Ja yhtäkkiä hän olikin jo kolmevuotias

IMG_6366

Muutoksen vuosia ne kaikki. Ensimmäisenään hän opetteli elämään kolmivuorolaisen rytmiin, toisena muutti kanssani maan toiselle puolen, otti vastaan sähisevän pikkusiskon ja nyt kolmantena on etsinyt paikkaansa minun ja Miehen välistä.

Koskaan hän ei mistään valita, paitsi toki liian vähästä huomiosta. Ei liiemmin itsestään ilmoittele, paitsi jos meinaa jäädä ilman puurokupin nuolemista. Eikä mitään tuhoa, paitsi jos tylsää sattuu pitkään olemaan.

Kylkeen käpertyy illan pimetessä ja aamulla tapittaa kirsu karvan verran kasvoista irti kärsivällisellä katseellaan. Sillä on oma ihana luonteensa, rodulleen ominainen. Pehmeä, mutta luja. Oikeudentajuinen, mutta herkuilla lahjottava.

Minä en ole kertaakaan ajatellut, jääneeni mistään paitsi. Sen sijaan olen luultavasti pelastunut paljolta. Olen oppinut paljon ja unohtanut luultavasti saman verran, sillä tämä meidän elämämme tuntuu kulkevan nykyään omalla luonnollisella painollaan.

Ja edelleen minä hilloan mielessäni kaksi vuotta sitten kirjoittamiani sanoja: ”Keskimäärin 12-14 vuotta. Niin paljon minulle on luvattu. Ja se kuulostaa niin kovin pitkältä, mutta 15 vuoden päästä minä huomaan, että se meni niin kovin nopeasti. — Sillä vaikka 15 vuotta on pitkä aika, ei se ole mitään verrattuna siihen kuinka paljon minulle jää aikaa vielä sen jälkeen.”. Mutta tällä kertaa ilolla. Miten paljon ihania vuosia meillä vielä onkaan edessä!


Aiheesta aikaisemmin:

Ja niin oli kulunut jo vuosi

Ja niin oli kulunut jo kaksi vuotta

 

 

2 kommenttia artikkeliin ”Ja yhtäkkiä hän olikin jo kolmevuotias

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s