Kuukauden kuulumiset

Processed with MOLDIV

Kuten aiemmin ounastelin, on kiire ollut kova. Liiankin kova ja olenkin välillä joutunut aloittamaan tehtäviä vasta muutamaa tuntia ennen palautuslaatikon sulkeutumista. Viimeisten pakerrusten välissä olen kuitenkin:

Hukannut pankkikorttini, opiskelijakorttini ja kelakorttini. SAMALLA KERTAA! Olen varma, että ne ovat jossakin täällä kodissa, mutta en ole löytänyt niitä yhtään mistään. Myöskään tieto siitä, että kyllä ne jossakin täällä ovat ei paljoa lämmitä, kun käteinen alkaa loppua ja nälkä kurisee vatsassa.

Kirjoittanut öisin työhakemuksia ja sopinut yhden työhaastattelun. Paikka kuulostaa kivalta ja ihan uudenlaiselta haasteelta, joten toivon kovasti, että minut valittaisiin!

Palauttanut lopullisen version opinnäytetyöstä arvosteltavaksi ja saanut vielä yhden artikkelitilauksen aiheesta. Tämä oli super huikeaa!

Yllättynyt siitä, että Mies halusikin loppujen lopuksi joogahuoneen tapetiksi sinisen hyasintin saatesanoilla ”mahottoman hyvän näkönen toi sinivihree tapetti!”. Hyasinttia siis.

Löytänyt viimeinkin tupaan pitkään metsästetyn vitriinin naapurikylästä. Se on paikallansa vielä ihanampi ja tulee sopimaan tulevan tapetin kanssa kuin nakutettu! (Kyllä, tulette saamaan kuvia joskus.)

Hoitanut kissan aknea. Nyt vain toivomme, ettei pikkuneiti kovasti sitä rapsuttelisi ja leuka tulehtuisi hyvästä putsaamisesta huolimatta.

Jahdannut tyhjästä ilmaantuneita karvatollukoita imurilla liian usein ja katsellut samoja neilikoita kohta kuukauden päivät.

Seuraavat kuulumiset helmikuun lopussa eli hiihtolomalta! Nauttikaa kaikki tästä mahtavasta talvesta. ❤

 

Alkuvuoden hulinat

moldiv-001 6

Kuten huomata saattaa, nainen on elossa mutta tekstiä ei tule toivottuun tahtiin. Kyse ei ole siitä, että blogi tekisi hiljaista kuolemaa, vaan siitä tavoitteenani on seuraavan kolmen kuukauden aikana puristaa kasaan melkein kaikki jäljellä olevat teoriakurssit. Suomeksi se tarkoittaa sitä, että huhkin maaliskuun loppuun mennessä tämän kevään ja ensi syksyn kurssit. Eli en nuku tai kirjoita blogia.

Yläkerran lattioista voin kertoa sen verran, että kaunis laminaatti on valittu ja se saapuu viimeistään kuuden viikon kuluttua. Siitä tulen kertomaan ihan varmasti teille! Myös joogahuoneen remonttia ollaan hitaasti mutta varmasti käynnistelemässä – jahkailemme vielä sinisen ja vihreän Rantakukan välillä.

Maaliskuun lopussa pitäisi olla kahdessa paikassa samaan aikaan, sillä saman viikonlopun aikana pitäisi tehdä loppusiivousta Lappeenrannan betonikuutiossa ja olla Turussa Piha ja Puutarha -messuilla. Mikään pakko messut eivät tietenkään ole, mutta kovasti toivon pääseväni sinne!

Kuullaan taas, joskin paljon väljämmällä tahdilla.

Blogi herää uuteen vuoteen!

IMG_8827

Ihanaa vuotta 2019 teille jokaiselle! Blogi ei ole kuollut, olen vain jälleen kerran unohtunut lomalleni. Lukenut Kyröä, Tervoa ja Obamaa. Valinnut Miehen kanssa yläkerran lattiaa, palannut useasti päivässä makuukammariin ihastelemaan sen lähes valmiutta ja merkinnyt tuvan seinään seinäpaperin korkeuden.

Saavuimme uudeksi vuodeksi Miehen kanssa Kajaaniin. Lämmitimme pihasaunaa, hahmottelimme tulevaa vuotta, lupasimme oppia uuden vuoden aikana ymmärtämään toisiamme taas hieman paremmin.

Vuonna 2019 blogin puolella tullaan näkemään lisää remonttia ja enemmän puutarhajuttuja sekä lopullisen (!) muuton myötä alkunsa saa uusi Kaikki Kajaanista -julkaisusarja.

Luvassa siis vanha ja tutun lisäksi kaikkea uutta jännittävää!

Malttamaton Lappeenrannassa

Processed with MOLDIV

Koko vuosi on mennyt vähän varaslähtöjä ottaen. Olen kyllä nauttinut jokaisesta käänteestä ja uudesta kappaleesta, mutta ollut myös samalla jo toinen jalka seuraavassa luvussa.

Tälläkin hetkellä nautin joulun odotuksesta kovin ja hekumoin ensi viikolla alkavaa joululomaa. Samalla kuitenkin olen jo tirkistelemässä seuraavan vuoden puolelle. Tulisi jo uusi vuosi, äkkiä helmikuuhun, kevät hanget, maaliskuun muutto, viimeinen ammatillinen harjoittelu…

En mitenkään malttaisi enää hetkeäkään!

Ja kyllähän minä tiedän, että kun kirjakaupasta saa ostaa taas ensi vuoden kalenterin, niin sen sivut vaihtuvat kuin itsestään. Päivät kuluvat ja viikot lentävät. Huomaan viettäväni unettomia öitä kypsyysnäytettä kuumotellen, banaanilaatikoita pakkaillen ja loppusiivousta hikipäässä mopaten. Luultavasti rukoilen, että saisin päiviin muutamia tunteja lisää.

Mutta tällä hetkellä toivoisin, että olisi jo maaliskuun loppu.

Tervetuloa joulukuu!

Processed with MOLDIV

Joulukuussa herättiin auringon paisteeseen ja tassuteltiin sentin paksuisen lumipeitteen päällä. Kaivoin kellarista esille jouluverhot, luottokoristeet ja valosarjan. Etsin radiosta Jouluradion taajuuden ja avasin euron joulukalenteristani ensimmäisen luukun.

Opinnäytetyö saatiin palautettua opponenteille marraskuun viimeisenä. Viikon kuluttua pääsemme palauttamaan sen ohjaajallemme ja sitten jäljellä on enää seminaari. Rauha, siksi tätä tunnetta voisi kuvailla. Olen työhömme tyytyväinen ja saimme kuin saimmekin myös artikkelit julkaistaviksi. Kippis sille!

Olemme päättäneet muuttaa Kajaaniin aiemmin kuin alunperin olimme suunnitelleet. Se tarkoittaa sitä, että mahdollisimman paljon remonttia yritetään tehdä ennen nelijalkaisten saapumista työmaalle, mutta kaikkea ei mitenkään pystytä aloittamaan. Helmikuussa siis luultavasti keiteillään taas isommat erät liisteriä ja tupakin saa appelsiinitapetit seiniin.

Helmikuussa alkaa myös armoton kesätyöpaikan etsintä tulevasta kotikaupungista. Tulevana kesänä ei siis opiskella vaan tehdään rahaa, jollakin se remonttikin on maksettava. Jännittävää nähdä mistä sitä itsensä löytää!

Sitä ennen aion kuitenkin nauttia täysin siemauksin tästä hetken rauhasta ja siitä, ettei mikään deadline höngi niskaan. Nauttia siitä, että moneen vuoteen minun on mahdollista rauhoittua joulun viettoon.

Ihanaa joulukuuta teille!