Vielä ehtii: valmista vapuksi hunajasima!

mannerhemin shamppanja
Kuvassa Majurskan Mannerheimin shamppanja

”Nimitys sima on luultavasti Skandinavian kautta tullut germaaninen laina. Vanhoissa kansanrunoissa se esiintyy hunajaa tarkoittavan mesi-sanan parina, usein loitsuissa, joissa mehiläinen lähetettiin hakemaan parantavaa voidetta: ”Mehiläinen ilman lintu, Nouse siipesi nojahan, Kanna mettä Metsolasta, Simoa Tapiolasta, Mesi keitä kielelläsi, Sima suussasi sulaja, Kipiöille voiteheksi.” Myös vanhimmat sanakirjat mainitsevat sanalle sima vain merkitykset ’kukkien makea neste, hunaja’.”

Kotus | Kieli ikkuna | Leena Sarvas

Alunperin sima on valmistettu hunajasta, yrteistä ja katajanmarjoista, hunajaviiniksikin sitä on kuulema kutsuttu. Muinaiset viikingit ovat sillä nostattaneet taistelutahtoa tai tanssijalkaa tilanteesta riippuen ja Suomeen sima rantautui ensimmäiseksi kartanoiden juhlajuomaksi joskus 1700-luvulla.

Jos täksi vapuksi haluaa valmistaa hieman erilaisen siman, on Suomen mehiläishoitajaliiton ylläpitämän hunajanetin ohje varsin yksinkertainen ja hyväksi havaittu. Siihen tarvitset:

4 litraa vettä

450 grammaa kotimaista hunajaa

2 sitruunaa

ripaus tuorehiivaa

Kiehauta osa vedestä ja kaada se hunajan päälle. Lisää loput vedestä sekä sitruunoiden mehu. Lisää haaleaan seokseen hiiva, n. 1/5 tl. Anna käydä huoneen lämmössä seuraavaan päivään. Siivilöi ja pullota sima. Lisää jokaiseen pulloon teelusikallinen sokeria.

Sima valmistuu viileässä paikassa noin viikossa, huoneenlämmössä noin kolmessa päivässä.

Huom! Paine pullossa kasvaa käymisen jatkuessa, joten älä käytä liian tiukkaa korkkia. Säilytä sima viileässä ja käytä noin viikon kuluessa.

Iloista vappua!

Aloittelijan virhe

MOLDIV-001 15

Tein ensimmäiset kevätkylvöt innokkaana helmikuun puolessa välissä. Jostakin syystä yksikään 24:stä tomaatinsiemenestä ei itänyt (tällä ei kuulema ole mitään tekemistä sen kanssa, että jätin kylvöt Miehen vastuulle muutamaksi viikoksi). Huhtikuussa heitin uudet siemet multaan ja viikossa purkeissa alkoi näkyä ilahduttavaa liikehdintää.

Kävi kuitenkin niin, että en merkinnyt purkkeihin mitä olen niihin kylvänyt! Nyt olen yrittänyt itämisnopeuden ja sirkkalehtien perusteella lotota missä purkissa on tomaatteja, mihin laitoinkaan kurkut ja miltähän lehtikaalivauva voisi näyttää.

Pääasia on kuitenkin se, että jokaisessa purkissa on ilahduttavan paljon tarmokasta eloa! Viis siitä, että meillä saattaa olla kesällä 20 puskaa pensasbasilikaa, parikymmentä tomaatin- ja kurkuntaimea sekä aivan saakelisti lehtikaalta – kaikki samassa kasvuvaiheessa tietenkin.

Jos siis kesällä blogin Instagram tukkiutuu tomaatti-basilika-mozzarella -kuvilla, tiedätte millä todennäköisesti elimme.

PS. Kävi myös niin, että kyllästyin odottamaan ja nakkasin huonosti itäneisiin purkkeihin vielä lisää siemeniä. Ja nyt ne tuntuvat itävän ihan kaikki. Ooops.

Miten puhumme itsestämme

getting-praised-web

Kuva: Finnish nightmares | Compliments

Suomalaisten kansallissynti on itsensä väheksyminen. Tämä tuntuu korostuvan sitä mukaan, mitä kauemmas pääsee kehä kolmosen vaikutuspiiristä ja voimakkaimmin olen pistänyt sen merkille täällä Kainuussa (kun en ole korkeammalle vielä päässyt). En aio nyt pureutua siihen, että Kainuu tuntuu jostakin syystä olevan hieman katvealuetta, mutta uskon tällä asialla olevan siihenkin suurta vaikutusta.

”Emmää osaa.” ”En kehtaa.” ”Eipä tuo nyt mittään ollu.”
Kuulostiko tutulta? Tai tuliko mieleen kenties joku tuttu? Niinpä, enkä usko että olet ainoa!

Se miten me puhumme itsestämme vaikuttaa siihen miten muut meidät näkevät ja meitä kohtelevat. Jos itse kohtelee itseään huonosti eikä pidä arvossa, on hyvin todennäköistä, että muutkin tekevät niin. Tärkeintä olisi kuitenkin ymmärtää, että eniten sisäinen puhe vaikuttaa itseemme.

Itsensä väheksyminen on mielestäni pahinta mahdollista syöpää. Suurin osa ihmisistä on kuitenkin sanalla sanoen mahtavia. Heillä on paljon annettavaa itselleen ja muille, mutta itseensä on yleensä vaikeinta uskoa. Pirullista! Pahimmillaan kyse on kuitenkin henkisestä väkivallasta, jonka vuoksi elämä vilahtaa ohi sillä välin, kun oma pää on pensaassa.

Vaatimattomuus voidaan toki katsoa hyveeksi, mutta se ei ole synonyymi itsensä, ideoidensa tai saavutuksiensa väheksymiselle. Mitä sitä anteeksi pyytelemään hyvin tehdystä työstä ja kunnia sille, jolle se kuuluu.

Sisäisen puheen sävyn muuttaminen on pitkä ja vaikeakin prosessi. Kaikki lähtee kuitenkin siitä, että kuuntelemme miten itsestä puhumme ja ajattelemme. Jos sieltä löytyy negatiivinen kaiku se on hienoa – olemme tunnistaneet konkreettisen asian, jota lähteä muuttamaan. Vasta tunnistamisen jälkeen sävyä on mahdollista lähteä pienin teon muuttamaan: ensin katkaisemalla menossa olevan negatiivisen virkkeen, myöhemmin olla sanomatta niitä ollenkaan ja lopulta muokkaamalla niitä hiljalleen niin, että niihin tulee positiivinen sävy.

Haluaisin sanoa tähän loppuun, että olette mahtavia, rohkeita ja arvokkaita, mutta koska ne henkilöt, joille kirjoitus todennäköisesti aiheuttaa jonkinlaista päänsisäistä liikehdintää pitäisivät sitä lämpimikseen jaaritteluna. Sanonkin siis, että kuunnelkaa itseänne!

PS. ME OLEMME MAHTAVIA, ROHKEITA JA ARVOKKAITA.

On alkanut paremmin kuin viimeksi

2014-07-06 13.24.05

Olemme olleet nyt 1,5 viikkoa kirjoilla uudessa kaupungissa eli noin puolen tuhannen kilometrin päässä kaikesta tutusta. Miten on mennyt?

Harjoittelupaikkani, ohjaajani ja tiimimme on osoittautunut ihanaksi paikaksi perehtyä jälleen uuteen alueeseen fysioterapian toimintakentällä. Minut on otettu ihanasti vastaan ja onkin ollut ihanaa, että joka päivä on oikeasti mielekästä tekemistä ja laadukasta ohjaamista.

Olen päässyt myös tekemään viimein ensimmäisiä harjoitteluvuoroja uudessa työssäni ja jälleen kerran: mahtavia ihmisiä ja ihana vastaanotto! Itse työkin tuntuu kivalta ja tunne on hiljalleen vahvistunut, vaikka en koskaan ajatellut tekeväni tällaista työtä!

Huhtikuun alusta lumi on sulanut huimaa vauhtia ja etenkin alapihalla alkaa olla jo laajoja lumettomia alueita! Olen bongannut myös ainakin yhden maasta uhmakkaasti puskevan krookuksen ja kuullut joutsenien lentävän talon yli. Ehkä kevät siis löytää vielä tänne pimeään pohjolaankin!

Parisuhde on voinut paremmin, kun makuukammari saatiin siihen pisteeseen, että vuode voitiin siirtää sinne. Keskiviikkoisin ja lauantaisin lämmitetään pihasaunaa ja iltaisin katsellaan (puolikkaita) elokuvia.

Molemmista on tuntunut hyvältä, että arkea voi jakaa toisen kanssa. Miehelle se on tarkoittanut kodin ja pihan töitä ja minulle puolestaan eläimistä huolehtimisen vastuuta. Toisen viereen on ihana käpertyä illalla ja muiskauttaa suukko ennen töihin lähtöä. Ja toisen tullessa myöhempään kotiin on pöydässä lämmin ruoka (tai edes ruoka)!

Voisin siis todeta, että olen kotiutunut 1,5 viikossa Kajaanin paremmin kuin Tampereeseen koko kolmen vuoden aikana. En kuitenkaan syytä Tamperetta, vaan olosuhteita: Kajaanissa kaikki sattuu olemaan paremmin.

Kainuun appelsiinilehto

MOLDIV-002(1)

Hiihtolomalla viimein pahvitimme ja tapetoimme tuvan seinät. Työ sujui jouhevasti ja jälkikin oli hyvää, vaikka paikoittain kuvioiden kohdistus ei aivan onnistunut. Onneksi epäsäännöllisen säännöllinen kuvio antaa paljon anteeksi eikä pientä hutilointia tule kukaan koskaan huomaamaan.

Ihanan tapetin kaveriksi piti saada jokin rauhoittava elementti ja siihen hommaan valikoitui valkoinen helmipaneeli. Paneelit asensi Miehen tuttu, jolta löytyi oikeanlaiset välineet ja kokemusta aiheesta.

MOLDIV-001(1)

Myös ensimmäinen uusvanha naksutin on saatu asennettua ja voin sanoa, etten ole koskaan ajatellut miten iloiseksi sitä voikaan tulla siitä, että saa laittaa valot päälle tai pois päältä.

Tuvassa on valmiimpaa kuin koskaan aikasemmin. Meillä näyttää ihanalta! ❤