Mitäs sitten tehtäis?

otherAppsImage13

Hän solahti sujuvasti arkeeni. Heräsi aamuisin kolme varttia ennen minua, keitti puuron valmiiksi, antoi suukon ja lähti palatakseen takaisin 12 tunnin kuluttua. Siinä arjessa oli ennätyspaljon likaisia astioita, ennen näkemättömän suuria pyykkivuoria ja loputtomasti helliä hipsutuksia.

Mutta oli myös muuta. Menneestä kiinni pitävät haamut ja tulevaisuuden uhkakuvat. Kumpikin kipuili omien taakkojensa kanssa, hiljalleen otti esille painaneita asioita ja laittoi yhteiseen rekeen. Monia mörköjä tuotiin niiden viikkojen aikana päivänvaloon.

Ja sitten loppuivat viikot. Aivan yhtä yhtäkkisesti kuin olivat alkaneetkin.

Soitin äidille viimeisenä yhteisenä sunnuntainamme.

Puhelin hälyttää.

”Oo sitten ihan hissukseen, kun en oo kertonut susta vielä äi—”

”Haloo? Jaa mitä et ole kertonut?”

”Haloo? Ai moikka äiti! Mitä kuuluu?”

”Kiitos oikein hyvää. Mitä et ole kertonut?”

”Ömmm… niin… siis… niiin että… ööö… mulla on poikaystävä.”

”JESJESJESJES! IHANAA! KUKA SE ON? LAITA KUVA! ONKO SE PITKÄ? MISSÄ TE TAPASITTE? VOI MITEN IHANAA!”

Se taitaa olla nyt sitten virallista.

Hiusvuosi 2018: Käkkärät kuntoon!

266.6KB

Kirjoitin aiemmin tässä kuussa kuinka yhtenä päivänä hiukset kuivahtivat luonnontilaansa ja yllätyksekseni peilistä katsoi kiharapää.

Kuivat käkkyrät heilahdellen klikkasin äkkiä itseni hiustiedon mekkaan eli juurikasvu.orgiin. Miten tällaisten hiusten kanssa nyt sitten eletään? Ei harjaa, ei hiustenkuivaajaa, kosteuttakosteuttakosteutta, ploppausta ja rutistelua. OK.

Laitoin kaverilleni ensitöikseni viestiä, että kuivia latvoja saisi napsia ja joku malli tukkaan tarvittaisiin. Koulun pukuhuoneessa ihme reuhkasta sukeutuikin harteita hipova polkka. Tässä vaiheessa vähän mietein, että jos ne oikein innostuvat kihartumaan suihkun jälkeen, niin mitta tulee olemaan jossakin korvan korkeudella.

Luokan vastaanotto alkuihmetyksen jälkeen kiteytyi kommenttiin: 5/5, svaippaisin oikeelle!

Takaisin kikkuroihin. Kotona löin päähän Redkenin syväpuhdistavaa shampoota ja annoin vaikuttaa aikansa. Sitten pesin ja hoidin normaaliin tapaan hiukset Tigillä ja rutistelin. Päätin vielä rutistella kosteaan tukkaan hippusellisen hoitoainetta ja jäin odottamaan ihmettä.

BOOM!

Kyllä kihartuu! Paljon paremmin kuin aikaisemmin, lähes holtittomasti. Pituutta ei kuitenkaan menetetty mitenkään järkyttävästi ja korvamitasta ollaan vielä kaukana – luojan kiitos. Otsatukan jäänteen ja jakauksen paikan kanssa on vielä vähän ongelmaa ja kuontaloon muutenkin totuttautumista. Mutta tykkään!

Mitä niissä remonttidioissa oli?

Kuten eräässä aiemmassa kirjoituksessa mainitsin, kokosin Miehelle remonttidiaesityksen. Diaesitys tuntui pehmeältä ja luonnolliselta vaihtoehdolta tuoda esille ne kaikki ideat ja elementit, joita päässäni pyöri. Yritin tällä tavalla myös olla tukahduttamasta toista osapuolta jutuillani, sillä innostuessani olen aika intensiivinen.

Perimmäisenä ajatuksena oli se, että Mies näkisi mahdollisimman konkreettisesti ajatuksenkulkuani ja ratkaisuja, jotka minua miellyttävät. Että hän pystyisi näkemään sen tunnelman, jota lähtisin hakemaan.

Remontti1

Alkuperäinen tupa on rakennettu vuonna 1924. Samalla kerralla on tontille rakennettu myös navetta, ulkohuussi, pihasauna ja ilmeisesti sikala. Myöhemmin taloon on tehty uudisosa, josta löytyy sellaista luksusta kuin sisävessa, sähkösauna ja suihku. Myös terassi on rakentunut talon kylkeen ihan viime vuosina.

Talo on oikeasti todella kiva. On suuret ristikkoikkunat, varaava tulisija ja semmoista historian havinaa. Kun tässä aiemmat sukupolvet ovat taloa laajentaneet kukin mihinkin suuntaan omalla tavallaan, niin me ajattelimme nyt sitten yhtenäistää kokohomman.

Remontti2

Käytännössä se tarkoittaa muovimatoista eroon pääsemistä ja mahdollisen alkuperäisen lautalattian metsästystä. Jälkikäteen asennettujen sähköjen piilottamista ja pintojen uusimista. Esteettömyyttä ja talonhenkeä kunnioittaen.

Miehen kanssa keskustelemme vielä siitä kuinka paljon blogissa tullaan taloa näkemään ja millaisia kuvia julkaistaan. Remonttikuvia on tulossa, kunhan siihen asti joskus pääsemme. Sillä perjaatteella mennään, että näistä jutuista voi olla taas jollekin seuraavalle hyötyä.

Remontti3

Tällä hetkellä talossa on vähän hämärä tunnelma. Valo ei pääse kunnolla sisälle ja se mikä pääsee, tuntuu imeytyvän seiniin. Olemmekin keskustelleet, että ykköspyrkimyksemme on saada sisälle valoisaimpaa ja kevyempää ilmettä. Kaipaamme myös molemmat värejä ja leikittelevyyttä, joista varmasti lisää tulevissa keltaisen talon remontti -kirjotuksissa. IIK!

Hiusvuosi 2018: Kääk! Näähän on kiharat!

otherAppsImage10Lapsena minulla oli latvoista taipuvat hiukset. Sellaiset tavanomaiset suomalaiset: liukkaat, vaaleat ja kosteudessa kurittomat. Teini-ikäisenä kosteus sai hiukset ohimoilta sykerölle ja laiskoille laineille, joten aloin kuivaamaan niitä harjan kanssa suoriksi. Hiuksissa on aina ollut sellainen vika ominaisuus, että jos ilmassa oli hitunenkaan kosteutta suoristus kihartui ja kiharrus suoristui.

Viimeiset 10 vuotta olen käynyt kirkastamassa luonnollista väriäni puolen vuoden välein raidoittamalla. Hiustenpidennyksiä pidin yhdeksän kuukautta vuonna 2017. Jätin ne pois, sillä teipit eivät tunnu kestävän tämän hetkistä elämäntyyliäni.

Hiukset ovat tuntuneet kuluneena talvena vähän kuivilta. Kävin siis hakemassa kaupasta tonkalliset Tigin tehokosteuttavaa shampoota ja hoitoainetta, sillä ne pitivät vuosia sitten permanentatun tukkani hyväkuntoisen tuntuisina ja näköisinä.

Pesin hiukset normaalisti, mutta menin keittämään tukka märkänä teetä ja lakkaamaan kynsiäni. Ja hups: hiukset pääsivät kuivumaan luonnontilaansa. Teekupillisen ja lakan kuivuttua menin kylpyhuoneeseen valmistautumaan laineiden suoristamiseen.

BOOM!

Hiukset olivat ihan kiharalla. Kaltoinkohdellulla sellaisella, mutta selkeästi kauniisti kaartuvalla kikkuralla. Holy shit. Olin nimittäin hiljaksiin haaveksinut jälleen permanentista, mutta hiukset olivat siihen vielä ehdottomasti liian käsitellyt.

Päätin ottaa haasteen vastaan: jättää harjan, hiustenkuivaajan ja suoristusraudan nurkaan ja hankkia tilalle kosteussuihketta ja kiharille hiuksille tarkoitettuja aineita. Mielenkiinnolla jään odottamaan totuttautumista yllätyskiharoihini ja toimivia käytännönvinkkejä äidiltäni, jolta tämän tukan olen perinyt.

Vinkkejä hyvistä kosteuttavista ja erottelevista tuotteista otetaan vastaan! Ja kaikki muutkin vippaskonstit ovat tervetulleita.

Eikä ilman kuolemaa olisi elämää

c084ad01-e365-4d78-9022-4d28301a1bca

Suru ottaa muotoaan Kinder Buenona ja siivoamisena. Aivot raksuttelevat herkeämättä. Miettivät jäikö jotakin tärkeää sanomatta tai tekoja tekemättä. Olisinko voinut olla parempi, käydä useammin, ehkä soittaa? Ne raksuttavat kolme päivää, kunnes kaikki on mietitty moneen kertaan ja saatettu päätökseen.

Minä katson miehelle tekemääni remontti diaesitystä, jonka olen näyttänyt viikkoa aikaisemmin. Hän piti ajatuksistani, värimaailmoistani, ehdottamistani ratkaisuista. Jopa oma mehiläispesä sai varauksettoman siunauksen.

Kaivan kaapistani esille laatikon, jossa ovat kaikki saamani kirjeet ja kortit. Mietin pikkuveljeä, joka kysyi joululomalla hämmentyneenä, miksi olin laittanut hänen muistolaatikkoonsa jotain vanhoja kortteja. ”Joskus voi tulla sellainen aika, jolloin niitä on kiva lueskella.” minä olin vastannut tietämättä, että siihen menisi vain muutama viikko.

Selaan Muun maan mummin kanssa käytyä WhatsApp keskustelua ja tallennan puhelimeeni kaikki kuvat. Se kaikki tuntuu yhtäkkiä niin kovin tärkeältä: jouluna ja uutena vuotena lähetetyt viestit, hänen lähettämänsä kissavideot ja minun lähettämäni kuvat eläimistä ja Suomesta.

Samalla suunnittelen perustavani keväällä muutaman kasvilaatikkoviljelmän Korpeen. Minttua. Mansikoita. Salaattia. Raparperia. Perunoita. Porkkanoita. Muutama omenapuu. Mustaseljapensaita.

Elävien on jatkettava elämää.