Suuren maailman syke pienessä kaupungissa

MOLDIV-001 19
FunkyFive eli Kalle Torniainen, Ako Kiiski, Joonas Kasurinen, Jukka Eskola ja Pope Puolitaival

Kävimme viime sunnuntaina Miehen kanssa Sulossa järjestetyssä jazzbrunssilla. Brunssikulttuuri on selkeästi saamassa jalansijaa myös Kainuussa ja ne ovatkin sosiaalisen median mukaan myös hyvin toivottuja. En ollenkaan ihmettele, sillä onhan brunssi mielestäni yksi parhaista tavoista sanoa heipat menneelle viikolle ja toivottaa uusi viikko tervetulleeksi.

Kun siinä Miehen kanssa sitten istuimme nenätyksin, pyörittelin eteeni tuotua mimosaa ja ensimmäiset FunkyFiven soittamat mehevät jazz-soundit ottivat tilan itselleen sydämeni täytti riemu: meillä täällä Kajaanissa tämmöstä! Niin mahtavaa!

Huomasin kuitenkin kuiskanneeni Miehelle hymyssä suin, ettei tunnu ollenkaan siltä, että oltaisiin Kajaanissa. Vaikka totuushan on aivan toinen. Kajaani on mieletön paikka. Kuin taideteos jota on katsottava hieman tarkemmin, jotta huomaa kaikki erilaiset kerrokset ja ulottuvuudet. Helmi, jota pinnalla tislaavat kullanhuuhtojat eivät huomaa.

Tuntui siltä, että oltaisiin juurikin Kajaanissa. Tuossa muulle Suomelle tuntemattomassa kolkassa, jossa ihmiset kokoontuvat yhteen sunnuntaisena aamupäivänä juomaan skumppaa, herkuttelemaan yhdessä notkuvien pöytien ääreen ja nauttimaan mahtavista soundeista hymyssä suin.

Tää on mun Kajjjaani.

 

Myötä- ja vastamäessä

Jokaisessa parisuhteessa on haasteensa eikä meidän ole poikkeus. Aikaisemmin olen kertonut siitä, miten olemme keskustelun sijaan analysoineet toisemme välillä hulluuden partaalle. Kesällä kävimme pitkästä aikaa vakavaa keskustelua yhteensopivuudestamme. Olemme hyvin erilaisia: Mies on toimissaan tarkka ja ajatuksiltaan hyvin analyyttinen, minä olen suuripiirteisempi ja luotan siihen, että asiat järjestyvät omalla painollaan. Minä rakastan projekteja ja haalin niitä itselleni, Mies ahdistuu keskeneräisyydestä.

Mies kertoi välillä ajatelleensa, että olisinko onnellisempi ja pääsisinkö helpommalla jonkun itselleni optimaalisemman persoonan kanssa. Sanottakoon tähän väliin, että kaikesta turhautumisesta huolimatta en ole hetkeäkään kokenut olevani onneton. Mielestäni Mies oli kuitenkin päässyt kiinni kestävän parisuhteen olennaiseen osaan: ajatukseen siitä, voisiko elämä olla helpompaa jonkun toisen kanssa. Tällainen ajatus tulee taatusti jokaisen mieleen jossakin vaiheessa parisuhdetta. On tullut minunkin, mutta sitä ei tarvitse pelästyä.

Jos kumppani ei tee elämästä helvettiä tai muutoin onnetonta, on pidettävä mielessä se, että elämä jonkun optimaalisemman kanssa tuskin tulisi olemaan yhtään sen helpompaa. Jokaisessa ihmisessä on piirteitä, jotka saavat pään joskus räjähtämään. Se on semmoista. Yleensäkään parisuhdemarkkinoilla ei kannata etsiä henkilöä, jolla on täydelliset piirteet, vaan sellaista, jonka huonoja piirteiden kanssa pystyy elämään.

Palataan kuitenkin takaisin kutkuttavaan harhaan helpommasta elämästä. Nimittäin tämä ajatus on juuri se kohta, josta avioliittolupauksessakin puhutaan: tahdosta rakastaa. Tämä ajatus on se risteys, jossa joko valitsee uudestaan kumppaninsa tai sitten jotakin tuntematonta. Parisuhteet eivät ole täydellisiä, koska niissä on osallisena kaksi epätäydellistä ihmistä. Parisuhteet ovat inhimillisiä ja täynnä erilaisia tunteita.

Rakkautta ja hetken huumaa löytää joka nurkalta, mutta sielunkumppanit ovat harvassa.

”Elämä on pitkä puutelista / Se silloin tällöin täyttyy suudelmista / Elämä on elämää varten annettu / Ja se on ihanasti sanottu”

Leevi and the leavings – Ihanasti sanottu

Kaikki Kajaanista! – Töistä puheen ollen

Hyvää elokuun ensimmäistä maanantaita! On jälleen Kajaani-sarjan aika. Tällä kertaa puhutaan töistä ja työllistymisestä.

Monet nimittäin kuvittelevat, että Kainuussa ei ole töitä. Täällä kuitenkin tiedetään, että todellisuudessa meillä kärsitään työvoimapulasta ja tulevina vuosina Kainuuseen tarvitaan jopa 4 000 uutta työntekijää! Ihan siinä mittakaavassa, että muun muassa metallialalle tekijöitä haetaan jo Venäjän Karjalasta. Kaleva puolestaan uutisoi, että sekä Kainuussa että Lapissa talous on kasvu-uralla, työpaikkoja olisi mutta tekijät puuttuvat.

TE-palveluiden sivuilta löytyy pelkästään Kajaaniin 252 työpaikkailmoitusta. Ympäryskunnissa niitä on vielä kymmenittäin lisää. Suurimmat työllistäjät Kainuussa ovat eri teollisuuden alat sekä tietenkin sote. Tiesitkö, että Tampereen ratikkaan tulevat vaunut valmistetaan Kajaanissa Transtechin tehtaalla? Samoja vaunuja on myös Helsingin ratikkaliikenteessä ja VR:llä heidän valmistamiaan junavaunuja. He muun muassa tarvitsisivat tekijöitä ensi kesänä kasaamaan Tampereen vaunuja. Haussa on myös lääkäreitä, hoitajia, psykologeja, sosiaalityöntekijöitä, insinöörejä, lastenhoitajia, lastentarhanopettajia sekä monia muita osaajia ja asiantuntijoita yrityksiin ja julkisen alan työpaikkoihin. Myös peliala Kainuussa kukoistaa ja tarvitsisi uusia tekijöitä.

Oma kokemukseni ei myöskään puhu kirjoitustani vastaan: sain työpaikkani uimaohjaajana jo kuukautta ennen kuin ehdin muuttaa edes koko kaupunkiin ja oman alan töitäkin löysin puoli vuotta ennen valmistumistani. Kesän alussa TE-palvelujen sivuilla etsittiin peräti neljää fysioterapeuttia yksityisille toimijoille ja todennäköisesti myös vuoden vaihteessa avattava uusi sairaala luo uusia työpaikkoja kunnalliselle puolelle.

Jos mikään ei estele, suosittelen harkitsemaan ja tarttumaan tilaisuuteen! Psst! Jos kiinnostuit, työpaikkoja voit selata esimerkiksi Kainuun liiton sivuilta.

Syyskuussa kerron 10 hyvää syytä muuttaa Kajaaniin (tai Kainuuseen).


Lue myös sarjan aiemmat osat:

Intro

Kirpputorikierros

Kajaanin kesämenot 2019

 

 

Alkava arki

IMG_0058.JPG
Kuvassa Emil Cedercreutzin veistos Kyntäjä, joka voi käydä ihastelemassa Harjavallassa.

Heinäkuun vietin hyvin pitkälti oikeasti lomaillen (ja muutamaa verkkokurssia tuskallisesti pakertaen). Katsoin Netflixistä kaiken vähääkään kiinnostavan ja sen jälkeenkin vielä koko Twilight-sarjan, istutin kirsikkapuun, nukuin pitkään, join siideriä ulkoportailla istuen, heitin palloa, rapujuhlin, söin metrilakua, seurasin sääpalvelusta miten yöt alkoivat päivä päivältä pidentyä, ihastelin tämän kesän lepakkovauvaa ja olin rannikolla monta viikkoa.

Helvetin hyvä kesä. Juuri sellainen kuin olin tarvinnutkin – ja onhan sitä vielä jäljellä vaikka kuinka!

Kesäkuussa, siinä loppuvaiheilla, kävi sillä lailla, että hain harjoittelupaikkaa ja sainkin työpaikan. Ihan oikeita fysioterapeutin töitä. Seuraavan vuoden kesäkuuhun saakka, jos ensimmäiset 7 viikkoa menisivät hyvin! Ei se oikeasti aivan noin kivutonta ollut. Minulla nimittäin oli jo unelmieni harjoittelupaikka rannikolla sellaisten osaajien ohjaamina, että oksat pois. Valinta oli todella vaikea ja jopa hieman sydäntä särkevä, mutta lopulta työpaikka voitti.

Joskus – aika usein viime aikoina – elämä yllättää.

Maanantaina aloitan uudessa työssäni. Meillä alkaa jälleen uudenlainen arki. Asettuminen loppukesään ja alkusyksyyn. Turhaan ei kuitenkaan kannata rutiinejaan naulata raameihinsa, sillä Mies palaa komennukseltaan (ehkä) joulukuuksi. Silloin alkaa jälleen eriytyneiden tapojen yhteensovittaminen, kahden arjen yhteen hiominen.

Arki palaa hiljalleen blogiinkin ja ensi viikolla tiedossa on parisuhdejuttua sekä Kaikki Kajaanista -sarjan uusi osa. Kuullaan siis jälleen maanantaina!

10 asiaa, jotka tekevät minut onnelliseksi

IMG_9933

Ihanaa elokuuta tyypit! Blogiloma on pidetty ja on aika alkaa orientoitua loppukesään ja sen tuomiin uusiin tuuliin (sain töitä! FYSIOTERAPEUTTINA! V U O D E K S I!!). Kuluneen kuukauden aikana olen miettinyt mitkä asiat tekevät arjestani onnellisempaa ja päätin listata tähän 10 olennaisinta asiaa.

Säännölliset rutiinit. Kolmivuoroa muutaman vuoden paahtaneena sanon, että säännöllisyys on keholle hyväksi. Elämä tuntuu sujuvammalta, kun voi toteuttaa rutiinejaan joka päivä suunnilleen samaan aikaan.

Aamutee. Ennen töihin lähtöä minulla on tapana antaa aikaa kahdelle asialle: koiran aamuasioille sekä aamuteelle. Aamiaisen syön yleensä vasta myöhemmin. Aamuteehen kietoutuu päivän rauhallinen aloitus.

Kotiin tuleva aikakausilehti. Lapsuudenkotiini on tullut aina aikakausilehtiä aikuisille ja meille lapsille. Tilansinkin heti ensitöikseni lehden Jokitörmään, jotta kotiutuisin nopeammin. Katsokaas koti on siellä, missä aikakausilehdet kolahtavat postilaatikkoon. Tällä hetkellä tuo lehti on Kotipuutarha, jonka jokaista numeroa olen rakastanut.

Projektit. Olen ehdottomasti (miljoonan) projekti-ihminen. Rakastan tehdä remonttia ja uusia puutarhaa, neuloa sukkia tai liimata valokuvia albumiin. Kaikki konkreettinen tekeminen on terapeuttista (poisluettuna lumityöt ja nurmikon ajaminen). Tällä viikolla haluaisin vielä saada paperoitua yläkertaa ja käydä pienellä hankintamatkalla Kuopiossa.

Ihon öljypuhdistuskakku. Tilasin kesän alussa Luonkosin verkkokaupan II-laatuisten tuotteiden outletista kakkusen kotiin puoleen hintaan. Olen rakastanut sitä alusta asti! Se on helpottanut elämääni huomattavasti ja saanut minusta jälleen säntillisen ihon hoitajan. Samalla kakulla voin pestä meikit pois ja kosteuttaa ihon. En tarvitse sen kaveriksi yhtään mitään kosteuttavaa kaveria ja ihoni tuntuu ihanalta.

Päiväunet. Jos minua nukuttaa päivällä, niin minähän nukun. Etenkin pimeään vuodenaikaan tarvitsen monta tuntia enemmän unta kuin kesällä. Olen toki siitä onnellisessa asemassa, että vaikka päiväunet venähtäisivät, pystyn silti nukkumaan normaalit yöunet. Sen sijaan en voi nukkua aamuisin yli 10, koska se vaikuttaa illan nukahtamiseen pahasti. Päiväunet lisäävät onnellisuuttani myös siksi, että se on yleensä sellainen asia, joka tuo kaikki talouden nelijalkaiset ympärilleni ja näin otamme kollektiiviset tirsat kylkikyljessä.

Jane Austin elokuvat. Suosikkielokuvani on ehdottomasti Ylpeys ja ennakkoluulo. Olen katsonut sen todella monesti (ja itkenyt joka kerta). Jokin vanhassa englantilaisessa elämäntavassa kiehtoo ja usein jään haaveilemaan pianon hankkimisesta, jotta voisin itsekin soittaa sitä yhtä eteerisenä. (Kyllä olen käynyt lapsena pianotunneilla. Ei, se ei ollut hauskaa eikä varsinkaa eteeristä. En myöskään oppinut nuotteja ollenkaan, koska soitin korvakuulolta.)

Syksy (ja talvi). Olen ollut luvattoman innoissani siitä, että loppukesä alkaa vääjäämättä olla käsillä. Pidän ihan erityisesti syksyisestä marttailusta kaikkine hilloamis- ja säilömistouhuineen. Omat marjapensaat pitävät ilmeisesti lomaa tämän(kin) vuoden, mutta tontin rajoilta löytyvät villiherukat sen sijaan notkuvat punaisenaan. Lumisilla talvilla on myös aivan erityinen paikka sydämessäni ja onneksi niitä täällä Kainuussa vielä on. ❤

Viherkasvit tuovat jännitystä tähän rutinoituneeseen elämään. Akuutti uhka rakkaille kasveille on tietenkin puutarhuriksi alkava kissa, joka mielellään antaisi jokaiselle kasville ihan pikkuisen hammasmuotoilua. Toinen jännityselementti on seurata ken torpassa selviytyy talven yli. Meillä on nimittäin talvisin perin viileää mutta myös pimeää. Helmikuussa jokainen kasvi alkaa näyttää jo aika nuupahtaneelta, joten ne on nostettava tuvan pöydälle saamaan kaikki mahdollinen valo silläkin uhalla, että yhtenä yönä karvainen puutarhamestari on tarttunut toimeensa.

Elämäntilanne on tällä hetkellä sellainen, josta ei voi olla kuin kiitollinen ja hykerryttävän onnellinen. On talo varsin kohtuullisella lainalla, ihana mies ja karvaiset kaverit. Oman alan työpaikka pitkällä sijaisuudella, vaikka valmistumispaperit ovat vasta tulossa. On tämä blogi ja kaikki te ihanat lukijat, ihanat appivanhemmat sekä tietenkin oma perhe, sukulaiset ja ystävät. Kaikki on ihan valtavan hyvin viimeinkin.

Mitkä asiat tekevät teidät onnellisiksi?