Yhteinen arki on opettelun paikka

temp-for-output-2 4Olemme asuneet Miehen kanssa Kajaanin kodissa kuukauden päivät. Ensimmäiset testijaksot Lappeenrannan kodissa vuoden alussa menivät hyvin, vaikka 33 neliötä oli jakamassa koira, kissa ja kaksi aikuista. Koin sen ajan kuitenkin helpoksi, sillä vaikka meillä oli omat menomme oli arjen rytmi sama.

Kajaanissa arki on kuitenkin ollut välillä haasteellista:

Helle valloitti nopeasti talon yläkerran ja jäi sinne asumaan. Raahasimme patjat alakerran olohuoneeseen ja nukumme siellä edelleen. Helle on häädetty, mutta remontti vaikuttaa jääneen asumaan makuuhuoneeseemme.

Vuorokausirytmit ovat meillä tyystin erilaiset. Mies aloitti heinäkuussa uudessa työssä ja on joutunut menemään nukkumaan kummallisiin aikoihin alkuillasta, jotta on voinut nousta töihin vielä oudompiin aikoihin keskellä yötä. Toisen kainaloon nukahtaminen ei kuulu enää meidän arkeemme, eikä sen puolesta siitä herääminenkään.

Sosiaaliset suhteet rajoittuvat minulla tällä hetkellä Mieheen ja tämän vanhempiin. Olenkin kokenut hieman haastavaksi tasapainotella huomion kaipuuni ja toisen oman ajan tarpeen välillä. Luonnollisesti aikaa on hyvin rajatusti kummallekin, kun toinen osapuoli tekee 12 tunnin vuoroja töissä ja yrittää nukkua 8 tuntia ”yössä”. Kun hänellä on vuorokaudessaan 8 ”vapaata” tuntia, on minulla niitä 16, joista osa menee tietenkin siihen, että odotan Miestä töistä tai hänen heräävän uniltaan.

Ryhmädynamiikka muuttui, kun toin itseni ja eläimeni yhteiseen kotiin. Eläimet alkoivat tulla toimeen keskenään muutaman päivän jälkeen, vaikka eivät ne mitään ylimpiä ystäviä ole. Miehen kissa ja minun koirani ovat mätsänneet yhteen parhaiten, mutta kissat keskenään eivät välillä osaa päättää ovatko kavereita vai eivät. Myös Miehen on ollut haastavaa tottua koiralliseen talouteen. Koira kun haluaisi olla aina mukana tekemisessä ja tassuttaa menemään Miehen perässä kuin varjo.

”Miehen vai meidän koti” nousi varsinkin ensimmäisinä viikkoina mieleeni, kun jouduin uudelleen järjestelemään Miehen tavaroita, jotta sain omani mahtumaan sekaan. Uuden järjestyksen omaksuminen oli Miehelle ymmärrettävästi hankalaa, kun on tottunut siihen, että asiat löytyvät tietyiltä paikoilta. Meillä on myös hyvin erilaiset käsitykset tilan tehokkaasta käytöstä. Kun Miehen mielestä kaikki kaapit ovat täynnä, saattaa yhdeltä hyllyriviltä löytyä muutama viikattu villapaita tai collegehousut. Minun mielestäni tilaa on näin ollen vielä valtavasti.

Erilaiset käyttäytymismallit ovat nostaneet päätään ristiriitatilanteissa. Minä annan suurimman kuohahduksen ensin laantumaan ja vasta sitten palaamaan asiaan. Mies puolestaan ärtyy helposti ja antaa sen myös kuulua. Se puolestaan nostaa minulla pintaan hyvin ikäviä tunnemuistoja edellisen parisuhteen viimeisistä ajoista ja toki myös pientä pakokauhua, sillä elämäntilanne on tällä hetkellä liian samanlainen kuin 2013.

Uuden arkemme vahvuuksia puolestaan ovat:

Miehen vanhemmat, jotka usein poikkeavat kylään. Myös Miehen mummu on valloittava persoona ja hauskaa kahviseuraa. Koen, että minut on otettu hyvin vastaan uuteen perheeseen.

Yhteiset kiinnostuksen kohteet kuten lähiseutumatkailu. Mies näyttää minulle paikkoja joissa hän on käynyt koulua, asunut, leikkinyt serkkujen kanssa tai käynyt uimassa. Olemme käyneet yhdessä myös Rokuan kansallispuistossa ja Vuolijoen Riihipihassa. Kainuussa onneksi riittää erityisesti luontokohteita, mutta väläyttipä Mies myös kiinnostuksensa lähteä syksyllä katsomaan teatteria!

Ymmärrys siitä, että olemme erilaisia – ja että se on hyvä asia. Remontissa minä olen kärsivällisempi ja pidän näpertelystä. Mies puolestaan tykkää touhuta suurempien linjojen kanssa ja auttaa esimerkiksi purkamisessa tai muussa.

Toimiva puheyhteys on kehittynyt välillemme pikkuhiljaa vuosien varrella. Mutta sen lisäksi, että osaamme puhua osaamme myös kuunnella, joka sekin on yhtä tärkeää, ellei tärkeämpääkin. Minulla esimerkiksi on paha tapa jättää astiat pesualtaaseen, vaikka Kajaanin kodissa on tiskikone. Miestä se tietenkin kummastuttaa, kun saa aikuisen ihmisen jälkiä siivota, mutta hän myös osaa kertoa minulle, että voisin tässä muuttaa toimintaani. OK.

Toivon ja uskon, että muutaman viikon päästä alkava harjoitteluni Kajaanissa tuo minulle vähitellen omia sosiaalisia kontakteja. Suuri pelastus on ollut myös kasvimaa ja iso piha, jolta on aina löytynyt tekemistä tylsiksi hetkiksi tai remontin vastapainoksi. Myös Mies siirtyi toiseen toimipaikkaan, jossa työaikojen pitäisi olla inhimillisemmät. Pienillä askelilla kohti helpompaa huomista.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s