Tunti aamuistamme

IMG_6781

Aamuyön kevyinä tunteina minä käännän kylkeäni horroksessa valmiina vaipumaan vielä kerran syvempään uneen. Kissa aukaisee silmänsä, venuttaa itsensä vetreäksi, loikkaa sängyltä ja aloittaa aamumellastuksen.

Katson puhelimesta kelloa 5:05. Koira aukaisee silmänsä ja huokaisee syvään. Se nousee jalkopäästä ja käpertyy kylkeen kiinni. Kissa ei lopeta kevätsekoiluaan, vaikka minä jahtaan sitä satunnaisesti sumutinpullon kanssa pitkin pientä yksiötäni. Sänkyyn palatessani koira on linnoittaunut paikalleni. Sen pää on tyynyllä ja täkki vedetty harteisiin asti.

Luovutan.

Menen harjaamaan hampaat ja hiukset. Kissa kiipeää yöpaitaani pitkin syliin. Siitä se kurottelee kohti hiusharjaa: minä myös, minä myös. Se kehrää vimmatusti, kun minä harjaan sen korvista hännän päähän asti.

Aamutorkku koirakin on salongin lattialla venyttelemässä ja odottamassa tottuneesti kissan ruokakupin jämiä. Asiat kulkevat tottuneita uomiaan, tutussa vanhassa järjestyksessä. Nyt vain muutamaa tuntia aikaisemmin kuin mihin me olemme koiran kanssa tottuneet.

Me haistelemme kissan kanssa kepeää aamuilmaa ikkunasta. Viereisissä taloissa ei näy vielä yhdenkään lampun kajetta. Pihakoivun piskuiset hiirenkorvat ovat kasvaneet ja vihertyneet vahvoiksi pieniksi lehdiksi.

Kello on kuusi, kun me lähdemme koiran kanssa ulos.

2 kommenttia artikkeliin ”Tunti aamuistamme

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s