Parempi myöhään kuin ei milloinkaan eli vuosikymmenkatsaus

Mietin pitkään jaksaako kukaan lukea enää yhtä vuosi- tai vuosikymmenkatsausta, mutta päädyin siihen, että etenkin uusille lukijoille tämähän voi olla ihan kiinnostavakin aihe. Joten lyhyesti ja ytimekkäästi 2010-luku!

2010 Aloitin lukion ilmaisutaison linjalla. Tapasin myös tummatukkaisen abiturientin, josta sainkin itselleni ensimmäisen vakavamman heilani. Ajelimme valkoisella laatikko Volvolla öitä myöden ja katselimme tähtiä.

2011 Elämä on varsin tasaista ja kuitenkin vielä täynnä draaman koukeroita. Tykkään revitellä ilmaisutaidon ryhmässämme. Heila lähtee vuodeksi armeijaan ja vuosi rytmittyikin kivasti tj:tä laskeskellen. Aloitan ensimmäisen blogin bloggerissa.

2012 Heila palaa armeijasta. Aika nopeasti selviää, että sieltä tulikin ulos joku muu kuin sinne vuosi aikaisemmin lähtenyt tyyppi – sillä ei hyvällä tavalla. Kirjoitan jo kakkosen keväällä lyhyen matematiikan, joka on varsin hyvä vaihtoehto, vaikka arvosana ei päätä huimaa. Saan ensimmäisen kesätyöpaikkani ikkunanpesijänä. Pestin piti kestää kaksi viikkoa, mutta venyikin pariksi kuukaudeksi ja ikkunoitakin kerkesin pesemään vain kolme päivää. Sain vulvodyniadiagnoosin.

2013 Kirjoitan ylioppilaaksi, pakkaan muuttolaatikot, en saa opiskelupaikkaa, muuta heilan kanssa Tampereelle, haen lakki kourassa töitä kaikkialta mistä keksin. Totean heilalle muutaman kuukauden jälkeen, että nyt olisi varmaankin hyvä pistää lusikat jakoon. Pääsen töihin ja päätän jäädä siihen kauniiseen ylimmän kerroksen kaksioon.

2014 Heila muuttaa puoli vuotta päätöksen jälkeen pois. Otan vastaan kaikki vuorot mitä pomolta liikenee. Käyn kotona nukkumassa ja palaan takaisin työmaalle. Näen Miehen ensimmäisen kerran – töissä, missäs muuallakaan.

2015 Otan koiran ja ymmärrän, että eläimet ovat paras asia, johon rahansa voi laittaa. Töissä pauhaavat muutosten tuulet ja alan miettiä mitä tekisin seuraavaksi, koska olen saavuttanut tällä saralla jo kaiken haluamani. Aloitan uuden blogin blogiportaalissa.

2016 Tapailemme Miehen kanssa satunnaisesti. Lähden reppuni kanssa Thaimaaseen kahdeksi viikoksi. Suoritan sukelluskortin ja kotiin palattuani otan kaksi tatuointia. Blogin nimi vaihtuu. Päätän olla jatkamatta työsopimustani enää. Mietin muuttavani kesäksi varsin alkukantaiselle mökille saareen. Haen kouluun. Yllätyksekseni saan kutsun valintakokeisiin Joensuuhun ja vielä suuremmaksi yllätykseksi minut hyväksytään Lappeenrantaan – otan paikan vastaan. Lauma täydentyy pienellä kissalla ja tuntuu täydeltä. Aloitan opinnot.

2017  Opiskelen ja nautin uudesta kaupungista ja elämän rytmistä. Kissasta ja koirasta tulee paita ja peppu. Yllätykseksi Mies laittaa viestiä ja haluaa tulla tapaamaan. ”Mikäs siinä” ajattelen. Mies alkaa käydä usemmin. Blogi muuttaa nykyiselle alustalleen.

2018 Vietämme Miehen kanssa uuden vuoden yhdessä. Päätämme aloittaa puolen vuoden koeajalla. Koeajan päätyttyä molemmat haluavat jatkaa. Ostan ensimmäisen autoni. Aloitan opinnäytetyön vulvodyniasta sekä remontin.

2019 Suoritan läsnäoltavat opinnot pikavauhtia ja pääsen muuttamaan Miehen luokse kevään korvalla. Mies lähtee työkomennukselle määrittelemättöksi ajaksi. Remontti jatkuu ja suurin osa saadaan valmiiksi. Istutan ensimmäiset hedelmäpuut ja pystytän kasvilavat. Saan oman alan töitä ja valmistun.

Tätä katsellessa huokaisen vain, että voisinko saada vähän vähemmän hektisen vuosikymmenen seuraavaksi. Yksi asia on kuitenkin pysynyt lähes koko vuosikymmenen ja se on yllätyksekseni blogin kirjoittaminen. Hullua!

Kuluvaan vuosikymmeneen uskon mahtuvan pakahduttavaa onnea, mutta myös suuria luopumisia ja jonkinlaisia vastoinkäymisiäkin. Jos jokin vähän ahdistaa niin se, että seuraavaa vuosikymmenkatsausta mietiskelen jo lähempänä neljääkymppiä. Huhhuh. Jää myös nähtäväksi mietiskelläänkö kyseistä yhteenvetoa vielä nykyisessä tukikohdassa vai jossakin ihan muualla.

2 kommenttia artikkeliin ”Parempi myöhään kuin ei milloinkaan eli vuosikymmenkatsaus

  1. Kenties taas seuraavaan kirjoitukseen saadaan jotkain kuviakin….. Mutta kiva, jos kiinnostaa! ❤ Jotenkin tuntuu, että ei tämä meno tästä ainakaan rauhoittumaan päin ole, mutta eipä tuo mitään. Välillä pitää vaan muistaa pysähtyä ja hengähtää hetki! 😀

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s