Kevääseen kadonneet

MOLDIVV-001 17

Eteisten väliovi on avattu pysyvästi: kevät on saapunut Jokitörmään. Huhtikuu oli kaunis ja vei imussaan. Ihmeteltiin hiirten syömiä lumikelloja, viipyileviä krookusten kukkia, talon takana vähitellen sulavaa jäävuorta ja herukoihin puhjenneita hiirenkorvia.

Vanhan terassin laudat öljyttiin ruskeiksi ja arvottiin minkä sävyisellä keltaisella kaiteet tulisi maalata. Haravoitiin päättäväisinä siitä huolimatta, ettei valmista tulisi ennen uutta syksyä. Nyhdettiin vanhasta kukkapenkistä vimmaisesti leviävää kukkaa ja miteltiin samalla roudan kanssa kumpi on voimakkaampi.

Tomaatit ja kurkut pääsivät suurempiin ruukkuihin. Basilikat levittivät suloista tuoksua ja lehtikaalit diivailivat. Marjapensaat ja raparperi lannoitettiin. Koira oli ulkona niin paljon, että se alkoi itse pyytää sisälle ja kissa ei tehnyt muuta kuin pyysi ulos.

Päivät pohdin millaisista harjoituksista toimintakykynsä menettänyt voisi parhaiten hyötyä, illat sukellutin vauvoja ja sunnuntaisin vain hengitin.

Olemme hengissä ja voimme hyvin. Nukumme makeita unia uudistuneessa kammarissa ja syömme aamiaista ihanassa appelsiinilehdossa. Nautimme auringosta, vuorokauteen annetuista lisätunneista ja toisistamme.

Onnellisten elämä, sitä tämä on.

On alkanut paremmin kuin viimeksi

2014-07-06 13.24.05

Olemme olleet nyt 1,5 viikkoa kirjoilla uudessa kaupungissa eli noin puolen tuhannen kilometrin päässä kaikesta tutusta. Miten on mennyt?

Harjoittelupaikkani, ohjaajani ja tiimimme on osoittautunut ihanaksi paikaksi perehtyä jälleen uuteen alueeseen fysioterapian toimintakentällä. Minut on otettu ihanasti vastaan ja onkin ollut ihanaa, että joka päivä on oikeasti mielekästä tekemistä ja laadukasta ohjaamista.

Olen päässyt myös tekemään viimein ensimmäisiä harjoitteluvuoroja uudessa työssäni ja jälleen kerran: mahtavia ihmisiä ja ihana vastaanotto! Itse työkin tuntuu kivalta ja tunne on hiljalleen vahvistunut, vaikka en koskaan ajatellut tekeväni tällaista työtä!

Huhtikuun alusta lumi on sulanut huimaa vauhtia ja etenkin alapihalla alkaa olla jo laajoja lumettomia alueita! Olen bongannut myös ainakin yhden maasta uhmakkaasti puskevan krookuksen ja kuullut joutsenien lentävän talon yli. Ehkä kevät siis löytää vielä tänne pimeään pohjolaankin!

Parisuhde on voinut paremmin, kun makuukammari saatiin siihen pisteeseen, että vuode voitiin siirtää sinne. Keskiviikkoisin ja lauantaisin lämmitetään pihasaunaa ja iltaisin katsellaan (puolikkaita) elokuvia.

Molemmista on tuntunut hyvältä, että arkea voi jakaa toisen kanssa. Miehelle se on tarkoittanut kodin ja pihan töitä ja minulle puolestaan eläimistä huolehtimisen vastuuta. Toisen viereen on ihana käpertyä illalla ja muiskauttaa suukko ennen töihin lähtöä. Ja toisen tullessa myöhempään kotiin on pöydässä lämmin ruoka (tai edes ruoka)!

Voisin siis todeta, että olen kotiutunut 1,5 viikossa Kajaanin paremmin kuin Tampereeseen koko kolmen vuoden aikana. En kuitenkaan syytä Tamperetta, vaan olosuhteita: Kajaanissa kaikki sattuu olemaan paremmin.

On siis kevät

Processed with MOLDIV

Nastakengät rapsuttelevat kuivaa, paljasta asfalttia osuakseen seuraavalla askeleella hervottomaan loskakasaan. Koskaan ei voi tietää paljonko loskaa on tai varsinkaan mitä sen alla on. Sukkia saa vaihtaa useasti päivässä.

Imuri on muuttanut siivouskomerosta salongin nurkkaan. Tammikuussa alkava karvainferno päättyy ja jatkuu teiden sulettua hiekkakaaoksella. Tassupyyhkeitä etsitään kuivan talven jälkeen kaikkialta tietämättä missä kaupungissa ne oikeastaan edes sijaitsevat.

Lenkiltä tultaessa vaalea koira on muuttunut mustaksi. Komennan suoraan ovelta suihkuun ja saan vastaukseksi katseen, joka kysyy onks pakko?. Kissa sujahtaa sujuvasti kylpyhuoneeseen odottamaan maireana siskon pesua. Suihkutan vähän sitäkin tasapuolisuuden nimissä ja saan loppupäivän osakseni erittäin loukkaantuneita katseita.

Menemme nukkumaan ajoissa. Lisääntyvä valo vaatii veronta, keho käynnistyy vaivalloisesti horroksestaan. Yhdeltä yöllä alkaa kissaneidin ulko-oven rapsutus. Pyydän sen nukumaan, sanon että katsotaan sitten aamulla. Kissa tulee viereen, alkaa hyristä ja käpertyy kerälle kylkeen kiinni. Kissa ei unohta, vaan rapsutus alkaa uudelleen puoli kuudelta aikaistuen jokaisena aamuna auringon tahtiin.

Toisaalla Bonuskissa on odottanut joulukuusen ulosviemisestä asti, koska syyskuussa sulkeutunut eteisten väliovi avataan. Vielä eivät ovet avaudu, mutta kissa pääsee jo päivittäin suurten ikkunoiden ääreen vahtimaan pihaa. Lannistumattomana se kokeilee onneaan jokaisena päivänä – ja tietää senkin päivän kohta jo koittavan.

Outo uusi elämäni

 

Kipuilu. Yksi lempisanoistani. Sille ystävälle, joka joskus kysyi eiks sua yhtään pelota  voin nyt vastata, että pelotti. Pelotti niin maan perkeleesti. Ei vain uusi rakkaus, vaan kaikki. Mutta niin kai kuuluukin, ei kai kukaan hyppää benjihyppyäkään tyynen rauhallisena?

Kuukauden päästä minä muutan. Olen tehnyt valmisteluja vuoden vaihteesta lähtien, tuonut mukanani aina muutaman laatikollisen tavaraa. Myös siksi on ollut hiljaista: olen halunnut nauttia. Nauttia niistä viimeisestä hetkistä, jotka voin viettää hulvattoman naapurin muijani kanssa kuin Asikainen konsanaan. Täyttyä kiitollisuudella siitä, että sain kokea senkin. Että on ihan oma naapurin muija, jonka kanssa voi lenkkisaunoa tiistai-iltaisin ja katsoa Sorjosta tietäen, ettei kumpikaan nuku seuraavana yönä. Olen ottanut kaiken irti viimeisistä yksin elämiseni viikoista: potkinut kengät jalasta kotiin tultaessa ja jättänyt ne niille sijoilleen, ollut tiskaamatta kunnes on ollut aivan pakko, piehtaroinut omassa ylhäisessä itsellisyydessäni.

Voi olla, etten asu enää koskaan yksin. Oletettavaa on, että vuosien saatossa väki vain lisääntyy ympärilläni ja kosmista hiljaisuutta on jäljellä enää vain korvieni välissä. Kosminen hiljaisuus, yksi suosikkiasioistani.

Muutto tuntuu kuin sukellukselta toiseen maailmaan. On omakotitalot, kasvimaat ja marjapensaat. On oma postilaatikko, jonka avain on aina hukassa. On uusi työ ja autovakuutus. On ahtaaksi käynyt sänky, koska siellä haluavat nukkua ihan kaikki. On ihana arkinen rakkaus ilman vippaskonsteja ja laskelmointia siitä koska pestään pyykit ja tiskit, jotta lämmin vesi riittää.

Olemme uuden luvun äärellä ja tällä kertaa toivon, että siellä seikkailee myös paljon jo entuudestaan tuttuja hahmoja. Naapurin muijalle haluan sanoa, että hänelle on aina sauna lämpiämässä täällä korvessa. (Ja miksei toki teille kaikille muillekin! Kunhan ensin ilmoittelette.)

 

Kuukauden kuulumiset – helmikuu

MOLDIV-001 8

Kolme viikkoa on taas hujahtanut viimeisimmästä julkaisusta. Olisi ollut niin paljon asioita, joista olisin halunnut tulla heti kertomaan, mutta liian vähän aikaa. Maaliskuussa työmäärä alkaa hiljalleen helpottaa, joten yritämme päästä jälleen normaaliin julkaisutahtiin.

Helmikuu oli suurimmilta osin helmee, sillä…

…lattiamme ovat valmiit ja saapuvat pihaamme viimeistään ensi viikon alussa!

…joogahuoneen remonttia on aloitettu muurin maalaamisella.

…tuvan pitäisi saada tapetit vielä tämän viiko aikana – johan on aikakin!

…suurin osa irtotavarasta on kyyditetty Astralla Kajaanin kotiin.

…SAIN SEN TYÖN!

…opinnäytetyö palautettiin arvosteltavaksi, kypsyynäyte meni heittämällä läpi ja odotettavissa on kaiken lisäksi hyvä arvostelu.

…ensimmäiset basilikanvauvat kurkistelevat Jacky makupalapurkeista.

…täytin 25 vuotta ja syntymäpäivänäni aurinko paistoi, linnut lauloivat ja lämpötila oli reilusti plussan puolella.

…syntymäpäivistä puheenollen, ostin itselleni lahjaksi toimivan rukin. Siitä lisää lauantaina.

Rukin lisäksi tulossa on kevätkylvöjä, parisuhdemietintöjä, uusia työkuvioita, väliaikatietoja tuvan tapetiseeraamisesta ja varmaan kaikenlaista muutakin. Joten stay tuned!