Viimeinkin siitä rukista!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viimeiset kolme vuotta olen osittain pakon sanelemana, mutta toki myös vapaaehtoisesti istunut tietokoneen edessä ja ollut elämääni ihan tyytyväinen. Olen toki edelleenkin, mikäs tässä ollessa. Kuitenkin maailman hektistyessä ja muuttuessa ympärillä jatkuvasti vain kiihtyvään tahtiin, olen huomannut alkavani ottaa takapakkia.

Ensin se alkoi neulomisesta: sain kuin sainkin ensimmäiset villasukkani valmiiksi ja tein heti perään toiset. Sitten tuli omakotitalo, remontti ja ensimmäinen osa perunamaata – maistiaisia omavaraisuudesta. Mutta myös maistiaisia siitä, mitä elämä voisi olla. Miten konkreettista elämä voisi olla.

Yhtenä iltana vein kuitenkin konkreettisen tekemiseni uudelle tasolle ja päätin ostaa toimintakuntoisen rukin. Käytettynä tietenkin, koska tavaran historia ja edullinen hinta lämmittivät sydäntäni. Sydäntäni lämmittää kovasti myös se, että rukki on ollut kulumajäljistä päätellen kovassa käytössä. (Ja huonossa säilössä ruosteesta päätellen.)

Ennen käyttöönottoa rukki pitää huoltaa (lue: pestä, öljytä, syövyttää ja räjäyttää) ja toivon saavani sen kuluneen pinnan joskus käsiteltyä uudelleen. Kuitenkin ajatus pimeistä talvi-illoista olohuoneen pönttöuunin lämmössä rukin huristessa ja villan muuttuessa käsissäni langaksi tuntuu juuri sellaiselta meditaatiolta jota tarvitsen.

Saavatpahan villasukatkin erilaista merkityksellisyyttä, kun lanka on itse tehty, värjätty ja lopulta neulottu kankaaksi.

2 kommenttia artikkeliin ”Viimeinkin siitä rukista!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s