltaisin aika isoa melatoniiniannosta. Edelleen olo on välillä kuin sähköjäniksellä, mutta onneksi ajatuskelan on saatu nyt tainnoksiin nukkumaan mentäessä ja stressinaiheet alkavat yksi kerrallaan ratketa kuin itsestään. Alkaa näyttää jopa uhkaavasti siltä, että saan paperit ulos koulusta kuun lopussa!

Tämän kuukauden kuulumattomuuden aikana meillä on tapahtunut vaikka mitä: pikkukammari on lattiaa ja ovea vaille valmis, tupaan saatiin laitettua verhotangot sekä väliaikaiset verhot, meille on tullut ilmalämpöpumppu, uusi sohva sekä Yki Nummen Lokki-lamppu. Olen räntännyt paikallisen ilmaisjakelulehden tekstaripalstalla synnytysten mahdollisesta lopettamisesta Kajaanissa ja siirtämisestä takaisin saunoihin parin sadan kilometrin päähän Ouluun (ränttään tästä varmaan vielä blogissakin) ja sen jälkeen raivokkaasti pistänyt puutarhassa pensaita matalaksi oikein urakalla. Sitten olen saanut työsopimuksen kesäkuulle saakka, juhlinut isovanhempieni 65. hääpäivää vanhassa kartanossa ja leiponut mustikkapiirakkaa. Imuroinut en ole kertaakaan, mutta postikortteja olen kirjoittanut kolme kappaletta. Ainiin ja onhan meillä kasattu olohuoneeseen ensimmäinen metri patinotunutta Lundiaakin. Siitäkin lisää joskus toisella kertaa.

Mutta siis hengissä ollaan, yöt nukutaan, töitä on ja auto kulkee.

Suuren maailman syke pienessä kaupungissa

MOLDIV-001 19
FunkyFive eli Kalle Torniainen, Ako Kiiski, Joonas Kasurinen, Jukka Eskola ja Pope Puolitaival

Kävimme viime sunnuntaina Miehen kanssa Sulossa järjestetyssä jazzbrunssilla. Brunssikulttuuri on selkeästi saamassa jalansijaa myös Kainuussa ja ne ovatkin sosiaalisen median mukaan myös hyvin toivottuja. En ollenkaan ihmettele, sillä onhan brunssi mielestäni yksi parhaista tavoista sanoa heipat menneelle viikolle ja toivottaa uusi viikko tervetulleeksi.

Kun siinä Miehen kanssa sitten istuimme nenätyksin, pyörittelin eteeni tuotua mimosaa ja ensimmäiset FunkyFiven soittamat mehevät jazz-soundit ottivat tilan itselleen sydämeni täytti riemu: meillä täällä Kajaanissa tämmöstä! Niin mahtavaa!

Huomasin kuitenkin kuiskanneeni Miehelle hymyssä suin, ettei tunnu ollenkaan siltä, että oltaisiin Kajaanissa. Vaikka totuushan on aivan toinen. Kajaani on mieletön paikka. Kuin taideteos jota on katsottava hieman tarkemmin, jotta huomaa kaikki erilaiset kerrokset ja ulottuvuudet. Helmi, jota pinnalla tislaavat kullanhuuhtojat eivät huomaa.

Tuntui siltä, että oltaisiin juurikin Kajaanissa. Tuossa muulle Suomelle tuntemattomassa kolkassa, jossa ihmiset kokoontuvat yhteen sunnuntaisena aamupäivänä juomaan skumppaa, herkuttelemaan yhdessä notkuvien pöytien ääreen ja nauttimaan mahtavista soundeista hymyssä suin.

Tää on mun Kajjjaani.

 

Myötä- ja vastamäessä

Jokaisessa parisuhteessa on haasteensa eikä meidän ole poikkeus. Aikaisemmin olen kertonut siitä, miten olemme keskustelun sijaan analysoineet toisemme välillä hulluuden partaalle. Kesällä kävimme pitkästä aikaa vakavaa keskustelua yhteensopivuudestamme. Olemme hyvin erilaisia: Mies on toimissaan tarkka ja ajatuksiltaan hyvin analyyttinen, minä olen suuripiirteisempi ja luotan siihen, että asiat järjestyvät omalla painollaan. Minä rakastan projekteja ja haalin niitä itselleni, Mies ahdistuu keskeneräisyydestä.

Mies kertoi välillä ajatelleensa, että olisinko onnellisempi ja pääsisinkö helpommalla jonkun itselleni optimaalisemman persoonan kanssa. Sanottakoon tähän väliin, että kaikesta turhautumisesta huolimatta en ole hetkeäkään kokenut olevani onneton. Mielestäni Mies oli kuitenkin päässyt kiinni kestävän parisuhteen olennaiseen osaan: ajatukseen siitä, voisiko elämä olla helpompaa jonkun toisen kanssa. Tällainen ajatus tulee taatusti jokaisen mieleen jossakin vaiheessa parisuhdetta. On tullut minunkin, mutta sitä ei tarvitse pelästyä.

Jos kumppani ei tee elämästä helvettiä tai muutoin onnetonta, on pidettävä mielessä se, että elämä jonkun optimaalisemman kanssa tuskin tulisi olemaan yhtään sen helpompaa. Jokaisessa ihmisessä on piirteitä, jotka saavat pään joskus räjähtämään. Se on semmoista. Yleensäkään parisuhdemarkkinoilla ei kannata etsiä henkilöä, jolla on täydelliset piirteet, vaan sellaista, jonka huonoja piirteiden kanssa pystyy elämään.

Palataan kuitenkin takaisin kutkuttavaan harhaan helpommasta elämästä. Nimittäin tämä ajatus on juuri se kohta, josta avioliittolupauksessakin puhutaan: tahdosta rakastaa. Tämä ajatus on se risteys, jossa joko valitsee uudestaan kumppaninsa tai sitten jotakin tuntematonta. Parisuhteet eivät ole täydellisiä, koska niissä on osallisena kaksi epätäydellistä ihmistä. Parisuhteet ovat inhimillisiä ja täynnä erilaisia tunteita.

Rakkautta ja hetken huumaa löytää joka nurkalta, mutta sielunkumppanit ovat harvassa.

”Elämä on pitkä puutelista / Se silloin tällöin täyttyy suudelmista / Elämä on elämää varten annettu / Ja se on ihanasti sanottu”

Leevi and the leavings – Ihanasti sanottu