Remontti: missä mennään, mitä tuleman pitää?

21.34.53

Jokaiselle joskus remontoineelle tuttu tunne: remontti tulee ulos korvista ja meinaa saada päänkin räjähtämään. Kesällä sain maalattua makuukammarin katon, sinne johtavan käytävän paneelit ja alakerran sisäeteisen katon ja paneelit. Siinä vaiheessa valkoista maalia oltiin vedetty niin reippaalla kädellä, että keittiön katto ja paneeliseinä päätettiin jättää puupinnalle. Menasi valkoinenkin alkaa tulla korvista ulos!

Mies on isänsä kanssa alkanut touhuamaan muurin ja sitä ympäröineen hiekkaeristelaatikon parissa. Salaa toivon, että laittaisivat kattoonkin puuttuvat paneelit. Ei jaksa, ei pysty, ei kykene. Muuri on saamassa kerroksen antiikkilaastia ja ovellinen seinä levytyksen. Hiihtolomalla jatkunevat siis viimeisten tapettivuotien kiinnitykset.

Makuuhuoneen vieressä olevan huoneen kanssa olen ajatellut pikkuisen oikaista ja paukuttaa kattoon kiinni valmiiksi valkoiset paneelit. Maalaaminen lähinnä yököttää tällä hetkellä. Se soppi on onneksi reilusti makuukammaria pienempi, joten seinien pahvittamisen pitäisi sujua kokeneilta konkareilta jo nopeammin. Tapettikin on valittu ja se on Pihlgren & Ritolan Rantakukka sinisenä. Tällä tapettivalinnalla päätettiin kunnioittaa vanhaa ulkoasua, vaikka kaikki sininen tuntuu tällä hetkellä lähinnä ellottavalta.

Asia johon sen sijaan haluaisin joutuin päästä kiinni on tuvan pahvitus ja tapetointi! Pihlgren & Ritolan Appelsiini odottelee portaikon alla seinälle pääsyä ja ihanaahan se olisi saada tupaan oikein seinäpaperit! Appelsiinin kaveriksi on suunniteltu valkoista helmipaneelia, jottei kuvio ala hyppiä silmissä. Lattiaksi alakertaan tulee luultavasti vinyylilankku, sillä muovimattoja taloon asennettaessa on tehty sellaisia ratkaisuja, jotka tekisivät puulattian asentamisesta turhan työlästä.

Kaikki hauska ei kuitenkaan voi olla aina prioriteettilistan kärjessä, vaan todellinen tarve olisi vaihtaa yläkerran ikkunat joita ei enää saa ollenkaan kiinni sekä eteisten välinen ovi. Tällä hetkellä nimittäin lämmitämme sähköpatterilla ulkoeteistä, joka muuten menisi pakkasen puolelle, ja koska väliovi on pahvia se päästää kylmän sisälle! Ei niin mittään järkee!

Taatelikakku on helppo herkku!

MOLDIV-001 3(1)

Ensi viikolla siirrytään jo joulukuun puolelle! Opinnäytetyö alkaa olla hiontaa vaille valmis, joten aikaa muuhun alkaa vähitellen irtautua. Tästä innostuneena pistinkin elämän risaiseksi ja kävin kaupungissa ostamassa joulukortit itsenäisyyspäivää odottamaan. Tämä vuosi on ollut suuri poikkeus, sillä ei ole jouluttanut sitten yhtään. Tänään päätin kuitenkin tehdä kauden avauksen ja leivoin mausteisen taatelikakun.

Taatelikakku on mahdottoman helppo herkku, sillä taikinan pystyy tekemään ilman mitään erikoisia työkaluja: kattila, kulho ja jonkinlainen vispilä riittää (itse käytin paistolastaa). Alla olevan ohjeen pystyy muokaammaan gluteenittomaksi, maidottomaksi, munattomaksi ja/tai vegaaniseksi jos tarve on.

Yhteen pieneen taatelikakkuun tarvitset:

1 paketin (250g) kivettömiä taateleita

1,5 dl sokeria

3 dl vettä

200 g voita (tai kasvirasvaa)

3,5 dl vehnäjauhoja (gluteiinittomana 2,5 dl gluteiinittomia jauhoja, 0,75 dl tattarijauhoja ja 1 rkl psylliumia)

2 tl vaniljasokeria

1 tl neilikkaa

1 tl jauhettua pomeranssinkuorta

ripaus suolaa

1 tl soodaa

1 tl leivinjauhetta

(2 kananmunaa)

Aloita laittamalla kattilaan taatelit, sokeri ja vesi. Keitä kunnes taatelit ovat irronneet toisistaan ja lisää sekaan voi. Keitä niin kauan, että massasta on tullut sosemaista. Siirrä jäähtymään.

Sekoita kaikki kuivat aineet kulhossa keskenään. Lisää jäähtynyt taateliseos ja sekoita. Lisää tähän vielä munat, jos haluat.

Voitele kuivakakkuvuoka tai irtopohjavuoka ja jauhota korppujauhoilla.

Paista 175 asteessa n. 45-50 minuuttia.

Anna kakun vetäytyä vuoassa ja siirrä se sitten viileään tekeytymään.

Taatelikakku, kuten muutkin kuivakakut yleensä, vain paranevat päivien kuluessa. Sopii siis hyvin tällaiselle yksineläjälle, joka ei halua ruokahävikkiä.

15 kuvaa kesältä

IMG_7872 20C983B78-45F3-428C-AF0F-268284A3B225IMG_7829951C110F-705F-47B6-BB4E-5E938903F474IMG_7670IMG_7656IMG_7603IMG_7575IMG_7587IMG_7556IMG_7456Processed with MOLDIVIMG_7427Processed with MOLDIVIMG_7196

Kuukauden päästä päivä alkaa pidentymään. Vaikka viime kesä oli omaan makuuni aivan liian kuuma, näitä kuvia katsellessa se unohtuu. Erityisesti kuvat omenankukista ja juhannusruusuista saa minut lähes haikailemaan kesän perään.

Luulin myös kesällä, etten koskaan unohda sitä läkähtymistä, kun maalasin neljästi kammarin kattoa 30 asteen huoneenlämmössä. Olin väärässä. Unohdin ennen marraskuun puoltaväliä.

Vaikka vielä ensi vuonna pihan rakennus ei ole prioriteetti, niin ajattelin selviytyä tästä pimeästä ajasta suunnittelemalla uusia kukkapenkkejä ja muita tulevaisuuden istutuksia. Toivottavasti omenapuut saadaan kuitenkin jo ensi vuonna maahan!

Semmoinen reissu

MOLDIV-001 2.jpg

Instagramin puolella seuraavat tietävätkin minun olleen viime kuussa etelässä. Oli välimerta, palmua, auringonlaskua ja Andaluciaa parhaimmillaan. Ne jotka seuraavat myös tarinoitani, tietävät, etteivät kuvat kertoneet ihan kaikkea…

Matkalla Helsingistä Dubliniin tajusin, ettei minulla ollut lippua jatkolennolle. Olin saanut siitä tositteen sähköpostiin, mutta se ei ollut lippu. Kysyin lentoemännältä miten minun tulisi toimia, sillä vaihtoaikaakin oli vain tunti. Sain ohjeeksi etsiä tuloportilla odottavan asiakaspalvelijan, joka ohjaisi minut eteenpäin tai suunnata terminaali kakkoseen.

Dubliniin laskeutuessamme olimme 10 minuuttia myöhässä aikataulusta. Portilla ei ollut henkilökuntaa ja ensimmäinen ihminen, joka kentällä työskenteli taisi olla siivooja. Hän kuitenkin osasi kertoa minne minun oli juostava, jotta pääsisin oikeaan terminaaliin. Kiidettyäni verenmaku suussa toiseen päähän lentokenttää sain kuulla, ettei tämä ole heidän yhtiönsä lento vaan toisen, joka toimii siinä terminaalissa, josta juuri olin tullut. ”But you must run!” ja minähän juoksin. Aivan. Toiseen. Päähän. Ja sitten siellä kuolemanporteilla kuulin sen minkä tiesinkin kuulevani: valitettavasti lähtöportti oli sulkeutunut. Kysyin koska seuraava lento mahtaa lähteä ja minut viitottiin toisen palvelutiskin jonon hännille. Jokin pieni tuntemus kuitenkin kertoi minulle, ettei nyt välttämättä ollut paras mielentila mennä juttelemaan asiakaspalvelijalle, joten kiitin ja marssin ulos.

MOLDIV-002.jpg

MOLDIV-003.jpg

En kuitenkaan niin ulos, ettei lentokentän wifi olisi riittänyt selaamaan uutta lentoa seuraavalle päivälle ja hotellia yölle. Niimpä pääsin onnellisesti seuraavana päivänä Malagaan pari sataa euroa köyhempänä ja yhden lomapäivän menettäneenä.

Eikä se riemu vielä tähän loppunut!

Nimittäin kun pääsin Suomeen seuraavana perjantaina 23:15 en löytänyt koko Helsinki-Vantaalta ulos, joten myöhästyin bussista hotellille. Luojan kiitos niitä kulki kuitenkin 30 minuutin välein. Hyppäsin siis toiseen bussiin hetkeä myöhemmin ja loikkasin ulos mielestäni oikeassa kohdassa. Hotellin respassa hetki etsittiin varausta, kunnes huokasin, että tämähän on varmaankin nyt väärä hotelli. No näinhän se oli käynyt! Ihan oli väärä bussikin ollut, mutta oikealle hotellille olisi kilometri matkaa.

Siinä kävelin Vantaan yössä kilometrin eikä hotellia näkynyt. Navigaattori päälle – ja tadaa – edelleen oli matkaa 1,5 kilometriä! Ei siinä mitään, mutta ulkona oli pakkasta ja älypuhelimessa akkua 20%. Me kaikki tiedämme, että tällaisissa olosuhteissa älyluurin viimeisetkin akunrippeet sanovat hasta la vista beibe ihan minä hetkenä hyvänsä. Joten juoksin jälleen (tällä kertaa tosin pitkin pimeää betoniviidakkoa). Viimeinkin hotelli löytyi, mutta sen ovi oli lukossa EIKÄ KETÄÄN RESPASSA. Soitin ovikelloa. Soitin uudelleen. Kerta toisensa jälkeen katsoin kuinka sisempi ovi aukesi automaattisesti, mutta ulko-ovi pysyi lukittuna. Loppujen lopuksi pääsin kuitenkin sisälle.

Tarvinneeko edes sanoa, että huonehan ei ihan ollut sitä mitä olin tilannut ja meinasin aamulla lähteä maksamatta koko paikasta, mutta se oli oikeasti vahinko! Että semmoinen rentouttava matka oli se.

MOLDIV-004.jpg

 

Kahdeksan viikkoa lantionpohjan treeniä Elvien kanssa!

temp-for-output-11

Blogiyhteistyö: Lastentarvike

Muutama kuukausi sitten esittelin teille Elvie Trainer:in, tuon turkoosin pienen lantiopohjanlihasten treenikaverini. Tämä viattoman näköinen heppu lupasi auttaa minua parantamaan lantiopohjani vahvuutta, hallintaa, kuntoa,  kestävyyttä sekä kontrollia.

Jokaista osa-aluella harjoitetaan omalla juuri tätä ominaisuutta kehittävällä harjoitteella. Pieni rubiini puhelimen näytöllä hyppelehti iloisesti, mutta etenkin alussa nopeasti hiipuen ja vähän kontrolloimattomastikin. Harvoja lihasharjoituksia voi tehdä sohvalla tai sängyssä maaten, mutta lantiopohjanlihaksia voi! Aloitin harjoitteet makuuasennosta, jolloin koko vartaloa on mahdollista pitää rennompana ja etenkin alussa voi olla helpompaa keskittyä olennaiseen. Myöhemmässä vaiheessa tein harjoitteita niin maaten, istuen kuin seisoenkin.

Valitsin harjoitustavoitteekseni voiman kasvattamisen ja näin ollen harjoituskertoja määräytyi automaattisesti kolme viikkoon (asetus on muokattavissa). Ensimmäisellä harjoituskerralla sovellus asettaa saatujen tulosten perusteella tavoitteet tuleville harjoituksille.

Elvie-harjoitus

Heti alussa kävi selväksi, että ongelmanani on heikko kestävyyskunto, mutta lantiopohjanlihasten väsyessä myös kokonaan rentouttaminen. Harjoituskertoja kertyessä alkoi myös tuloksia hiljalleen näkyä ja myös rentouttaminen onnistua. Ja nimenomaan näkyä, sillä juuri sitä varten Elvie on kehitetty: se tekee konkreettiseksi ja näkyväksi itselle näkymättömän työn ja kehittymisen.

Voin ehdottomasti suositella tätä pientä treeniapulaista ihan jokaiselle. Harjoitteet aloitetaan oikeiden lihasten löytymisellä ja jutun jujusta kiinni saamisella, sen jälkeen aletaan harjoittaa perustaitoja, kuten nostoa, pitoa ja puristusta. Myöhemmillä tasoilla jatketaan nopeusharjoituksilla ja aiemmin harjoiteltujen taitojen yhdistämisellä. Tasojen kiipeäminen ylöspäin harjoitus kerrallaan tuntui motivoivalta ja rubiinin hypellessä pitkin ”kenttiä” harjottelu oli myös hauskaa. Tämän akkukin kesti kuin vanhalla Nokialaisella, sillä yksi latauskerta riittää pitämään Elvien elossa monta viikkoa!

Elvie-harjoitus(1)On olemassa kuitenkin myös asioita, joihin Elvie:kään ei osaa puuttua. Laite ei pysty tunnistamaan sitä runttaako rubiinia kohti korkeuksia juuri lantionpohjanlihaksilla vaiko vahvemmilla pinnallisilla lihaksilla. Etenkin alussa käy helposti niin, että lantionpohjan väsyessä alkavat vatsalihakset pumppaamaan tai pyllyn posket likistyvät kivikoviksi. Se on ihan normaalia, mutta siitä on päästävä eroon, jotta harjoitus menee oikeaan paikkaan: kun harjoitetaan lantionpohjaa, pinnallista liikettä ei tulisi näkyä. Itselläni työstettävää on edelleen yli-innokkaan poikittaisen vatsalihaksen hillitsemisessä ja laiskottelevan lantionpohjan tsemppaamisessa.

Jos lantionpohjanlihaksia tuntuu olevan hankala löytää, voi kokeilla yrittää rypistää peräaukkoa suppuun ja sen jälkeen virtsaputkea. Tämän jälkeen kannattaa kokeilla josko saisi vedettyä peräaukkoa ja virtsaputkea toisiaan kohti. Oikeanlaista aktivaatiota on helppo kokeilla myös sormin: jos emättimeen laitetun sormen ympärillä tuntuu puristava paine sekä imaisu on suunta oikea.

Minulla Elvie jää ehdottomasti käyttöön, sillä olen koukuttunut seuraavan tason saavuttamiseen ja on mielenkiintoista nähdä milloin saa jälleen tehtyä uusia ennätyksiä puhtailla suorituksilla. Uskallan suositella sitä myös kaikille muillekin lapsettomista raskaana oleviin ja useasti synnytäneisiin. Lantiopohjan harjoittaminen ei missään elämäntilanteessa ole turhaa tai hukkaan heitettyä: siinä missä se voi helpottaa synnytyksessä ja nopeuttaa palautumista, se myös parantaa ryhtiä ja voimantuottoa muualla kehossa ja vaikuttaa myönteisesti seksielämään. Paljon urheilevilla ongelma puolestaan voi olla lantionpohjan jatkuva jännittäminen, jolloin lihakset eivät pääse ollenkaan lepoon. Tällöin on harjoitettava tietenkin rentouttamista. Lantionpohjan harjoittaminen ei siis todellakaan ole pelkästään äiti-ihmisten hommaa vaan ihan kaikkien!

Elvien sovellus on saatavilla iPhone 4S ja Android 4.3 sekä tästä uudemmille käyttöjärjestelmille.