Purjehdus kaljaasi Ihanalla

temp-for-output-1 10(1)

Niin se meri vaan vetää tyttöä puoleensa. Enkä ihmettele, vartuinhan vetten äärellä liki kaksikymmentä vuotta. Toinen mitä pidän kovasti arvossa on perinnerakentaminen. Niinpä pyysin isää mukaani kesäiselle purjehdukselle kaljaasi Ihanalla.

Kaljaasi ei viittaa olueen, vaikka se saattaa sanasta ensimmäisenä tulla mieleen. Nimellä viitataan purjealuksen takilointiin eli välineistöön, joiden varaan ja avulla aluksen purjeet levitetään. Älä kysy enempää, itsekin luin sen Wikipediasta. Kaljaasi Ihana puolestaan on rakennettu Luvialla  talkoovoimin. Erinäisten purjealusten rakennustaito on ollut Luvialla syvässä, sillä 1500-1900 -luvuilla siellä rakennettiin peräti reilu 400 purjealusta, joista viimeisin vuonna 1919.

temp-for-output-5

Kuluneena kesänä on satanut kolmena päivänä: molempina juhannuspäivinä sekä sinä päivänä, kun me isän kanssa olimme varanneet paikat Ihanalle. Ehdimme jo hieman pelätä, että koko homma kariutuu oikukkaan sään vuoksi. Näin ei kuitenkaan käynyt ja pääsimme liikkeelle sovitusti. Vaikka tuuli paikoittain kovaakin, oli aluksen kulku tasaista, kunhan pysytteli kannella.

Ihanan henkilökunta oli välitöntä ja otti jokaisen matkustajan huomioon ihan pienimmistä kippareista alkaen. Itsekin pääsin alusta ohjaamaan sillä seurauksin, että kapteeni mietti ääneen ajokorttini peruuttamista. Krhhmmm. Oli todella vaikea hahmottaa kuinka pieneen liikkeeseen melkein 28 metrinen purjealus antoi vastetta ja kannattiko ruoria kääntää täydet 16 kierrosta vaiko 1/4 kierros. Kokeilin molempia taktiikoita, kumpikaan ei toiminut, joten jätin ohjaamisen kapteenille.

temp-for-output-3 2

Nelituntisella purjehduksella käydään meren kulun mukaan jossakin Luvian saariston saarissa ja syödään herkullista lohisoppaa saaristolaisleivällä. Tarjolla oli myös jatkuvasti teetä, kahvia ja laivakorppuja – tottakai!

Voin erittäin lämpimästi suositella kesäistä purjehdusreissua Ihanalla. Paikka on taianomainen lapsille ja hyvin mielenkiintoinen myös varttuneemmalle väelle. Suosittelen myös kerrospukeutumista, sillä merellä tuulee. Itse pärjäsin hyvin villapaidalla ja väljällä fleecellä, mutta varpaat olivat ikiroudassa, sillä minulla ei tällä hetkellä ole kuin pitsiset ballerinat.

Summa summarum: Ihana on elämys.

Perhosten piha

temp-for-output-1 9.jpg

Oikukkaasta säästä huolimatta, saimme runsaasti vietyä asioita eteenpäin niin pihan kuin remonti suhteen. Kaivoin kukkapenkkiin tilaa sitruunamelissoille ja timjameille, ehdottelin Miehelle etupihalta kaadettavia puita ja tutkailin millaisia kukkia pihapiiri kätkeekään sisäänsä.

Löysin kissankelloja, ahomansikkaa, horsmaa, puna-ailakkia, lemmikkejä, kurjenpolvia sekä tusinoittain muita luonnonkukkia reinunustamasta pihaa – ja kaikkea muutakin. Niiden lisäksi oli turkasen paljon heinää. Istutettuina oli erilaisia kukkivia sammaleita, vuorenkilpeä, pensashanhikkeja ja humalaa.

Erittäin mielekästä oli huomata, että pihassa omaa tohinaansa pitävät niin mehiläiset, kimalaiset kuin erilaiset pienet perhoset (hiirten lisäksi). Kuten ehkä muistatte juurikin pörriäisten ja perhosten houkuttelu pihalle oli tavoitteenani ja on edelleen lähtökohtani pihaa ja puutarhaa suunnitellessa. Siksi repesinkin riemusta, kun luin paikallisesta ilmaisjakelulehdestä Perhospuutarhurista.

Nimittäin Sotkamossa toimiva taimisto on erikoistunut kukkiin ja kasveihin, jotka vaalivat luonnon monimuotoisuutta, mutta myös houkuttelevat perhosia ja muita pölyttäjiä – mahtavaa! Perhospuutarhurin verkkosivuille on koottu tietoa perhoskasveista, joita onkin laaja valikoima ja he myös pyrkivät tuottamaan myyntiin aikaisemmin vaikeasti saatavia kasvilajeja. Jos et satu asumaan Sotkamon kupeessa, mutta perhoskasvit kiinnostavat, niitä voi myös tilata lähinpään matkahuollon pisteeseen.

Meidän perhospihaamme tulee ensi vuonna auton täydeltä ainakin sikuria, etelänruusuruohoa sekä ruusumalvaa. Toivottavasti pääsemme silloin istuttamaan myös ensimmäisen omenapuumme, pioneja ja juhannusruusuja.

Kolmen sukupolven talo

IMG_7231(1)(1)

Viime päivät ovat kuluneet joko halki Suomen ajaen tai kasvimaata mylläten. Vaikka täällä onkin ollut hiljaista, olen spämmännyt Instagramin puolella tarinoita puutarhasta ja talosta siihen tahtiin, että melkein hävettää. Anteeksi siis ystävät, olen vain ollut hurmiossa.

Kitkin kuukauden aikana kasvimaalle puskeneet rikkaruohot sellaisella vimmalla, että täysmetallinen työvälineeni lahosi käteeni. Multasin perunoita ja kehotin pavunvarsiksi venyneitä tomaatteja mieluummin vankistumaan kuin kasvamaan pituutta. Ihastuttavat levisiat puskevat innolla uutta kukkaa samoin kuin viehkeän vaaleanpunaiset pelargoniat ja valkoiset tähtisilmät. Mansikoista kilpailemme lintujen kanssa ja yritämme elvyttää joskus niin mahtavana kasvanutta raparperia. Öisin hiiret kuuluvat tanssivan välikatossa.

Kolmantena päivänä saapuivat kahdesti lähetetyt tapettimme. Mieskin ihastui Appelsiiniin, kun näki sen seinälle aseteltuna: se sopii huoneeseen, se sopii henkeen. Makuuhuoneeseen valikoitui vaaleista vaalein Lukko, se perinteisistä perinteisin. Luulen myös ratkaisseeni pinnassa kulkevien sähköjohtojen piilottamisen dilemman! Siitä lisää ensi kuussa.

Suunnittelen pihan mylläämistä, mutta ihan ominpäin ei sovi lähteä tekemään. Kun pihasta meinaa jotakin hävittää on hyvä kysyä asiasta myös Miehen vanhemmilta. He kun ovat istuttaneet tänne aikanaan paljon samoin kuin ennen heitä tässä asunut Miehen Mummu puolisoineen…

Toukokuussa rapsuttelin haravallani yhtä kukkapenkkiä siistimmäksi talven jäljiltä. En mitenkään helläkätisesti, vaan pikemminkin mentaliteetilla kaik’ pois, jok’ ei viherrä! Kovan työni loppuun saatuani tuli Miehen isä lainaamaan työkaluja ja päivittelemään miten ovat hiiret taas syöneet kaikenlaista kukkapenkeistä. Sitten hän lompsi tarkastelemaan siivoamaani kukkapenkkiä sanoen, että ajattelivat siitä ottaa omalle puolelleen vähän jotakin sammalta. Vaan eipä miehen ilmeestä päätellen tainnut sammalta penkistä enää löytyä. Minä siinä nopeasti Miehelle kuiskaamaan jos se kysyy, niin hiiret on sammaleet syöneet.

Hyvää juhannusta!

Yhdessä vai erikseen eli rahat ja parisuhde

temp-for-output-1 7

Minun ja sinun, meidän vai sekä että?

En ollut aikaisemmin tarkemmin ajatellut parisuhteen raha-asioita ennen kuin luin Juliaihmisen kirjoituksen aiheesta. Tai olin toki, hyvin pinnallisesti ja yksinkertaisesti. Aikaisemmin olin pitänyt sitä jonkinlaisena suomalaisena normina, että rahasta nyt vaan tulee sanomista. Mutta eihän sen nyt niin tarvitse mennä!

Meidän taloudessamme Mies tienaa kolmanneksen ellei jopa puolet enemmän kuin minä. Toivon, että tulevaisuuden yrityskuviot tasoittaisivat kuviota ajan saatossa, mutta se on toinen juttu se. Näillä kuitenkin mennään ja olenkin hiljalleen makustellut mikä olisi meille toimivin taloudenpitomalli.

Meillä on yhteinen taloustili, jonne tällä hetkellä kerätään vain bonuksia. Tulevaisuudessa kuitenkin tämä on se tili, jonne molemmat heittävät X % palkastaan. Yhteiseltä taloustililtä maksettaisiin ruoat ja talon/asumisen kulut sekä myöhemmin mahdollisten juniorien tykötarpeet. Se X määrä, joka molempien omille tileille jää on omaa rahaa. Omaa rahaa saa luonnollisesti käyttää parhaaksi katsomallaan tavalla.

Miksi sekä että? Aloitetaan vaikka siitä, että meillä molemmilla on laatuun taipuvainen luonne. Kumpikaan ei kerskakuluta vaan tekee harkittuja kulutusvalintoja, mutta ne ovat yleensä tyyriimmän puoleisia. Toisekseen kaiken jakaminen tasan ei tunnu meitä yhdistävältä tekijältä, kun tuloerot ovat suuret. En myöskään jaa laskuja tasan ystävieni kanssa, vaan kukin tarjoaa kun tilaisuus tulee. Miksi siis tekisin toisin parisuhteessani?

Yhteinen taloustili pitää myös huolen siitä, että kaikki pakolliset menot tulevat hoidetuiksi ennen kuin raha on hävinnyt jo johonkin muuhun kivempaan. Meillä on myös Miehen kanssa erilaiset kulutustottumukset, jotka varmasti aiheuttaisivat hampaiden kiristelyä molemmissa osapuolissa. Täysin yhteisistä rahoista tuntuisi myös oudolta ostaa itselle esimerkiksi rahastoja. Eihän s

Yhteisillä ja erillisillä rahoilla pyrimme vältämään parhaamme mukaan sen, ettei toisen rahankäyttöön tarvitse puuttua ja myös sen, ettei omasta rahankäytöstään tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa.

Mites teillä? Tarkasti tasan vai samasta pussista?

Ihanaa olla taas kotona.

temp-for-output-1 6

Palasin Sveitsistä sunnuntaina. Paluumatka oli perin kivikkoinen, sillä lento oli 1,5 tuntia myöhässä, en löytänyt enää edes-takaisin -lippuania Finnairin bussiin, karttasovellus paikansi minut väärin, joten etsin baarien sulkemisaikaan sokkona yöpaikkaani Helsingissä ja aamulla en löytänytkään oikeaa Onnibussin pysäkkiä, joten punainen auto suhahti ohitseni villistä huitomisestani huolimatta. Myös matkalaukun vetosanka meni rikki.

Että sellainen paluu.

Kainuun kodissa tapahtuu ja Mies laittaakin kuvia, joissa perunamaat puskevat villinä vihreää, tomaatit yrittävät lävistää eteisen katon ja hiiri on syönyt ensimmäisen kypsän mansikan. Odotan kovasti sitä, että pääsen taas juhannuksesi takaisin sinne! Muutama yrttipenkki pitäisi pystyttää ja ensimmäinen vadelmarivikin saada aikaiseksi.

Porin kodissa olen ollut tukehtua pölyyn siivotessani hiljalleen huoneista ensimmäisen luokan matikankirjoja, neljännen luokan piirustuksia, seitsemännen luokan kotitalousvihkoja sekä lukion harjoituskirjoituksia. Olen taitellut kauneimmat lastenvaatteet talteen ja laittanut loput kirppiskasaan. Kasasta on tullut jo perin suuri ja myytävää tulee riittämään. Työnsarkaa edelleen riittää, sillä vielä on jäljellä ullakko.