Vulvodynia: tilanne nyt # 8

Processed with MOLDIV

Nyt on kulunut liki puoli vuotta ehkäisyrenkaan käytön lopettamisesta. Muistelen edelleenkin rengasta lämmöllä ja kaipaan sen tuomaa varmuutta elämässä. Elämä on kovin helppoa, kun tietää päivälleen milloin täti saapuu vierailulle. Nyt kierrot ovat olleet kaikkea 28-38 päivän välillä ja buranaakin on kulunut.

Viimeisimmässä kierrossa huomasin, että otsalla on alkanut mininäppyjen bileet ja myös muut hyrräilyt ovat alkaneet vienosti heräilemään. Vulvodynian osalta tilanne on hallinnassa: paikallisia kipuja on, mutta ne provosoituvat vain hankauksesta. Ikävä polttelu lähti helteiden mukana, kuten osasin ounastellakin.

Liukasteena olen käyttänyt kookosöljyä, sillä öljy ei pääse katoamaan touhujen tiimellyksessä pidemmälläkään ajalla. Se myös selkeästi vähentää hankausta ja näin ollen lievittää kipuja.

Viimeksi kivut katosivat huomaamatta kolmen vuoden aikana. Yhtenä päivänä seksin harrastamisen jälkeen mietin, että jokin asia oli toisin ja tajusin, ettei minua ollut sattunut yhtään. Se oli silloin todella hämmentävää: tällaistako seksin kuuluisi olla? Voi olla, ettei kipu enää katoa tai sitten suopeiden olosuhteiden seurauksesta seuraa latenssivaihe. En kuitenkaan enää usko, että vulvodynia koskaan katoaa, vaan oireet joko provosoituvat tai helpottuvat monien eri tekijöiden yhteisvaikutuksesta.

Lue lisää

Heihei hetkeksi ihana puutaloelämä

temp-for-output-1 4-2

Huomenna arkeemme tulee täyskäännös, kun minä palaan teoriaopintojen pariin Lappeenrantaan. Eläimet jäävät vielä Miehen hoitoon loppukuun ajaksi, sillä syyslomalla tämä tyttö karkaa jälleen etelään. Etäsuhteilun tuomat mahdollisuudet ovat saaneet myös Miehen miettimään komennusmahdollisuuksia uudella tavalla.

Meidän puutaloarkemme on ollut rauhallista ja hyvää siitä lähtien, kun minun harjoitteluni alkoi ja Mies lähti komennukselle toiselle toimipisteelle, jossa työvuorot ovat inhimillisemmät. On ollut selkeä itsestään muotoutunut rytmi ja pala palalta etenevä makuukammarin remontti. Yksi seinusta on vielä tekemättä, se vaatiikin sipauksen laastia, pätkän kuitulevyä ja kolme vuotaa tapettia. Lattiaa tullaan toivottavasti tekemään vuoden vaihteen jälkeen koko yläkertaan.

Koirasta ja bonuskissasta tuli muutaman päivän jälkeen jo tuttavat, mutta kissat keskenään eivät vielä tähän päivään mennessäkään tiedä mitä olisivat. Arki on täynnä alakerran ja yläkerran välistä jahtaamista, sinkoilua, tassulla toisen poskelle kopaisemista ja välillä aikamoista metelöintiä. Miehen on välillä ollut vaikeaa sopeutua siihen, että koira haluaa olla mukana kaikessa menossa eikä koirakaan aina tiedä lähteäkkö Miehen kanssa aamupissalle vai odottaakko mieluummin minua.

Tulen kaipaamaan uunin pöhinässä opparin kirjoittamista, toisen seuraa ja lämmintä kylkeä vuoteessa, pihasaunaa ja omaa pihaa. Tulen kaipaamaan vähän jopa sitä, että aamuisin sängystä noustessa varpaat ovat jäässä ja ensimmäinen ajatus on vain löytää villasukat.

Olen kuitenkin onnellinen siitä, että jo heti maaliskuun lopussa me palaamme taas pidemmäksi aikaa. Ja ehkä silloin makuuhuone on lattiaa myöden valmis! Ehkä saan aamuisin laskea jäätyvät varpaani uudelle, sileälle puulattialle ja seurailla kuinka lumi hiljalleen sulaa paljastaen altaan krookuksien ensilehdet ja suloiset lumikellot.

Outo (ihana) elämä

kukka

Vaikka blogi ei olekaan päivittynyt normaaliin tahtiinsa sitten kesähelteiden alettua, niin olen ehtinyt paljon ajatella asioita. Etenkin ihan viime aikona, kun olen vetänyt unimyssyn päähäni ja sammuttanut valot viimeistään 20:30 käydäkseni nukkumaan. Varsinkin sitä olen ajatellut, että vaikken muista ollenkaan millaista elämää olen kuvitellut eläväni 24-vuotiaana, niin en villeimissä unelmissakaan olisi osannut päätyä tälläiseen yhtälöön jossa…

…en muuttanut ihan Pohjoiseen, mutta aika korkealle kumminkin…

…piha on niin suuri, ettei koira ole puolen kolmen kuukauden jälkeenkään vielä… ymmärtänyt uuden reviirinsä rajoja

…pihalla on navetta ja resiinavaja…

…YLE Kajaani seuraa Instagram-tiliäni…

…minulla on mies, koira, kissa ja bonuskissa…

…herään aamuisin kuudelta ja ehdottelen nukkumaan menoa puoli kahdesalta illalla…

…katson elokuvia puolikkaina pätkinä iltaisin…

…tai kokonaisina keskellä päivää…

…olen ihan supliikki oman elämäni #raksamuija…

…vedän unimyssyä päähäni ennen kymmentä viikonloppuisinkin…

…nautin keksimällä uusia keinoja säästää sähkökuluissa…

En tiedä onko kyseessä elämän vakiintuminen vai totaalinen mummoutuminen, mutta joka tapauksessa lapsenlapseni tulevat ihmettelemään entisaikoja, joina mummo opiskeluaikoinaan mankeloi liinavaatteita kerrostalon pesutuvassa parhaaseen biletysaikaan.

Omakotitalo auttaa hetkessä elämisessä

temp-for-output-3 3

Minulla on tapana elää aina askel huomisessa, ensi viikossa tai ensi kuussa. En sano, että se olisi huono asia, sillä harvemmin talvi pääsee yllättämään tai joulu kolkuttelee ovella vailla minkäänlaisia ennakkovalmisteluja. Välillä kuitenkin sitä huomaa elelevänsä huomisessa niin vahvasti, että nykyhetki jää vähemmälle huomiolle.

Olen nyt asunut Miehen kanssa puutalovanhuksessamme puolisen vuotta. Tämän syksyn myötä olen myös nähnyt kertaalleen kaikki Kainuun vuodenajat ja ne ovat kaikki olleet epätyypillisiä: talvi oli lumisin vuosikymmeniin, kevät kesti vain hetken ja sitten tuli lähes loppumaton kesä.

temp-for-output-1 3

Keväällä jännitimme lumien lähtemistä ja seurasimme, mistä piha sulaa ensimmäisenä. Rapsuttelimme kukkapenkkejä ja irroittelimme talven törröttäjiä. Alkukesästä perustimme kasvimaan, istutimme mukulat, sipulit ja siemenet sekä päivitimme talon sisustusta. Kannoimme joka ilta ämpäritolkulla vettä kasvimaalle ja innolla seurasimme kuinka ulkoeteisessä olleet tomaatintaimet kurottelivat kohti korkeuksia ja kasvimaa alkoi vihertää. Loppukesästä pääsimme keräämään satoa: mansikkaa, perunaa, salaattia, sipuleja, porkkanoita ja minttuja. Nurmikko piti leikata kesän aikana maksimissaan kuudesti.

Alkusyksystä uunia piti alkaa herätellä alkavaan lämmityskauteen ja sisä- ja ulkoeteisen välinen ovi oli suljettava lopullisesti. Perennat ja marjapensaat lannoitettiin. Syksyllä kasvimaasta nostettiin viimeiset rivit perunaa ja porkkanaa, tilattiin polttopuut talveksi, vaihdettiin pelargoniat kanerviin ja piilotettiin liki 70 syyssipulia pitkin pihaa sekä kylvettiin kahta erilaista perhosniittyä ja yksi mansikkapaikka.

temp-for-output-2 3

Omakotitalo on auttanut minua elämään enemmän tässä hetkessä, sillä kausittaiset työt osittain pakottavat siihen. Jokaiseen vuodenaikaan kuuluu omat hommansa: keväällä kylvöt, kesällä ylläpito, syksyllä sadonkorjuu ja talvella talon lämmitys ja lumityöt. Omakotitalo on antanut minulle myös hyvän syyn suunnitella tulevaa: koska hankitaan omenapuita, milloin tehdään kukkanpekkejä, minne kannattaa istuttaa syyssipuleita ja millaisissa ryhmittymissä.

Täällä eivät hommat lopu koskaan: on 1-vuotissuunnitelmaa, 5-vuotissuunnitelmaa ja 10-15-vuotissuunnitelmaa. Ja silti niin paljon tehtävää juuri tässä hetkessä.

Vuosi WordPressissa!

Wordpress-Development

Kuva: Best Desing 2 Themes

Yli kolmevuotias blogi on viettänyt vuoden uudella alustalla ylhäisessä yksinäisyydessään. Eipä täällä toki tarvinnut kauaa yksikseen puuhailla, sillä nopeasti monet muut vanhasta portaalista löysivät myös tiensä tänne: Itse Minna Mänttäri, Missä olet Laura, Hallamaa, Näissä neliöissä, Pöpelikössä sekä Tuulenpolku muutamia mainitakseni.

Paljon on tapahtunut: blogi sai muuton myötä persoonallisemman ulkoasun ja muutama kuukausi sitten oman verkko-osoitteen, se on tehnyt kaupallisia yhteistöitä ja saanut välillä klikkauksia niin paljon, että on ihan hirvittänyt. Vaikka vanhoja lukijoita jäi muuton ja kirjoitustyylin muuttumisen myötä pois, on ilokseni uusia tullut tilalle. Olen myös tutustunut viimeisen vuoden aikana mielettömään määrään uusia kiinnostavia blogeja osaksi juuri siitä syystä, etten enää olle osa tiivistä portaalia. Blogia voi seurata tällä hetkellä ennätysmäärästä kanavia: Bloglovin’ista, Blogipolusta, Blogit.fi:stä, The Blog Junglesta, Facebookista ja Instagramista. Sisältöä tuotetaan kuitenkin vain Instagramiin sekä blogiin.

En edelleenkään vaihtaisi WordPressia mihinkään ja olen hyvin tyytyväinen, että valitsin näin onnistuneesti ensimmäisellä yrittämällä. Listasin WordPressin parhaita puolia, kun blogi oli ollut uudella alustalla kolme kuukautta. Allekirjoitan niistä edelleen jokaisen. Sivustoa on ihanan yksinkertaista ylläpitää, eikä minkäänlaisia ongelmia ole ollut. Myös WP:n sovellus on toiminut hyvin, joskin viime aikoina se ei ole aina päivittänyt oikein saapuneita kommentteja ja osa niistä on siksi saattanut jäädä huomaamatta.

En ole kaivannut takaisin portaaliin, sillä olen kokenut saavani laajemman katsauksen erilaisia blogeja etenkin blogit.fi:n kautta. Täydellistä täällä olisi, jos voisin saada teksteihin tykkäys-nappulan, jota voisivat painaa rekisteröitymättömät käyttäjätkin, mutta toisaalta se vähentää kommentointia.

Tästä on jälleen mukava jatkaa eteenpäin!