Kaipaan töihin!

Asia, jonka olin tyysti unohtanut työvuosieni aikana: opiskelijalla ei ole vapaa-aikaa.

Kaipaan kellokorttini tuomaa vapautta. Sitä, että kun suljen työpaikan oven, työt oikeasti loppuvat. Että pystyn olemaan läsnä niissä asioissa joita teen, ettei minun tarvitse istua nököttää koneen ääressä kirjoittamassa tutkimusrunkoja, raportteja ja suunnitelmia, että työllä ja vapaalla on selkeä raja. Töiden tuomaa vapautta (ja verkkopankkiin ilmestyviä tilinauhoja), sitä minä kaipaan.

Tämä opiskeluaika on ollut ihanaa. Luksusta ja juuri oikeaan aikaan annettua löysempää hihnaa. On ihanaa, ettei minun tarvitse olla läsnä koulussa kuin kolmena päivänä viikossa. Olen saanut rauhassa etsiä tasapainoista arkea ja muotoilla mitä haluaisin seuraavaksi. Mutta. Kun puhelimesta löytyy aamulla 57 lukematonta viestiä ja kukin haluaa viedä omaa deadlineaan eteenpäin, tekee välillä vain mieli huutaa, että antakaa nyt jumalauta hetki olla rauhassa!

Kahden kuukauden päästä voin sanoa: enää 1,5 vuotta jäljellä. Se kuulostaa aika lohduttomalta. Enää kolme lukukautta jäljellä. Paljon parempi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s