Mutta mitä talo haluaa?

IMG_7369

Remontin luonne on ajan saatossa muuttunut. Enää ensisijaiseksi ei mene se mikä on itsestä ihana tapettikuvio, väri tai kuosi tai se mikä on tällä hetkellä trendikästä. Voisi sanoa, että olen kasvanut remppamuijana jo aika paljon.

Olen samaan aikaan erittäin tuskastunut remontin hitaasta etenemisestä ja toisaalta myös hyvin kiitollinen siitä. Jos taloudellinen tilanne olisi ollut toisenlainen, olisimme teettäneet työn äkkiä ulkopuolisilla ja päättäneet nopeasti sillä hetkellä kivoilta tuntuvia asioita. Se olisi ollut kamala virhe!

Mitä enemmän olen verkkoa selannut, sen tarkemmaksi olen tullut. Sen sijaan, että miettisin mitä me haluamme, olenkin alkanut miettiä mitä talo haluaa. Minä esimerkiksi haluaisin kovasti sisäeteiseemme Bårastapeter:in vihreää Zarah:ia. Meidän talomme ei todellakaan halua sitä. Se ei sovi sen henkeen mitenkään. Olen myös luopunut aika monista valkoisista paneeleista alakerrassa. Uskon sen olevan hyvä juttu – ja jopa vähän rohkeaa.

Välillä välilehdet on suljettava ja palattavat taloon mielikuvissa. Muistella sen henkeä ja tunnelmaa. Miettiä mitä se haluaisi sanoa, millaisia tarinoita kertoa. Ei se aina helppoa ole ja olen esimerkiksi viettänyt luvattoman paljon aikaa selaten erilasia katto- ja lattialistoja miettien missä kohtaa talomme huutaa TÄSSÄ SE ON. Hullu remppamuija!

(Kuvan maalimalleja kävin pällistelemässä viime kesänä ainakin kolmesti Porin rakennuskulttuuritalo Toivossa ja Korsmanin talossa. Kohdetta voin suositella niin aikuisille kuin lapsillekin – kaikille riittää nähtävää ja koettavaa!)

Remontti: missä mennään, mitä tuleman pitää?

21.34.53

Jokaiselle joskus remontoineelle tuttu tunne: remontti tulee ulos korvista ja meinaa saada päänkin räjähtämään. Kesällä sain maalattua makuukammarin katon, sinne johtavan käytävän paneelit ja alakerran sisäeteisen katon ja paneelit. Siinä vaiheessa valkoista maalia oltiin vedetty niin reippaalla kädellä, että keittiön katto ja paneeliseinä päätettiin jättää puupinnalle. Menasi valkoinenkin alkaa tulla korvista ulos!

Mies on isänsä kanssa alkanut touhuamaan muurin ja sitä ympäröineen hiekkaeristelaatikon parissa. Salaa toivon, että laittaisivat kattoonkin puuttuvat paneelit. Ei jaksa, ei pysty, ei kykene. Muuri on saamassa kerroksen antiikkilaastia ja ovellinen seinä levytyksen. Hiihtolomalla jatkunevat siis viimeisten tapettivuotien kiinnitykset.

Makuuhuoneen vieressä olevan huoneen kanssa olen ajatellut pikkuisen oikaista ja paukuttaa kattoon kiinni valmiiksi valkoiset paneelit. Maalaaminen lähinnä yököttää tällä hetkellä. Se soppi on onneksi reilusti makuukammaria pienempi, joten seinien pahvittamisen pitäisi sujua kokeneilta konkareilta jo nopeammin. Tapettikin on valittu ja se on Pihlgren & Ritolan Rantakukka sinisenä. Tällä tapettivalinnalla päätettiin kunnioittaa vanhaa ulkoasua, vaikka kaikki sininen tuntuu tällä hetkellä lähinnä ellottavalta.

Asia johon sen sijaan haluaisin joutuin päästä kiinni on tuvan pahvitus ja tapetointi! Pihlgren & Ritolan Appelsiini odottelee portaikon alla seinälle pääsyä ja ihanaahan se olisi saada tupaan oikein seinäpaperit! Appelsiinin kaveriksi on suunniteltu valkoista helmipaneelia, jottei kuvio ala hyppiä silmissä. Lattiaksi alakertaan tulee luultavasti vinyylilankku, sillä muovimattoja taloon asennettaessa on tehty sellaisia ratkaisuja, jotka tekisivät puulattian asentamisesta turhan työlästä.

Kaikki hauska ei kuitenkaan voi olla aina prioriteettilistan kärjessä, vaan todellinen tarve olisi vaihtaa yläkerran ikkunat joita ei enää saa ollenkaan kiinni sekä eteisten välinen ovi. Tällä hetkellä nimittäin lämmitämme sähköpatterilla ulkoeteistä, joka muuten menisi pakkasen puolelle, ja koska väliovi on pahvia se päästää kylmän sisälle! Ei niin mittään järkee!

Omakotitalo auttaa hetkessä elämisessä

temp-for-output-3 3

Minulla on tapana elää aina askel huomisessa, ensi viikossa tai ensi kuussa. En sano, että se olisi huono asia, sillä harvemmin talvi pääsee yllättämään tai joulu kolkuttelee ovella vailla minkäänlaisia ennakkovalmisteluja. Välillä kuitenkin sitä huomaa elelevänsä huomisessa niin vahvasti, että nykyhetki jää vähemmälle huomiolle.

Olen nyt asunut Miehen kanssa puutalovanhuksessamme puolisen vuotta. Tämän syksyn myötä olen myös nähnyt kertaalleen kaikki Kainuun vuodenajat ja ne ovat kaikki olleet epätyypillisiä: talvi oli lumisin vuosikymmeniin, kevät kesti vain hetken ja sitten tuli lähes loppumaton kesä.

temp-for-output-1 3

Keväällä jännitimme lumien lähtemistä ja seurasimme, mistä piha sulaa ensimmäisenä. Rapsuttelimme kukkapenkkejä ja irroittelimme talven törröttäjiä. Alkukesästä perustimme kasvimaan, istutimme mukulat, sipulit ja siemenet sekä päivitimme talon sisustusta. Kannoimme joka ilta ämpäritolkulla vettä kasvimaalle ja innolla seurasimme kuinka ulkoeteisessä olleet tomaatintaimet kurottelivat kohti korkeuksia ja kasvimaa alkoi vihertää. Loppukesästä pääsimme keräämään satoa: mansikkaa, perunaa, salaattia, sipuleja, porkkanoita ja minttuja. Nurmikko piti leikata kesän aikana maksimissaan kuudesti.

Alkusyksystä uunia piti alkaa herätellä alkavaan lämmityskauteen ja sisä- ja ulkoeteisen välinen ovi oli suljettava lopullisesti. Perennat ja marjapensaat lannoitettiin. Syksyllä kasvimaasta nostettiin viimeiset rivit perunaa ja porkkanaa, tilattiin polttopuut talveksi, vaihdettiin pelargoniat kanerviin ja piilotettiin liki 70 syyssipulia pitkin pihaa sekä kylvettiin kahta erilaista perhosniittyä ja yksi mansikkapaikka.

temp-for-output-2 3

Omakotitalo on auttanut minua elämään enemmän tässä hetkessä, sillä kausittaiset työt osittain pakottavat siihen. Jokaiseen vuodenaikaan kuuluu omat hommansa: keväällä kylvöt, kesällä ylläpito, syksyllä sadonkorjuu ja talvella talon lämmitys ja lumityöt. Omakotitalo on antanut minulle myös hyvän syyn suunnitella tulevaa: koska hankitaan omenapuita, milloin tehdään kukkanpekkejä, minne kannattaa istuttaa syyssipuleita ja millaisissa ryhmittymissä.

Täällä eivät hommat lopu koskaan: on 1-vuotissuunnitelmaa, 5-vuotissuunnitelmaa ja 10-15-vuotissuunnitelmaa. Ja silti niin paljon tehtävää juuri tässä hetkessä.

Hupsuin pelkoni sisustamisessa

kahvia

Olen lopettanut sisustusblogien seuraamisen lähes kokonaan remonttiepisodin alettua. Siihen oli kaksi syytä:

1. Suurin osa sisustusblogeista käsittelee aallonharjalla olevia trendejä ja ne ovat siksi kaikki lähes kopioita toisistaan (eli siis kyllästyin).

2. Pelkäsin tekeväni tästä kodista alitajuisesti geneerisen blogikodin.

Eteiseemme on tulossa joskus tulevaisuudessa pyöreä peili. Siis sellainen, joka on tällä hetkellä jokaisessa itseään arvostavassa sisustusblogikodissa. Makuuhuoneeseemme valikoitui valko-beige tapetti ja kattokin maalattiin valkoiseksi. Jossakin vaiheessa olin ihan, että KÄÄK tästä tulee valko-beige-harmaa tusinakoti, kunnes toki ymmärsin, että onhan se vähän hupsua pelätä muuttavansa kotinsa vahingossa mitäänsanomattomaksi.

Samaan hengenvetoon täytyy myös vähän naurahtaa, että tämän hetkiseen trendikotiin ei kyllä kannata ottaa yhtäkään karvakamua asumaan. Tai meille ei ainakaan voisi ottaa asumaan samettista sohvaa, valkoista mattoa tai kiikkeriä lasikynttilänjalkoja. Mielestäni kodin tulee olla sellainen, ettei jokaista huonekalua tarvitse puolen tunnin välein teippirullailla tai pelätä tulipaloja/lasinsiruja tassujen alla.

Ajattelin pelastaa geneerisen blogimakuhuoneemme sinivihreillä samettiverhoilla (oi kyllä). En tosin siksi, että sametti on nyt über trendikäs, vaan siksi, että vanhempieni makuuhuoneessa on ollut samettiverhot reilut 20 vuotta ja ne kestävät aikaa, näyttävät hyviltä, pimentävät sekä eristävät paremmin kuin valkoiset huitulaverhot.

Kuulumisia remppasuunnittelurintamalta!

IMG_6638

Kävimme Miehen kanssa viime viikonloppuna Kevätmessuilla Helsingissä. Yhden yön miniloma oli mahtava ja tuli tarpeeseen. Messut olivat hauska kokemus, mutta mahtavan ilman ja lauantain yhdistelmä toivat messuille niin paljon ihmisiä, ettei sieltä ihmeempiä käteen jäänyt. Sen sijaan voin erittäin lämpimästi suositella Radisson Blue Plaza:n tajuttoman hyvää ja monipuolista aamiaista. Mieskin oli hetken hämillään, ei kuulema tullut sillä hetkellä mieleen yhtäkään niin hyvää hotelliaamiaista.

Mutta talojuttujahan te tulitte lukemaan, ettekä aamiaissuosituksia! Tulin vain kertomaan, että olemme löytäneet lattian taloomme! Se löytyi ihan vahingossa. Menimme junaa odotellessamme selailemaan tapetteja paikalliseen rautakauppaan ja lattialla oli valmiina palanen sitä laminaaattia, jota mies oli valinnut pukeutumishuoneeseen. Haluamme muun talon lattian sopivan myös siihen, joten nyt oli hyvä sauma kokeilla erilaisia paloja vieretysten. Ja sehän löytyi ensimmäisellä koetuksella! Lattia tulee olemaan aikalailla sen värinen kuin Miehelle esittelin remonttidioissa. Hauska sattuma on se, että hän valitsi melkein saman sävyistä lattiaa pukeutumishuoneeseen.

lattiat

Kuvassa olevat lattiat on otettu remonttidioista.

Myös marjatapetti on kohdannut voittajansa, ja tällä hetkellä näen sieluni silmin itseni juomassa aamuteetä Philgren & Ritolan Appelsiini-tapetteja ihaillen. Nyt pitää vain opetella jonkin kuvankäsittelyohjelman käyttäminen, jotta voin näyttää epäileväiselle Miehelle suunnitelmani.

keittiötapetit

Pihahommiakin ollaan hankien vähitellen sulaessa alettu miettimään ja se asia, joka messuilta jäi käteen oli pihakivetys! Samanlainen vahinkotarina kuin lattiassa: kävelimme vain sen päällä, jompikumpi katsoi jalkoihinsa ja hihkaisi, että miten olis?! Mies lähti myös hakemaan tarjouksesta 160 litraa multaa, jotta pääsen kolmen viikon kuluttua rakentamaan hyötypuutarhaamme! Alkukesästä siis enemmän pihajuttuja ja loppukesästä päästään viimein niihin remppahommiin, jippii!

Myös yksi veikeä valaisin ollaan löydetty, siitä lisää joskus myöhemmin.

Pssst! Maanantaina mietitään villiniityn perustamista, joten pysy kuulolla!


Aikaisemmat kirjoitukset aiheesta:

Mitä niissä remonttidioissa oli?

Kesän 2018 remonttisuunnitelmat

Mikä remontin suunnittelussa on vaikeinta?