Semmoinen reissu

MOLDIV-001 2.jpg

Instagramin puolella seuraavat tietävätkin minun olleen viime kuussa etelässä. Oli välimerta, palmua, auringonlaskua ja Andaluciaa parhaimmillaan. Ne jotka seuraavat myös tarinoitani, tietävät, etteivät kuvat kertoneet ihan kaikkea…

Matkalla Helsingistä Dubliniin tajusin, ettei minulla ollut lippua jatkolennolle. Olin saanut siitä tositteen sähköpostiin, mutta se ei ollut lippu. Kysyin lentoemännältä miten minun tulisi toimia, sillä vaihtoaikaakin oli vain tunti. Sain ohjeeksi etsiä tuloportilla odottavan asiakaspalvelijan, joka ohjaisi minut eteenpäin tai suunnata terminaali kakkoseen.

Dubliniin laskeutuessamme olimme 10 minuuttia myöhässä aikataulusta. Portilla ei ollut henkilökuntaa ja ensimmäinen ihminen, joka kentällä työskenteli taisi olla siivooja. Hän kuitenkin osasi kertoa minne minun oli juostava, jotta pääsisin oikeaan terminaaliin. Kiidettyäni verenmaku suussa toiseen päähän lentokenttää sain kuulla, ettei tämä ole heidän yhtiönsä lento vaan toisen, joka toimii siinä terminaalissa, josta juuri olin tullut. ”But you must run!” ja minähän juoksin. Aivan. Toiseen. Päähän. Ja sitten siellä kuolemanporteilla kuulin sen minkä tiesinkin kuulevani: valitettavasti lähtöportti oli sulkeutunut. Kysyin koska seuraava lento mahtaa lähteä ja minut viitottiin toisen palvelutiskin jonon hännille. Jokin pieni tuntemus kuitenkin kertoi minulle, ettei nyt välttämättä ollut paras mielentila mennä juttelemaan asiakaspalvelijalle, joten kiitin ja marssin ulos.

MOLDIV-002.jpg

MOLDIV-003.jpg

En kuitenkaan niin ulos, ettei lentokentän wifi olisi riittänyt selaamaan uutta lentoa seuraavalle päivälle ja hotellia yölle. Niimpä pääsin onnellisesti seuraavana päivänä Malagaan pari sataa euroa köyhempänä ja yhden lomapäivän menettäneenä.

Eikä se riemu vielä tähän loppunut!

Nimittäin kun pääsin Suomeen seuraavana perjantaina 23:15 en löytänyt koko Helsinki-Vantaalta ulos, joten myöhästyin bussista hotellille. Luojan kiitos niitä kulki kuitenkin 30 minuutin välein. Hyppäsin siis toiseen bussiin hetkeä myöhemmin ja loikkasin ulos mielestäni oikeassa kohdassa. Hotellin respassa hetki etsittiin varausta, kunnes huokasin, että tämähän on varmaankin nyt väärä hotelli. No näinhän se oli käynyt! Ihan oli väärä bussikin ollut, mutta oikealle hotellille olisi kilometri matkaa.

Siinä kävelin Vantaan yössä kilometrin eikä hotellia näkynyt. Navigaattori päälle – ja tadaa – edelleen oli matkaa 1,5 kilometriä! Ei siinä mitään, mutta ulkona oli pakkasta ja älypuhelimessa akkua 20%. Me kaikki tiedämme, että tällaisissa olosuhteissa älyluurin viimeisetkin akunrippeet sanovat hasta la vista beibe ihan minä hetkenä hyvänsä. Joten juoksin jälleen (tällä kertaa tosin pitkin pimeää betoniviidakkoa). Viimeinkin hotelli löytyi, mutta sen ovi oli lukossa EIKÄ KETÄÄN RESPASSA. Soitin ovikelloa. Soitin uudelleen. Kerta toisensa jälkeen katsoin kuinka sisempi ovi aukesi automaattisesti, mutta ulko-ovi pysyi lukittuna. Loppujen lopuksi pääsin kuitenkin sisälle.

Tarvinneeko edes sanoa, että huonehan ei ihan ollut sitä mitä olin tilannut ja meinasin aamulla lähteä maksamatta koko paikasta, mutta se oli oikeasti vahinko! Että semmoinen rentouttava matka oli se.

MOLDIV-004.jpg

 

Terveisiä Sveitsistä!

IMG_6973

Ilmat ovat hellineet matkalaista ja alppimaa on näyttänyt parhaat puolensa. Olemme käyneet äidin kanssa Zürichissa, Zugissa ja Wohlenissa. Näin äidin vanhan ala-asteen ja monia muita äidille tärkeitä paikkoja. Mustarastas laulaa ikkunan edessä olevassa koivussa aamusta iltaan ja kaikkialla vihreää. Palaillaan!

Lomaterveisin: Lumos

Viimeiset 10 päivää kuvina

Oh home, sweet sweet home!

Matka on viimein saatu päätökseen ja Helsinki-Vantaa vastaanotti väsyneen matkailijan hyisellä viimalla ja sateella. Niin mäkin sua.

Mutta palataan vielä hetkeksi takaisin aurinkoon!

IMG_5819

Pari sanaa Nerjasta (josta entisen työpaikan vartija minulle aikoinaan vinkkasi. Suuri kiitos hänelle!). Tai oikeastaan yksikin riittää: fantástico! Oli hurmaavan kaunista, suloisen espanjalaista ja siestan vuoksi erittäin rauhallista.

Nerjan ranta on kuuleman mukaan Euroopassa yksi parhaimpia snorklauspaikkoja ja laitesukellukseen hippasen verran koukuttuneena palaan taatusti ihmettelemään aaltojen alaista elämää vielä joskus! Nyt kävi samoin kuin Kajaanissa ja aika loppui kesken.

IMG_5843IMG_5837

Nyt ei kuitenkaan oltu snorklausreissulla vaan tippukiviluolaston uumenissa. Luolasto on Wikipedian mukaan Euroopan suurimpiin kuuluva tippukiviluola ja sieltä on löytynyt luolamaalauksia paleoliittiselta kaudelta. Nerjan museossa olisi ollut mahdollista nähdä luolastosta löydettyjä luurankoja, mutta sinnekään emme ehtineet. Mutta jo itse tippukivimuodostelmat olivat todella vaikuttavia eivätkä kuvat anna minkäänlaista oikeutta niille, joten menkää ihmeessä itse katsomaan (postauksen lopussa koottuna infoa kuinka Nerjan tippukiviluolastoon pääsee).

IMG_5815IMG_5771IMG_5798

Sitten turhanpäiväistä turinointia ja sekalaisia kuvia.

Sangria oli hyvää (ja sai minut kaipaamaan jotakin halittavaa), hiekka poltteli jalkapohjia ja merivesi kuivaantui vaaleiksi kiteiksi iholle.

Kävelin jalkani kipeiksi ja sain slaagin, kun keväällä ostamani ihana kesämekko ei sopinut enää päälle. Kinnasi kiinni, mutta kummallisista kohdista. Ilmeisesti saliohjelma on tällä kertaa oikeilla jäljillä.

IMG_5744IMG_5641

Heilastelin vieraiden kissojen kanssa ja vietimme monia mukavia aamiaishetkiä. Ostin puolukkavispipuuron värisen villapaidan ja kolmet oikean pituiset farkut.

Sain jalkaani rakot ja auringosta ihottuman.

En avannut tenttimateriaalia kertaakaan, sillä olin liian kiireinen kampaamo ja kynsihoitojeni kanssa. Oikein !

IMG_5724IMG_5692

Semmoinen loma se.

***

Kuinka Nerjan tippukiviluolastoon pääsee:

Alsa yhtiö myy lippuja Malagan linja-autoasemalta (María Zambranon rautatieasemalta 3 minuuttia kävellen). Lipun voi ostaa tippukiviluolille asti (Nerja Cuevas) ja se kustantaa n. 4,5 euroa suunta. Matka kestää tunnista kahteen, riippuen siitä kuinka monen pysähdyksen taktiikkaa käytetään. Lipun voi ostaa joko palvelutiskiltä tai automaatista, mutta paikalla kannattaa olla hyvissä ajoin, asiat hoituvat tässä kulttuurissa hieman… eri tavalla.

Luolasto on auki talviaikaan 9-15 ja kesäaikaan (kesäkuusta elokuuhun) 9-17:30. Lippu luolastoon maksoi 10 euroa (alle 6v ilmaisia, 6-12v 6 euroa) ja kierros kesti noin tunnin. Kuvia saa ottaa ilman salamaa. Erilaisia lippuvaihtoehtoja voi tarkastella Clorian sivuilta.

Varaa mukaan hyvät kengät, alusta saattaa olla märjä ja liukas.

 

Hyvin voitu loma

IMG_5573

Elämää Välimeren äärellä takana neljä päivää. Mahtavia päiviä: sopivan paahteisia ja mukavan väljiä.

Kuten voi hyvin kuvitella, sujahdin sukkelasti Espanjan loma-arkeen. Olen siis heräillyt rauhassa: käännellyt, väännellyt ja venuttautunut vähitellen kohti keittiötä. Syönyt aamiaisen terassilla.

IMG_5656

IMG_5671

Käynyt salilla, mennyt sen jälkeen vilpoisaan ulkoaltaaseen uimaan ja siitä suihkun raikkaana päiväunille. Kävellyt iltapäivisin rantabulevardilla tai rantaviivaa pitkin. Syönyt paljon ja hyvin. Tehnyt kasvohoidon ja käynyt jalkahoidossa sekä hieronnassa. Ruskettunut asteen tai kaksi.

Vielä on viikko jäljellä. Samanlainen salipäivien ja lepopäivien rytmittämä viikko. Tarkoituksena olisi vähän seikkailla: käydä Fuengirolassa markkinoilla ja kampaajalla, Nerjassa tutkimassa vanhoja tippukiviluolia ja luolamaalauksia, Malagassa hymistellä Picasson teoksille.

IMG_5669

IMG_5600

Vielä viikko. Ihanaa. Ei muuta: jatkakaa.

Siestan aika.

Espanja.jpg

Päivät täyttyvät ihanista asioista: herkullisista hedelmistä, pitkistä päiväkävelyistä, maukkaasta ruoasta ja suolaisesta merivedestä.

Päivän kuumimpana hetkenä kaadan itselleni kannullisen lasillisen sangriaa, leikkaan muutaman appelsiinin siivun sekaan, vetäydyn varjoon ja kirjoittelen koulujuttuja eteenpäin.

Ihan jees.