Makuukammarin remontti osa 2: Katon maalaus

BeFunky-collage(1)

Taas ollaan edistytty, joskaan ei todellakaan sillä aikataululla, jota itse kaavailin. Kävi nimittäin niin, että viime maanantaina kun lähdimme hakemaan tarvittavia paneeleja, suojaustarvikkeita ja maaleja, niin maaleja ei kaupassa ollutkaan. No eikuin tilaamaan! Tiedustelin siinä koska maalit mahtavat saapua ja sain vastaukseksi ”Ne maalit tulloo tuolta Pohojammaalta, että tulloo ku tulloo.”. Eipä siinä sitten mitään.

Eikä se paneelikaan ihan vapaaehtoisesti katosta lähtenyt mukaan rautakauppaan. Halusimme yhden mallikappaleen, jotta saisimme ensimmäisellä kerralla oikeaa tavaraa ja pääsisimme heti hommiin HAHAHAHAHAHAH. Siinä kun sorkkaraudalla yritimme siististi mitään rikkomatta saada reunimmaisen laudan irti niin mukaan lähti neljä viereistä ja niiden alta koolaus. Justiinsa! Kannatti kuitenkin, saimme ensimmäisellä yrittämällä oikeaa paneelia mukaan.

Kuitenkin siihen maalaamiseen. Makuukammarin lattialistat siis irroitettiin ja samalla sähköjohdot nypittiin irti seinästä ja sähköpistokkeet suojattiin teipillä maaliroiskeilta. Alunperin tarkoitus oli ottaa jo tässä vaiheessa pistorasioiden ja katkaisimien suojakannet pois, mutta ruuvimeisseli + pistorasia yhdistelmä oli mielestäni niin hasardi, että päädyin siirtämää operaation pinkopahvituksen valmistelujen yhteyteen. Lattia suojattiin remonttipahvilla. Lopuksi tila yritettiin sulkea remonttipahvista kyhätyllä väliseinällä, mutta kissa-herramme meni määrätietoisesti esteestä läpi kerta toisensa jälkeen, jolloin siitä luovuttiin.

Kun maalaamiseen viimein päästiin, päädyttiin paneelit maalaamaan kahdesti Uulan sisäpohjalla ja sen päälle vielä kaksi kerrosta Uulan Into kalustemaalia. Näin ei vanhojen paneelien keltaisuus paistanut enää maalipinnasta läpi ja uudet paneelit imivät itseensä edullisempaa pohjamaalia kuin varsinaista väriä. Olin ajatellut, että katon maalaaminen on ihan pyllystä. Olin tässä täysin väärässä: keskikokoisilla A-tikkailla pääsi hyvää maalausasentoon ja työ eteni joutuisasti yksinkin. Pohjamaalia kului kokonaisuudessaan reilu litra ja kalustemaalia saman verran. Kovasta työstä huolimatta – tai kenties sen asiosta – olemme molemmat hyvin tyytyväisiä työn(i) jälkeen.

Miksi valitsimme juuri Uulan maalit? Myönnän, että olin ensin maalaamassa paneelit toisen valmistajan paneelimaalilla. Siinähän selvästi lukee paneelimaali eli sen on pakko sopia paneeleille. Tarkemmin selvää ottaessani kävikin ilmi, ettei asia ole ollenkaan näin mustavalkoinen. Päätin siis pelata varman päälle ja valita talovanhuksemme parhaaksi maalin, joka mahdollistaa sen hengittämisen jatkossakin. Uulan maaleissa ei ole muoveja ja ne ovat hajuttomia sekä vesiohenteisia. Työn kestäessä monta päivää oli myös todella kiva huomata, ettei maaliin tullut yön aikana kalvoa ja se sekoittui myös hyvin helposti. Sen verran voin myös kehua, että kun maalit maanantaina myöhään iltapäivällä laitettiin tilaukseen, olivat ne hakuvalmiina jo keskiviikkona puolilta päivin! Erittäin nopeaa ja saumatonta asiakaspalvelua Uulan tehtaanmyymälässä, Postilla ja paikallisella Värisisustajalla. Jes!

Seuraavassa remonttikirjoituksessa tiedossa seinien pinkopahvitusta sekä vehnäjauholiisterin keittoa!

Vulvodynian itsehoito

temp-for-output-2

Loppumaton kesä on tuonut oman lisänsä vulvodynian hoitoon. Etenkin pitkillä ja kovilla hellejaksoilla ikävä tunne ilmaantuu herkästi. Ainoastaan runsas vedenjuonti ei tunnu auttavan, vaan on täytynyt ottaa käyttöön muitakin itsehoidon muotoja.

The American College of Obstetricians and Gynecologists on julkaissut muutama vuosi sitten eräänlaisen hoitosuosituksen vulvodyniaan, joka on yhteneväinen suomalaisten ohjeiden kanssa.

Emättimen alueen ärsytystä voi ehkäistä ja kipua hallita monenlaisilla eri toiminnoilla ja valinnoilla.

  1. Alushousuiksi kannattaa valita täyspuuvillaiset pöksyt. Stringejä ja tangoja kannattaa välttää, sillä ne luovat turhaa painetta ja hankausta kriittisiin kohtiin.
  2. Suositaan alapään ilmakylpyjä eli nukutaan ilman alushousuja ja kiristäviä alaosia.
  3. Pimppi pestään vain vedellä! Emätin puhdistaa itse itsensä ja saippuoiminen sekä ärsyttää herkkää limakalvoa että häiritsee sen omaa bakteeritasapainoa. Jos kylvetään on suositeltavaa käyttää mahdollisimman mietoa ja ärsyttämätöntä saippuaa kylpyvedessä.
  4. Peseytymisen jälkeen emättimen aluetta ei tule kuivata hiustenkuivaajalla ja pyyhettä käytettäessä alue kannattaa hellästi taputella kuivaksi.
  5. Emättimen alueelle voi sivellä joko kasviöljyjä tai apteekeista saatavaa Ceridalia peseytymisen jälkeen.
  6. Yhdynnässä tulee käyttää hajustamatonta ja maustamatonta liukuvoidetta, sellaista joka ei aiheuta ärsytystä.
  7. Kylmäpakkaukset ja viileällä vedellä huuhtelu voivat hillitä polttelua.
  8. Virtsaamisen aikana/jälkeen emätin kannattaa huuhdella, jos se tuntuu lietsovan kipua.
  9. (Alusvaatteet kannattaa pestä herkälle iholle tarkoitetuilla pyykinpesuaineilla esimerkiksi LV)

Itse olen ottanut viime aikoina runsaasti viileitä suihkuja, juonut vettä mahdollisimman paljon ja kosteuttanut aluetta paikallisesti kookosöljyllä. Olen myös suosinut ilmakylpyjä ja mekkoja sekä juonut alkoholia ja muita diureettisia juomia maltillisesti. Näillä keinoilla viheliainen kuumotus pysyy aisoissa, vaikka ei kokoaikaa pysyisikään poissa.

Lue lisää

Makuukammarin remontti osa 1: Purkaminen

BeFunky-collage.jpg

Heipä hei ja rattoisaa heinäkuuta! Viime vuonna blogi piti ihan virallisen kuukauden mittaisen loman heinäkuussa ja niin olisi pitänyt tehdä tänäkin vuonna. Tästä viisastuneena ensi kesänä sitten!

Koko lauma kissoineen ja koirineen huristeli menneenä torstaina rapeat puolen tuhatta kilometriä kohti uutta kotia. Perjantai kotiuduttiin ja katsottiin miten Miehen kissa ja minun otukseni ottavat toisensa vastaan. Lauantaina pistin hösseliksi ja aloin purkamaan suunnitelmien mukaan kiinteää kaapistoa, sillä se oli rakennettu todella kummallisesti.

Ensimmäinen ongelma ilmeni jo ensimetreillä. En nimittäin löytänyt mistään sopivaa ruuvipäätä, joka olisi sopinut kaapiston ruuveihin. Hetken navettaa koluttuani löysin kuitenkin etsimäni ja projekti saattoi alkaa.

Sen verran olimme tehneet taustatyötä, että tiesimme kaapiston takana olevan ainakin ovi tietokonehuoneeseen. Ajattelimme ratkaista asian laittamalla siihen siististi huokolevyn ja sen päälle pinkopahvin. Mitä pidemmälle pääsin purkuhommissani sitä selvemmäksi kävi, ettei se olekaan ihan niin helppoa. Ensinnäkin keskeltä vaatekaappia (tai sen takana) kulki hormi. Jo se laittoi vaatekaappisuunnitelman uusiksi. Tämän jälkeen löysimme hormin ympäriltä puolen metrin verran hiekkaa (ja erittäin paljon lepakon papanoita) ja lattian päältä kunnon hirren. Siinä pällistelimme Miehen kanssa ja mietimme, että mikä juttu? Saimme myös huomata, että paneeliin oltiin jätetty metrin kokoinen aukko keskelle kattoa. Seitsemän lautaa täytyy siihen vaihtaa ennen kuin pääsemme maalaushommiin.

Saimme nyhdettyä kattolistat ja suurimman osan sähköjohdoista myös irti. Harmillisesti suurin osa listoista joutaa suoraan jätekuormaan, sillä niistä puuttuu 3-5 cm pituutta. Paneelien pesun, lattian suojauksen ja ensimmäisen pohjamaalikerroksen levityksen merkeissä maanantaina, kunhan kaikki ylimääräinen sälä on ensin kasattu peräkärryyn ja lattialistatkin saatu irti.

Jos jotakin pyytäisin niin sitä, että ensi viikolla ei enää tarvitsisi ahertaa 30 asteisessa yläkerrassa!

Ihan erilainen kesä

IMG_7377

Kirjoitin viime kesän lopulla siitä, kuinka aion viettää tämän kesän aivan eri tavalla. Silloin asuin solussa kahden kiinalaisen kanssa, painoin niskalimassa kolmivuoroa kahmien kaikki ylimääräiset vuorot ja maksoin sekä Tampereen solua että Lappeenrannan yksiötä. Kun sitten elokuussa kävin istumassa maanantaista keskiviikkoon koulussa ja matkustin loppuviikoksi kolmivuoroilemaan 280 kilometrin päähän totesin, että josko seuraavana kesänä jotakin muuta.

Ja toden totta, eipä ole kukaan tiivistänyt tätä kesääni niin hyvin kuin Muumilaakson Mymmeli:

”Voisin tehdä mitä tahansa enkä kumminkaan tee yhtään mitään. Voi miten hauskaa on tehdä ihan mitä haluaa.”

Tämän kesän olen seurannut 1800-luvun taitteessa elämää Sipoon saaristossa, tutustunut Topeliukseen ja Sibeliukseen, saapunut Helsinkiin, ihmetellyt hattukaupoissa, muotihuoneissa ja kortteereissa. Olen kuunnellut nuoren Mika Waltarin juttuja pariisilaisessa bistrossa ja tavannut madame Coco Chanelin. Olen haistanut brännärissä paahdetun kahvin ja seurannut silmät suurina Pariisissa tuntihuoneista ulos luikahtaneita asiakkaita. Jos siis et vielä ole lukenut/kuunnellut Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita ja haluat kurkistaa reilun sadan vuoden takaisen Suomen arkeen, suosittelen erittäin lämpimästi. Upeaa kerrontaa jota kuunnellessa edes neljättä kertaa villasukan kantapäätä purkaessa ei harmittanut.

Vielä reilu viisi viikkoa jäljellä mahdollisuutta valita tehdä mitä tahansa tai ei mitään.

Uusia tuulia blogissa!

juhannusruusut

Hauskaa ajatella näin jälkikäteen, että olen blogannut yhteensä seitsemän vuotta! Ja millainen näperrys se ensimmäinen blogi olikaan. Onneksi asioilla on tapana kehittyä ja niin ovat minunkin blogini olleet kerta kerralta parempia.

Vanhoille lukijoille tiedoksi ja helpotukseksi: oikeasti mikään ei muutu. Olen vain tehnyt linjauksia ja päätöksiä tämän sivuston suhteen ja näin ollen vähän muokannut muutamia esittelytekstejä.

Olen pitkään miettinyt, että alanko tuomaan ammattiosaamistani esille blogissa vai tuleeko työ- ja siviilielämä pitää erillään eli tässä tapauksessa erillisillä sivustoilla. Tulevien yrityskuvioden hahmotuttua entistä selvemmin olen tullut siihen tulokseen, että blogi pysyy edelleenkin sillisalaatti-painoitteisena: paikkana jossa mietitään elämän suuria ja pieniä kysymyksiä, jaetaan iloja ja suruja, remonteerataan, viherpeukaloidaan ja seurataan ihan tavallista elämää.

Blogiin on suunnitteilla syksylle yhteistyö, mutta tulen pitämään huolen siitä, ettei blogi muutu mainoskanavaksi. Kaikki tulevat yhteistyöt merkitsen myös aina selkeästi heti kirjoituksen alkuun yhteistyöksi ja tahon jonka kanssa kirjoitus on toteutettu.

Jos joku lukija on miettinyt, että millä perusteella laitan tuotteisiin, palveluihin tai paikkoihin suosittelen-tägin, niin ne ovat puhtaita suosituksia: eivät yhtestöitä, saatuja asioita tai mitään muutakaan. Suosittelemani asiat ovat sellaisia juttuja, joita haluan nostaa esille ja jotka olen kokenut hyviksi ja mielenkiintoisiksi.

Nyt seuraa osuus, joka saattaa vanhoja lukijoita harmittaa: vanhoja tekstejä Lilyn puolella ei pysty enää lukemaan, sillä blogi on portaalista poistettu. Kävin asian kanssa pitkään kamppailua, koska osa niistä teksteistä oli sellaisia, joita edelleen kaikessa soljuvuudessaan ihailin. En kuitenkaan pitänyt hyvänä ajatuksena pitää kyseistä materiaalia enää esillä tulevan muuton myötä. Kaksoissivusto aiheutti myös ongelmaa hakukoneiden kanssa.

Viimeinen muutos on se, että blogilla on nyt arvonsa mukaisesti oma verkko-osoite. Malja sille!