Omakotitalo auttaa hetkessä elämisessä

temp-for-output-3 3

Minulla on tapana elää aina askel huomisessa, ensi viikossa tai ensi kuussa. En sano, että se olisi huono asia, sillä harvemmin talvi pääsee yllättämään tai joulu kolkuttelee ovella vailla minkäänlaisia ennakkovalmisteluja. Välillä kuitenkin sitä huomaa elelevänsä huomisessa niin vahvasti, että nykyhetki jää vähemmälle huomiolle.

Olen nyt asunut Miehen kanssa puutalovanhuksessamme puolisen vuotta. Tämän syksyn myötä olen myös nähnyt kertaalleen kaikki Kainuun vuodenajat ja ne ovat kaikki olleet epätyypillisiä: talvi oli lumisin vuosikymmeniin, kevät kesti vain hetken ja sitten tuli lähes loppumaton kesä.

temp-for-output-1 3

Keväällä jännitimme lumien lähtemistä ja seurasimme, mistä piha sulaa ensimmäisenä. Rapsuttelimme kukkapenkkejä ja irroittelimme talven törröttäjiä. Alkukesästä perustimme kasvimaan, istutimme mukulat, sipulit ja siemenet sekä päivitimme talon sisustusta. Kannoimme joka ilta ämpäritolkulla vettä kasvimaalle ja innolla seurasimme kuinka ulkoeteisessä olleet tomaatintaimet kurottelivat kohti korkeuksia ja kasvimaa alkoi vihertää. Loppukesästä pääsimme keräämään satoa: mansikkaa, perunaa, salaattia, sipuleja, porkkanoita ja minttuja. Nurmikko piti leikata kesän aikana maksimissaan kuudesti.

Alkusyksystä uunia piti alkaa herätellä alkavaan lämmityskauteen ja sisä- ja ulkoeteisen välinen ovi oli suljettava lopullisesti. Perennat ja marjapensaat lannoitettiin. Syksyllä kasvimaasta nostettiin viimeiset rivit perunaa ja porkkanaa, tilattiin polttopuut talveksi, vaihdettiin pelargoniat kanerviin ja piilotettiin liki 70 syyssipulia pitkin pihaa sekä kylvettiin kahta erilaista perhosniittyä ja yksi mansikkapaikka.

temp-for-output-2 3

Omakotitalo on auttanut minua elämään enemmän tässä hetkessä, sillä kausittaiset työt osittain pakottavat siihen. Jokaiseen vuodenaikaan kuuluu omat hommansa: keväällä kylvöt, kesällä ylläpito, syksyllä sadonkorjuu ja talvella talon lämmitys ja lumityöt. Omakotitalo on antanut minulle myös hyvän syyn suunnitella tulevaa: koska hankitaan omenapuita, milloin tehdään kukkanpekkejä, minne kannattaa istuttaa syyssipuleita ja millaisissa ryhmittymissä.

Täällä eivät hommat lopu koskaan: on 1-vuotissuunnitelmaa, 5-vuotissuunnitelmaa ja 10-15-vuotissuunnitelmaa. Ja silti niin paljon tehtävää juuri tässä hetkessä.

Vuosi WordPressissa!

Wordpress-Development

Kuva: Best Desing 2 Themes

Yli kolmevuotias blogi on viettänyt vuoden uudella alustalla ylhäisessä yksinäisyydessään. Eipä täällä toki tarvinnut kauaa yksikseen puuhailla, sillä nopeasti monet muut vanhasta portaalista löysivät myös tiensä tänne: Itse Minna Mänttäri, Missä olet Laura, Hallamaa, Näissä neliöissä, Pöpelikössä sekä Tuulenpolku muutamia mainitakseni.

Paljon on tapahtunut: blogi sai muuton myötä persoonallisemman ulkoasun ja muutama kuukausi sitten oman verkko-osoitteen, se on tehnyt kaupallisia yhteistöitä ja saanut välillä klikkauksia niin paljon, että on ihan hirvittänyt. Vaikka vanhoja lukijoita jäi muuton ja kirjoitustyylin muuttumisen myötä pois, on ilokseni uusia tullut tilalle. Olen myös tutustunut viimeisen vuoden aikana mielettömään määrään uusia kiinnostavia blogeja osaksi juuri siitä syystä, etten enää olle osa tiivistä portaalia. Blogia voi seurata tällä hetkellä ennätysmäärästä kanavia: Bloglovin’ista, Blogipolusta, Blogit.fi:stä, The Blog Junglesta, Facebookista ja Instagramista. Sisältöä tuotetaan kuitenkin vain Instagramiin sekä blogiin.

En edelleenkään vaihtaisi WordPressia mihinkään ja olen hyvin tyytyväinen, että valitsin näin onnistuneesti ensimmäisellä yrittämällä. Listasin WordPressin parhaita puolia, kun blogi oli ollut uudella alustalla kolme kuukautta. Allekirjoitan niistä edelleen jokaisen. Sivustoa on ihanan yksinkertaista ylläpitää, eikä minkäänlaisia ongelmia ole ollut. Myös WP:n sovellus on toiminut hyvin, joskin viime aikoina se ei ole aina päivittänyt oikein saapuneita kommentteja ja osa niistä on siksi saattanut jäädä huomaamatta.

En ole kaivannut takaisin portaaliin, sillä olen kokenut saavani laajemman katsauksen erilaisia blogeja etenkin blogit.fi:n kautta. Täydellistä täällä olisi, jos voisin saada teksteihin tykkäys-nappulan, jota voisivat painaa rekisteröitymättömät käyttäjätkin, mutta toisaalta se vähentää kommentointia.

Tästä on jälleen mukava jatkaa eteenpäin!

Hupsuin pelkoni sisustamisessa

kahvia

Olen lopettanut sisustusblogien seuraamisen lähes kokonaan remonttiepisodin alettua. Siihen oli kaksi syytä:

1. Suurin osa sisustusblogeista käsittelee aallonharjalla olevia trendejä ja ne ovat siksi kaikki lähes kopioita toisistaan (eli siis kyllästyin).

2. Pelkäsin tekeväni tästä kodista alitajuisesti geneerisen blogikodin.

Eteiseemme on tulossa joskus tulevaisuudessa pyöreä peili. Siis sellainen, joka on tällä hetkellä jokaisessa itseään arvostavassa sisustusblogikodissa. Makuuhuoneeseemme valikoitui valko-beige tapetti ja kattokin maalattiin valkoiseksi. Jossakin vaiheessa olin ihan, että KÄÄK tästä tulee valko-beige-harmaa tusinakoti, kunnes toki ymmärsin, että onhan se vähän hupsua pelätä muuttavansa kotinsa vahingossa mitäänsanomattomaksi.

Samaan hengenvetoon täytyy myös vähän naurahtaa, että tämän hetkiseen trendikotiin ei kyllä kannata ottaa yhtäkään karvakamua asumaan. Tai meille ei ainakaan voisi ottaa asumaan samettista sohvaa, valkoista mattoa tai kiikkeriä lasikynttilänjalkoja. Mielestäni kodin tulee olla sellainen, ettei jokaista huonekalua tarvitse puolen tunnin välein teippirullailla tai pelätä tulipaloja/lasinsiruja tassujen alla.

Ajattelin pelastaa geneerisen blogimakuhuoneemme sinivihreillä samettiverhoilla (oi kyllä). En tosin siksi, että sametti on nyt über trendikäs, vaan siksi, että vanhempieni makuuhuoneessa on ollut samettiverhot reilut 20 vuotta ja ne kestävät aikaa, näyttävät hyviltä, pimentävät sekä eristävät paremmin kuin valkoiset huitulaverhot.

Poista palaneen käry etikalla!

temp-for-output-3 2

Kuten kerroinkin meillä oli muutamaan otteeseen savupirtti-episodi viime kuussa. Jokainen joskus savut sisälle saanut tai ruoan kunnolla käräyttänyt tietää, että palaneen katkun saattaa haistaa kotiin tullessaan vielä viikkojenkin päästä! Pelkäsin näin tapahtuvan myös meillä, sillä saimme etenkin ensimmäisellä kerralla savua sisälle aikalailla.

Kun sitten toisen kerran samalla viikolla taloa ristituuletin, totesin että on tähänkin joku marttakeino oltava – ja niin olikin! Palaneen käryn saa nimittäin hävitettyä kiehauttamalla hellalla etikkavettä. Halleluuja ja kokeiluun. Itse tein seoksen summittaisilla suhteilla: reilu litra vettä kattilaan ja sekaan kunnon loraus etikkaa. Tämä seos kuumennetaan liedellä ilman kantta ja annetaan kiehua, kunnes seos on melkein kokonaan haihtunut.

Tehostin etikkahöyryn leviämistä tuulettimella ja ennen etikkaa olin yrittänyt tehdä talon läpi mahdollisimman tehokkaan ristivedon. Etikan tuoksu häviää nopeasti ja vie todellakin mennessään epämiellyttävät katkut. Tätä aion käyttää ehdottomasti jatkossakin!

Onnellisempi arki

temp-for-output-2(1)

Aamuisin herään kukonlaulun aikaan ja kiskon edesmenneeltä isoäidiltä saadun pinkin ja pörröisen aamutakin niskaani. Kampean kumisaappaat jalkaan ja lähden koiran kanssa kiertämään tiluksia. Hengitys höyryää ja nurmikon palaset tarttuvat kiinni saappaisiin.

Iltaisin sytytän aitan kulmalle lyhdyn ja portaille toisen. Koira kulkee kintereillä, kissat katsovat ikkunasta. Olen yrittänyt pestä ikkunoita, mutta niissä on siitä huolimatta harmaa kalvo.

Öisin taivaan mustuuteen saattaa huomaamattaan kadota. On mukavaa elää täällä, minne valosaaste ei yllä. Junan kulkemista talon vierestä ei enää huomaa, paitsi niillä kerroilla, kun lasit helisevät kaapissa.

Arki tuntuu Kainuussa yksinkertaistuneen, mutta onnellisuus moninkertaistuneen. Öisin vieressä tuhiseva Mies tekee onnelliseksi, piha kasvimaineen ja pensaineen tekee onnelliseksi, ihana vastaanotto harjottelupaikassa, talo täynnä tekemistä, Gilmoren tytöt ne kaikki tekevät minut nyt onnelliseksi.

Kuin olisi pitkän aavikkovaelluksen jälkeen löytänyt jälleen vehreän maan.