Kevään kylvöt, kesän herkut

IMG_9035

Jos viime kesästä opin jotain, niin sen, että jos helle aalto kestää puoli vuotta, käy joka iltainen veden kantaminen ahnaalle kasvimaalle jossakin vaiheessa vähän raskaaksi. Olisi myös käytännöllisempää, jos nopeakasvuiset joka päivän syömiset kuten salaatit ja yrtit olisivat ”käden ulottuvilla” eivätkä alapihalla. Ulkoeteisessä kasvatettavien tomaattienkaan ei tarvitsisi venyä yli kaksimetrisiksi…

Tästä viisastuneena kurvasin jo viime syksynä hyvien alennusten perässä paikalliseen puutarhamyymälään ostamaan puolen tusinaa kasvatuslaatikkoa yläpihalle. Niissä ajattelin kasvattaa tällä kertaa ainakin salaatit, basilikat ja mansikat. Jännityksellä myös odotan nousevatko viime keväänä yhteen kukkapenkkiin istuttamani mintut ja melissat vielä tänä kesänä ylös vai veikö talvi ne mennessään. Tänä vuonna kasvatettaviksi tomaattilajikkeiksi valitsin myös mahdollisimman suurisatoisia ja pienikasvuisia. Katsotaan kuinka naisen käy!

Ihan uutta tänä vuonna tulee olemaan se, että tämä viherpeukalo päätti säästää ja kasvattaa itse kaiken siemenestä. Suuruudenhulluus ei tietenkään lopu vielä tähän, vaan tavoitteena olisi saada satoa perusperuna- ja porkkanarivien lisäksi ainakin kuudesta tomaatista, neljästä avomaankurkusta ja (muutamasta) rivistä lehtikaalta. Ostin myös pensasmaisesti kasvavien auringonkukkien siemeniä ja ajattelin tehdä meille niistä tontin laidalle kukka-aidan. Kokeilemaan pitäisi myös päästä erästä viinirypälelajiketta, mutta ihan vielä en viinipanimoa laita pystyyn.

Niitä kauan kaipaamiani omenapuita en sen sijaan ajatellut alkaa siemenestä kasvattamaan, vaan toivon, että saisin hakea ainakin yhden kolmesta taimesta jo tänä vuonna etupihallemme. Lajikekin on päätetty: syksyllä satoa tuottava herkullisen punainen Heta. Omenapuut haemme Aki Partasen kauppapuutarhalta, jossa on pitkänlinjan tietoa pohjoisemmassa pärjäävistä hedelmäpuista ja marjapensaista.

Avomaan kurkut (Profi F1) olisi tarkoitus istuttaa hallavaaran mentyä navetan kahdelle seinustalle. Toivon, että kurkut menestyvät molemmissa paikoissa, sillä toisesta ne on tulevaisuudessa siirrettävä kanalan ulkotarhan tieltä. Kirsikkatomaatit (Super Sweet 100 ja Tiny Tim) ovat vielä ainakin tulevan kesän kasvamassa ulkoeteisessämme. Toiveissa olisi päästä hyödyntämään navetassa olevia vanhoja suuria ikkunoita ja rakennella niistä joskus pieni kasvihuone omenapuiden katveeseen. Ulkoeteinen todettiin kuitenkin viime kesänä tomaateille toimivaksi kasvihuoneeksi, jos ei tosiaan oteta huomioon sitä, että tomaatit kurottelitvat loppujen lopuksi turhankin korkealle.

Kasvimaata pitäisi laajentaa, mutta koska sillä ei ole kiire tavoitteena olisi kokeilla jonkinlaista no-dig -menetelmää. Hieman harmittaa, etten tajunnut haravoida enempää viime syksyn lehtiä talteen! Onneksi ne lumen alta löytyvät ja pääsevät nyt varmasti käyttöön. Kasvimaan taakse piti istuttaa jo viime kesänä muutama rivillinen tarhavadelmaa, mutta eihän sitä mitään kerennyt ja maakin oli tuskastuttavan kuivaa. Kenties tulevana kesänä siis!

Oman maan mansikka

temp-for-output-2

Tänä kesänä olen ensimmäisen kerran perustanut kasvimaan, kylvänyt sen, hoitanut sitä pieteetillä ja vielä jaksanut korjatakin satoa. Monia ennätyksiä on siis rikottu. Kaikki tämä on kuitenkin saanut miettimään, miksi se itse kasvatettu peruna on niin ylivoimainen.

Vastaus ei ole se, että ravintoarvot olisivat itse kasvatetuissa potuissa paremmat tai että ne olisivat puhtaampia kuin kaupan perunat. Niiden eteen on kuitenkin tehty töitä. Ne on itse ansaittu, pienistä mukuloista kasvatettu.

Suurin osa ihmisistä tuntuu vieraantuneen ruoan alkuperästä. Maito ei tule kaupasta, vaan lehmästä, jonka tulee poikia säännöllisesti, jossa maitoa heruu. Peruna ei kasva kaupan hyllyllä, vaan se kylvetään ja kerätään. Liha ei kasva omenoiden tapaan puissa, vaan sitä varten on täytynyt teloittaa elävä olento – ihan samanlainen kuin me ihmiset tai  vaikka lemmikkikoiramme.

Oman ruoan paremmuus on tietenkin psykologista: itse tehdyn työn tulosta arvostaa enemmän. Sen eteen on joutunut laittamaan tikun ristiin ja lopun aikaa toivonut, että säät kohtelisivat satoa hellyydellä. Tämä kesä ei ollut sellainen, vaan kasvimaalle sai kantaa vettä selkä vääränä joka ikinen ilta. Mutta sen kaiken työn tulos on nyt lautasellani, ja herran jestas miten se maistuu paremmalle kuin mikään kaupan potaatti.

Perhosten piha

temp-for-output-1 9.jpg

Oikukkaasta säästä huolimatta, saimme runsaasti vietyä asioita eteenpäin niin pihan kuin remonti suhteen. Kaivoin kukkapenkkiin tilaa sitruunamelissoille ja timjameille, ehdottelin Miehelle etupihalta kaadettavia puita ja tutkailin millaisia kukkia pihapiiri kätkeekään sisäänsä.

Löysin kissankelloja, ahomansikkaa, horsmaa, puna-ailakkia, lemmikkejä, kurjenpolvia sekä tusinoittain muita luonnonkukkia reinunustamasta pihaa – ja kaikkea muutakin. Niiden lisäksi oli turkasen paljon heinää. Istutettuina oli erilaisia kukkivia sammaleita, vuorenkilpeä, pensashanhikkeja ja humalaa.

Erittäin mielekästä oli huomata, että pihassa omaa tohinaansa pitävät niin mehiläiset, kimalaiset kuin erilaiset pienet perhoset (hiirten lisäksi). Kuten ehkä muistatte juurikin pörriäisten ja perhosten houkuttelu pihalle oli tavoitteenani ja on edelleen lähtökohtani pihaa ja puutarhaa suunnitellessa. Siksi repesinkin riemusta, kun luin paikallisesta ilmaisjakelulehdestä Perhospuutarhurista.

Nimittäin Sotkamossa toimiva taimisto on erikoistunut kukkiin ja kasveihin, jotka vaalivat luonnon monimuotoisuutta, mutta myös houkuttelevat perhosia ja muita pölyttäjiä – mahtavaa! Perhospuutarhurin verkkosivuille on koottu tietoa perhoskasveista, joita onkin laaja valikoima ja he myös pyrkivät tuottamaan myyntiin aikaisemmin vaikeasti saatavia kasvilajeja. Jos et satu asumaan Sotkamon kupeessa, mutta perhoskasvit kiinnostavat, niitä voi myös tilata lähinpään matkahuollon pisteeseen.

Meidän perhospihaamme tulee ensi vuonna auton täydeltä ainakin sikuria, etelänruusuruohoa sekä ruusumalvaa. Toivottavasti pääsemme silloin istuttamaan myös ensimmäisen omenapuumme, pioneja ja juhannusruusuja.

Sillä välin Suomessa

temp-for-output-1 4

Saan Mieheltä kuvia tomaatintaimistamme. Taimemme ovat paljastuneet juopoiksi ja Mies tuomitsi ne jo kiittämättömiksi kakkiaisiksi, sillä ne olivat alkaneet taipuilemaan kukin mihinkin suuntaan. Mokomat velttoilijat. Hihittelin Miehen dramaattisuudelle ja vinkkasin laittamaan hurjasti venahtaneille taimilapsillemme pidemmät tukitikut. Yhteen taimeen oli kuitenkin tullut jo tertullinen kukkia!

Myös kasvimaalla tapahtui ihmeitä siitä huolimatta, ettei paikallisen puutarhurin mukaan kasvukausikaan ollut alkanut vielä silloin, kun minä luonnonlakeja uhmaten taputtelin pottuni, sipulini ja salaattini maahan. Sipulihan se sieltä kurkisti mullan alta, ja komiasti kurkistikin!

temp-for-output-2

Pihallamme on myös nuori tuomi, joka oli lähtöpäivänäni täynnä pieniä kukkaterttuja. Sain siitäkin kuvan ja voi luoja, miten koko puu oli valkoisenaan! Enää ei tarvinnut Miestä taivutella hävittämään tuomen edessä olevaa hullun suurta pensasta, sillä Miehen suosikkeja ovat valkoiset kukat. Tuomesta tuli hänen ehdoton suosikkinsa kaikista pihan puista.

Serkkurintamaltakin kuulin suuria uutisia: suvun pieni peikkoprinsessa ryömii nykyään vinhaa vauhtia vanhempiaan karkuun. Siihen loppui rauhallinen vauva-arki. Pikkuisen vipinää sinnekin, oikein hyvä.

Kirjoituksen kuvat on ottanut Mies.

Kesää kohti: villiniittyhaaveita!

kasteniitty.heinak

Kuva: AhonAlku | Kasteniitty

Kaikki taloon ja pihaan liittyvä projekti tuntuu junnaavan paikoillaan, sillä asioita on vaikea aloittaa ja päätöksiä tehdä, kun en ole kunnolla asunut talossa ja tunne pihapiiriä. Kokonaiskuvaa on vaikea pitää mielessään ja yrittää tehdä sen perusteella edes jonkin asteista suunnitelmaa. Eipä sillä, ei talosta tai pihasta koskaan valmista tule, mutta silloin olisi aika takoa, kun rauta on kuumana.

Aiempien haaveilujen lisäksi tavoitteena olisi saada houkuteltua pihaan paljon erilaisia perhosia. Olen jo pitkään selaillut ja vertaillut AhonAlun erilaisia niittyseoksia ja miettinyt mitkäköhän menestyisivät meillä. Ja toki myös sitä, että millaisia kukkia sieltä saisi keittiönpöydän maljakkoon poimittua.

AhonAlulla on monia erilaisia niittysekoituksia erilaisiin tarpeisiin ja kohteisiin. Heiltä voi myös tilata annoksittain yli 200 erilaisen kasvin siemeniä! Valinnan vaikeutta todellakin siis on podettu pitkään: olisiko se kasteniitty, mansikkapaikka, perhosniitty vaiko pihapolku?

Päädyin tilaamaan molempia perhosniittyjä sekä mansikkapaikkaa. Tuoretta perhosniittyä on kuvailtu sivustolla seuraavanlaisesti: ”Monivuotisten luonnonkukkien siemenseos rehevälle maapohjalle. Lajit ovat melko korkeita. Seos sisältää sekä aikuisten perhosten suosimia mesikasveja että niiden toukkien ravintokasveja. Joukossa on alkukesän kukkijoita kuten aitovirna ja puna-ailakki (ja illakko) sekä myöhäisiä kuten purtojuuri ja pietaryrtti.”. Tässä seoksessa on muun muassa ahdekaunokin, aitovirnan  tai hiirenvirnan, keltamataran, nurmikaunokkin, ojakärsämön, pietaryrttin, puna-ailakkin, purtojuuren, päivänkakkaran, ruusuruohon ja siankärsämön siemeniä. Seoksessa saattaa olla myös valkoailakkia, nurmikohokkia ja suopayrttiä, jotka pitävät kukkansa auki illalla, ja niissä käy yöperhosia! Jee! Kuivan maan perhosniittyseosta kuvaillaan puolestaan näin: ”Sopii sekä kuiville että tuoreille maapohjille, valoisalle kasvupaikalle. Seos sisältää perhosten, mehiläisten ja kimalaisten suosimia monivuotisia mesikasveja.”. Tämä siemenseos sisältää myös ahdekaunokkia, ahopukinjuurta, keltasauramoa, ketoneilikkaa, mäkimeiramia, mäkitervakkoa, neidonkieltä, nuokkukohokkia, päivänkakkaraa, siankärsämöä ja valkoapilaa. Mansikkapaikka puolestaan viihtyisi kuivalla ja aurinkoisella hieta-, hiesu- ja savirinteillä, kalliokedoilla ja pihan kivikkoryhmillä. Siinä on nimensä mukaisesti ahomansikkaa, huopakeltanoa, jänönapilaa, ketoneilikkaa, keto orvokkia, kissankelloja, keltamataraa, mäkitervakkoa sekä nuokkukohokkia.

villiniityt

Kuva: AhonAlku | Tuoreen maan perhosniitty & Kuivan maan perhosniitty

Siementen viimeisestä viskauspisteestä pitänee neuvotella vielä Miehen kanssa, ettei hän hurista menemään ruohonleikkurilla kasvavan niittymme yli. Tontilla on ilmeisesti nähty myös käärme(itä), jotka eivät todellakaan ole tervetulleita, joten villeinä rehottavat niityt kuulostavat hieman uhkaavilta.

Toivottavasti villiniittyhankkeemme tulee onnistumaan!