Saan Mieheltä kuvia tomaatintaimistamme. Taimemme ovat paljastuneet juopoiksi ja Mies tuomitsi ne jo kiittämättömiksi kakkiaisiksi, sillä ne olivat alkaneet taipuilemaan kukin mihinkin suuntaan. Mokomat velttoilijat. Hihittelin Miehen dramaattisuudelle ja vinkkasin laittamaan hurjasti venahtaneille taimilapsillemme pidemmät tukitikut. Yhteen taimeen oli kuitenkin tullut jo tertullinen kukkia!

Myös kasvimaalla tapahtui ihmeitä siitä huolimatta, ettei paikallisen puutarhurin mukaan kasvukausikaan ollut alkanut vielä silloin, kun minä luonnonlakeja uhmaten taputtelin pottuni, sipulini ja salaattini maahan. Sipulihan se sieltä kurkisti mullan alta, ja komiasti kurkistikin!

Pihallamme on myös nuori tuomi, joka oli lähtöpäivänäni täynnä pieniä kukkaterttuja. Sain siitäkin kuvan ja voi luoja, miten koko puu oli valkoisenaan! Enää ei tarvinnut Miestä taivutella hävittämään tuomen edessä olevaa hullun suurta pensasta, sillä Miehen suosikkeja ovat valkoiset kukat. Tuomesta tuli hänen ehdoton suosikkinsa kaikista pihan puista.

Serkkurintamaltakin kuulin suuria uutisia: suvun pieni peikkoprinsessa ryömii nykyään vinhaa vauhtia vanhempiaan karkuun. Siihen loppui rauhallinen vauva-arki. Pikkuisen vipinää sinnekin, oikein hyvä.

Kirjoituksen kuvat on ottanut Mies.