Kesän remonttisuunnitelmat

ulkoeteinen

Vaikka Kajaanissa on viimeisten päivien aikana leijunut suuri takatalven uhka, on toukotyöt aloitettu ja kesän remonttisuunnitelmat jo pitkällä.

Pihalla olen häärinyt sellaisten ihan nopee pikkuprokkisten äärellä kuin kivillä täytetyn vesielementin muuttaminen nurmikoksi, kasvulavapuutarhan perustaminen, vanhan kukkapenkin tuhoaminen ja uudistaminen sekä lehtikompostin perustaminen. Näiden lisäksi olen iltapuhteinani heiluttanut haravaa perin ansiokkaasti hyvin monena iltana (ja löytänyt sen myötä selästäni ihan uusia lihaksia) ja siinä samalla katsonut etupihalta kaadettavat puut. Toisin sanoen olen aloittanut uuden projektin, kun vanha on alkanut kyllästyttää – kuinka kätevää!

Kesän aikana talossa olisi tarkoitus saada yläkerran pikkukammari ja käytävä remontoitua. Pikkukammarissa tehdään samanlainen muutostyö kuin makuukammarissakin eli pinnat uusitaan lattiasta kattoon. Hallitsevina elementteinä on todennäköisesti sininen Rantakukka sekä vaalea sormipaneeli. Alakerrassa remontti jatkuu ulkoeteisessä, jonne aion iskeä ainakin tapetit. Tapetin kaveriksi tulee tumma matala panelointi, mutta sen valmistumisesta kesän aikana en lupaa yhtään mitään.

Ulkosaunan ja sen yhteydessä olevan vierastuvan kunnostus olisi myös tämän kesän tehtävälistalla. Ulkoverhoilu olisi tarkoitus huoltomaalata ja vierastuvan ilmettä kohentaa. Mökki sattuu vaan olemaan tällä hetkellä sen verran roudasta vinkuralla, ettei vierastuvan ovi vielä aukea tai saunan ovi mene kunnolla kiinni…! Myös talon yhteydessä olevan terassin kaiteet pitäisi maalata, mutta sehän nyt on ihan nopee pikkujuttu.

Mies taktikoi ja lähtee kesäksi komennukselle 250 kilometrin päähän eli saan härvätä täällä halutessani yöttömät yöt ympäri häiritsemättä ketään. Talvella sitten taas nukutaan.

 

Aloittelijan virhe

MOLDIV-001 15

Tein ensimmäiset kevätkylvöt innokkaana helmikuun puolessa välissä. Jostakin syystä yksikään 24:stä tomaatinsiemenestä ei itänyt (tällä ei kuulema ole mitään tekemistä sen kanssa, että jätin kylvöt Miehen vastuulle muutamaksi viikoksi). Huhtikuussa heitin uudet siemet multaan ja viikossa purkeissa alkoi näkyä ilahduttavaa liikehdintää.

Kävi kuitenkin niin, että en merkinnyt purkkeihin mitä olen niihin kylvänyt! Nyt olen yrittänyt itämisnopeuden ja sirkkalehtien perusteella lotota missä purkissa on tomaatteja, mihin laitoinkaan kurkut ja miltähän lehtikaalivauva voisi näyttää.

Pääasia on kuitenkin se, että jokaisessa purkissa on ilahduttavan paljon tarmokasta eloa! Viis siitä, että meillä saattaa olla kesällä 20 puskaa pensasbasilikaa, parikymmentä tomaatin- ja kurkuntaimea sekä aivan saakelisti lehtikaalta – kaikki samassa kasvuvaiheessa tietenkin.

Jos siis kesällä blogin Instagram tukkiutuu tomaatti-basilika-mozzarella -kuvilla, tiedätte millä todennäköisesti elimme.

PS. Kävi myös niin, että kyllästyin odottamaan ja nakkasin huonosti itäneisiin purkkeihin vielä lisää siemeniä. Ja nyt ne tuntuvat itävän ihan kaikki. Ooops.

Kevään kylvöt, kesän herkut

IMG_9035

Jos viime kesästä opin jotain, niin sen, että jos helle aalto kestää puoli vuotta, käy joka iltainen veden kantaminen ahnaalle kasvimaalle jossakin vaiheessa vähän raskaaksi. Olisi myös käytännöllisempää, jos nopeakasvuiset joka päivän syömiset kuten salaatit ja yrtit olisivat ”käden ulottuvilla” eivätkä alapihalla. Ulkoeteisessä kasvatettavien tomaattienkaan ei tarvitsisi venyä yli kaksimetrisiksi…

Tästä viisastuneena kurvasin jo viime syksynä hyvien alennusten perässä paikalliseen puutarhamyymälään ostamaan puolen tusinaa kasvatuslaatikkoa yläpihalle. Niissä ajattelin kasvattaa tällä kertaa ainakin salaatit, basilikat ja mansikat. Jännityksellä myös odotan nousevatko viime keväänä yhteen kukkapenkkiin istuttamani mintut ja melissat vielä tänä kesänä ylös vai veikö talvi ne mennessään. Tänä vuonna kasvatettaviksi tomaattilajikkeiksi valitsin myös mahdollisimman suurisatoisia ja pienikasvuisia. Katsotaan kuinka naisen käy!

Ihan uutta tänä vuonna tulee olemaan se, että tämä viherpeukalo päätti säästää ja kasvattaa itse kaiken siemenestä. Suuruudenhulluus ei tietenkään lopu vielä tähän, vaan tavoitteena olisi saada satoa perusperuna- ja porkkanarivien lisäksi ainakin kuudesta tomaatista, neljästä avomaankurkusta ja (muutamasta) rivistä lehtikaalta. Ostin myös pensasmaisesti kasvavien auringonkukkien siemeniä ja ajattelin tehdä meille niistä tontin laidalle kukka-aidan. Kokeilemaan pitäisi myös päästä erästä viinirypälelajiketta, mutta ihan vielä en viinipanimoa laita pystyyn.

Niitä kauan kaipaamiani omenapuita en sen sijaan ajatellut alkaa siemenestä kasvattamaan, vaan toivon, että saisin hakea ainakin yhden kolmesta taimesta jo tänä vuonna etupihallemme. Lajikekin on päätetty: syksyllä satoa tuottava herkullisen punainen Heta. Omenapuut haemme Aki Partasen kauppapuutarhalta, jossa on pitkänlinjan tietoa pohjoisemmassa pärjäävistä hedelmäpuista ja marjapensaista.

Avomaan kurkut (Profi F1) olisi tarkoitus istuttaa hallavaaran mentyä navetan kahdelle seinustalle. Toivon, että kurkut menestyvät molemmissa paikoissa, sillä toisesta ne on tulevaisuudessa siirrettävä kanalan ulkotarhan tieltä. Kirsikkatomaatit (Super Sweet 100 ja Tiny Tim) ovat vielä ainakin tulevan kesän kasvamassa ulkoeteisessämme. Toiveissa olisi päästä hyödyntämään navetassa olevia vanhoja suuria ikkunoita ja rakennella niistä joskus pieni kasvihuone omenapuiden katveeseen. Ulkoeteinen todettiin kuitenkin viime kesänä tomaateille toimivaksi kasvihuoneeksi, jos ei tosiaan oteta huomioon sitä, että tomaatit kurottelitvat loppujen lopuksi turhankin korkealle.

Kasvimaata pitäisi laajentaa, mutta koska sillä ei ole kiire tavoitteena olisi kokeilla jonkinlaista no-dig -menetelmää. Hieman harmittaa, etten tajunnut haravoida enempää viime syksyn lehtiä talteen! Onneksi ne lumen alta löytyvät ja pääsevät nyt varmasti käyttöön. Kasvimaan taakse piti istuttaa jo viime kesänä muutama rivillinen tarhavadelmaa, mutta eihän sitä mitään kerennyt ja maakin oli tuskastuttavan kuivaa. Kenties tulevana kesänä siis!

Oman maan mansikka

temp-for-output-2

Tänä kesänä olen ensimmäisen kerran perustanut kasvimaan, kylvänyt sen, hoitanut sitä pieteetillä ja vielä jaksanut korjatakin satoa. Monia ennätyksiä on siis rikottu. Kaikki tämä on kuitenkin saanut miettimään, miksi se itse kasvatettu peruna on niin ylivoimainen.

Vastaus ei ole se, että ravintoarvot olisivat itse kasvatetuissa potuissa paremmat tai että ne olisivat puhtaampia kuin kaupan perunat. Niiden eteen on kuitenkin tehty töitä. Ne on itse ansaittu, pienistä mukuloista kasvatettu.

Suurin osa ihmisistä tuntuu vieraantuneen ruoan alkuperästä. Maito ei tule kaupasta, vaan lehmästä, jonka tulee poikia säännöllisesti, jossa maitoa heruu. Peruna ei kasva kaupan hyllyllä, vaan se kylvetään ja kerätään. Liha ei kasva omenoiden tapaan puissa, vaan sitä varten on täytynyt teloittaa elävä olento – ihan samanlainen kuin me ihmiset tai  vaikka lemmikkikoiramme.

Oman ruoan paremmuus on tietenkin psykologista: itse tehdyn työn tulosta arvostaa enemmän. Sen eteen on joutunut laittamaan tikun ristiin ja lopun aikaa toivonut, että säät kohtelisivat satoa hellyydellä. Tämä kesä ei ollut sellainen, vaan kasvimaalle sai kantaa vettä selkä vääränä joka ikinen ilta. Mutta sen kaiken työn tulos on nyt lautasellani, ja herran jestas miten se maistuu paremmalle kuin mikään kaupan potaatti.

Perhosten piha

temp-for-output-1 9.jpg

Oikukkaasta säästä huolimatta, saimme runsaasti vietyä asioita eteenpäin niin pihan kuin remonti suhteen. Kaivoin kukkapenkkiin tilaa sitruunamelissoille ja timjameille, ehdottelin Miehelle etupihalta kaadettavia puita ja tutkailin millaisia kukkia pihapiiri kätkeekään sisäänsä.

Löysin kissankelloja, ahomansikkaa, horsmaa, puna-ailakkia, lemmikkejä, kurjenpolvia sekä tusinoittain muita luonnonkukkia reinunustamasta pihaa – ja kaikkea muutakin. Niiden lisäksi oli turkasen paljon heinää. Istutettuina oli erilaisia kukkivia sammaleita, vuorenkilpeä, pensashanhikkeja ja humalaa.

Erittäin mielekästä oli huomata, että pihassa omaa tohinaansa pitävät niin mehiläiset, kimalaiset kuin erilaiset pienet perhoset (hiirten lisäksi). Kuten ehkä muistatte juurikin pörriäisten ja perhosten houkuttelu pihalle oli tavoitteenani ja on edelleen lähtökohtani pihaa ja puutarhaa suunnitellessa. Siksi repesinkin riemusta, kun luin paikallisesta ilmaisjakelulehdestä Perhospuutarhurista.

Nimittäin Sotkamossa toimiva taimisto on erikoistunut kukkiin ja kasveihin, jotka vaalivat luonnon monimuotoisuutta, mutta myös houkuttelevat perhosia ja muita pölyttäjiä – mahtavaa! Perhospuutarhurin verkkosivuille on koottu tietoa perhoskasveista, joita onkin laaja valikoima ja he myös pyrkivät tuottamaan myyntiin aikaisemmin vaikeasti saatavia kasvilajeja. Jos et satu asumaan Sotkamon kupeessa, mutta perhoskasvit kiinnostavat, niitä voi myös tilata lähinpään matkahuollon pisteeseen.

Meidän perhospihaamme tulee ensi vuonna auton täydeltä ainakin sikuria, etelänruusuruohoa sekä ruusumalvaa. Toivottavasti pääsemme silloin istuttamaan myös ensimmäisen omenapuumme, pioneja ja juhannusruusuja.