Ensimmäinen syysaamu

Syyskuun ensimmäinen syksyinen aamu valkenee kuun ensimmäisenä lauantaina. Sellaisena lauantaina, jonka edeltävänä viikkona olen postittanut koululle viimeiset palautukset, syöttänyt opinnäytetyön Theseukseen, saanut tiedon työn jatkumisesta ja nukkunut kunnolla ensimmäisen kerran kuukauteen ilman melatoniinia.

Nukun pitkään. Imen itseeni hyvää unta, ajatuksia eheyttävää ja mieltä rauhoittavaa. Venyttelen kilpaa kissojen kanssa puoli yhdeltätoista vuoteessa ja katselen kuinka aurinko ujuttautuu verhojen raosta sisälle.

Aurinko paistaa kirkkaana ja matalalta. Talosta paljastuu uusia nurkkia ja erilaisia muotoja, kun aurinko etsiytyy uusista kulmista sisälle. Ulkona on kymmenen astetta ja luvattoman kaunista. Kaivan kaapin perältä käyttämätömän ruotsalaisen villapaidan. Tiedän, että tänään on se päivä, jona tämä kauniisti kuvoitu pusero on juuri oikeanlainen vaate: ei mitään liikaa eikä liian vähän.

Lähden teekupin kanssa ulos. Kaivan puutarhavajasta pienen lapion ja sen toisen kätevän välineen, jonka nimeä en tiedä. Kiskon talon nurkalta julmettua maanpeite kasvia pois, jotta saisin siihen ensi vuonna erilaisia kokoja, muotoja ja värejä. Touhuaminen loppuu äkilliseen kiljaisuun, kun jokin tumma, pyöreä ja karvainen vilahtaa talon pohjan tuuletuskolossa. Olen kotirauhanrikkoja.

Palaan sisälle ja haudutan vielä toisen kupin teetä.

2 kommenttia artikkeliin ”Ensimmäinen syysaamu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s