Onhan siinä ollut vähän selittelemistä.

otherAppsImage 16

Puhelussa, jossa viimein kerroin äidilleni, että minulla on poikaystävä, hän tietenkin kysyi myös onko mies Lappeenrannasta: että jäänkö minä nyt sitten tänne. No en jää en. Millisekunnin mietin mitä teen ja päädyin laastaritaktiikkaan: täräytin ilmoille kaukaisen sijainnin, omakotitalon ja remontin. Siinä se oli, kerralla riuhtaistu. Varmuuden vuoksi päätin vielä vähän puhaltaa paljastuneeseen kohtaan: me ollaan tunnettu jo monta vuotta.

Viikon kuluttua kun soittelimme uudelleen, äitini sanoi, että oli nukkunut erinomaisen hyvin uutisteni jälkeen.

Ja sitten ovat kaverit Tampereelta ja Porista. Onhan siinä saanut vähän selittää asioita, kun ensin olet ollut neljä-viisi vuotta sinkkuna ja sitten yhtäkkiä on mies, omakotitalo, koira ja kaksi kissaa (toinen niistä on Miehen). Itsekin kaipaisin vähän selitystä, että onko minulta mennyt joku kohta nyt siis ohi, jos kaverini tällaista alkaisi selittämään.

Ilolla ovat kaikki kuitenkin uutiseni ottaneet. Ja onhan tässä ollut pureksittavaa itselläkin: viime kerta miehen perässä muuttaessa ei nimittäin mennyt ollenkaan niinkuin Strömsössä ja kyllähän se tuolla takaraivossa vähän kutittelee. Toisaalta taas minähän olen selvinnyt siitä, joten miksi en tästäkin?

Kesän 2018 remonttisuunnitelmat

Homma etenee!

Miehen kanssa ollaan pidetty ”remonttipalavereja” hänen isänsä kanssa, joka tuntee talon kuin omat taskunsa. Ensisijaisesti haluttiin selvittää hemmetinmoinen lista asioita olisiko muovimattojen alla kenties kulahtanut lautalattia ja millä aineella laudalla verhoillut seinät on käsitelty.

Saimme kuulla, että muovimaton alta tulee löytymään vaneria. Möh. Sitten saimme kuulla, että talon kaikki lautapinnat on aikanaan lakattu. JES! Kaikista parasta oli kuitenkin ehkä se, että pienestä olohuoneestamme on kuulema purettu pois pönttöuuni. Niinno, olisihan se toki budjetillisesti ehkä parempi, että olisivat jättäneet siihen, mutta joka tapauksessa meille on (todennäköisesti) tulossa yksi lämmönlähde lisää. Oi autuutta.

Ajattelin käyttää kesälomani hyödyksi ja aloittaa remonttihommat yläkerrasta kesällä, kun voimme nukkua aitassa. Yläkerrassa sijaitsee makuukammari sekä pienempi huone, joka toimittaa tällä hetkellä tietokonehuoneen virkaa. Siellä olisi tarkoitus hioa ja käsitellä lautapäällysteiset pinnat vaaleammiksi, irroitella seinästä valkoiset ”laatat”, tasata pinta, piilottaa sähköt, nupittaa pinkopahvit ja tapetoida. Älkää huoliko, ei tästä mitään kokovalkoista lasipalatsia tule, astetta valoisampi ja kevyempi vain. Ei mitään liian kiiltävää, modernia tai uutta.

Yläkerrassa on myös kaksi ristikkoikkunaa, joiden puitteet ovat menneet lopullisesti kosteudesta pilalle. Tehtävälistalla on siis löytää myös jostakin mahdollisimman samanlaiset tilalle.

Myöhemmin pitäisi sitten asentaa muovimaton tilalle vielä laminaatti ja tietenkin listat. Seuraavana kesänä voitaisiin jatkaa alakerran virittämistä. Siellä luvassa on portaiden uusimista, pintojen päivittämistä ja kenties sen uuden uunin hankkimista. Semmoisia ihan pikkujuttuja. Olen henkisesti varautunut siihen, että tätä remonttia tehdään hissuksiin ainakin seuraavat 5…10…15 vuotta.

Minulla on nyt muutama kuukausi aikaa miettiä ergonomista ihmettä, jolla hion ja käsittelen katon tuhoamatta niskaani, selkääni ja käsiäni. Myös seinien käsittely mietityttää: onko se puuvaha, lakka vaiko maali. Siinäpä haastetta kerrakseen!

Vulvodynia ja hormonaalinen ehkäisy # 5 (puolivuotiskatsaus)

IMG_6290

Vulvodynia ja hormonaalinen ehkäisy on postaussarja, jossa käsitellään vulvodyniaa ja niitä tuntemuksia ja ajatuksia, joita uudelleen hormonaalisen ehkäisyn aloittaminen herätti.

Kerroinkin aiemmassa osassa, että kaikki ei mennyt ihan putkeen ja rengas piti ottaa väliaikaisesti pois. Kivut katosivat kuudessa tunnissa sen jälkeen, kun olin ottanut renkaan pois sekä napannut buranan ja lievän antibiootin (ei missään nimessä suositeltavaa). Olin toki helpottunut siitä, että polte oli loppunut, mutta myös käärmeissäni siitä, etten voinut tietää katosiko vaiva renkaan poisoton, buranan vaiko antibiootin vaikutuksesta.

Alkuperäinen ajatukseni oli, että pitäisin kierron verran taukoa ja aloittaisin kokeilun uudelleen. Ilmoitin toki myös tilanteesta neuvolaan, josta vastattiin, että seuraavasta kierrosta jatkaminen on ihan ok. Jokin kuitenkin sanoi, ettei kyse ole nyt vulvodyniasta vaan jostakin muusta ja laitoin renkaan paikalleen vielä samana iltana.

Minulla tosiaan oli omat epäilykseni ja selasinkin Käypä hoitoa erittäin tarkasti. Lamppu päässäni naksahti sillä hetkellä, kun luin että jos 1/3 virtsatietulehduksen oirekuvasta täyttyy on kyseessä 50% todennäköisyydellä virtsatietulehdus. En ollut osannut yhdistää oireita tähän vaivaan, sillä oireet ovat olleet aina alusta asti aivan helvetilliset eikä mitään epäilystä vaivan syystä ole jäänyt. Toisekseen olin käyttänyt estolääkitystä ohjeiden mukaan ja eikä se ollut vielä kertaakaan pettänyt.

Väliaikaiskatsauksessa voisin siis sanoa, että loppu hyvin kaikki hyvin. Rengas erittää tarpeeksi matalapitoisesti ja tasaisesti hormoneja enkä ole huomannut mitään muitakaan oireita. Tuskaisella kipukokemuksella otettiin kuitenkin hieman takapakkia makuukammarin puolella ja elimistö meni muutamaan kertaan paniikkitilaan, kunnes taas tajusi, ettei tässä ole mitään hätää.

Palaamme aiheeseen viimeistään syksyllä vuosikatsauksen merkeissä, mutta sitä ennen työn alla on kirjoitus vulvodyniasta parisuhteessa.

Lue myös aiemmat osat:

Vulvodynia ja hormonaalinen ehkäisy #1

Vulvodynia ja hormonaalinen ehkäisy #2

Vulvodynia ja hormonaalinen ehkäisy #3

Vulvodynia ja hormonaalinen ehkäisy #4

Muut aiheeseen liittyvät kirjoitukset:

Tulossa: Vulvodynia-artikkelisarja!

Ehkäisyrengas – onko se mistään kotoisin?

Onko se kuukuppi oikeasti niin hyvä?

Miten sen sanot?

IMG_6301

Jokaisessa parisuhteessa on omat haasteensa eikä etäsuhde ole siihen mikään poikkeus. Paljon on tultua mietittyä sitä, mistä voisin ottaa vanhossa asioissa opiksi, mitä välttää ja mitä pitää. Ettei sitä kerta toisensa jälkeen mätkähtäisi aina samaan ansaan, vaan välillä sitten vaikka johonkin uuteen. Mieluiten osaisin toki välttää kaikki kuopat ja solmukohdat.

Suhteessa iso osa on fiiliksellä. Millaisessa tunnetilassa osapuolet ovat, millaista tunnetta he osaltaan tuovat suhteeseen, millaisen tunteen jättävät lähtiessään. Ja siihen fiilikseen vaikuttavat ihan mitättömän pienet jutut: äänenpainot, eleet, ilmeet ja sanavalinnat.

Olen ilokseni huomannut oppineeni antamaan toiselle tilaa ja ymmärrystä. Olla odottamatta liikoja, mennä arjen painolla eteenpäin. Ja sitten olen oppinut yhden kovin tärkeän asian. Fiilis-asian.

Kun haluaisin sanoa toiselle: en halua, että lähdet. olenkin alkanut sanoa: ihanaa, että tulit.

Sama asia, tuhat tunnetta sanoa se.

Minustako mehiläistarhaaja?

drawn-bee-1Kuva: moziru.com

Olen muistaakseni maininnut tästä joskus aiemminkin. Että sitten joskus, jos ja kun, niin mehiläisiä. Ja tässä sitä nyt ilmeisesti sitten ollaan: hiljakseen tekemässä muuttoa VI-vyöhykkeelle. Paikkaan jossa eivät naapurit pahemmin häiritse ja tonttia riittää.

Joten olen taas palannut asiaan.

Minulla on monenlaisia motiiveja aloittaa mehiläistarhaus. Ensinnäkin käytän hunajaa paljon. Sitä katoaa kuumiin juomiin, leivontaan ja ruoan laittoon. Se on käytössä kosteuttamisessa, kuorinnassa ja ravitsemisessa. Toisaalta mehiläiset ovat ympäristönsä kannalta korvaamattomia. Jos pölyttäjät katoavat, sammuu vähitellen kaikki muukin elämä tältä pallolta. Yhtään en tässä ajattele omien omenapuideni pölytystä, ihan koko maailman parasta tässä vain ajattelen. Kolmanneksi, vierivä kivi ei sammaloidu. Eli hääräävä ihminen pysyy todennäköisemmin hengissä ja kotikuntoisena. Ihan tämmöinen fysioterapia-aspekti tähän väliin vaan. Neljänneksi mehiläistarhaus on siitä harvinainen harrastus, että se tuo tarhaajalle yleensä enemmän tuloja kuin menoja. Ja viidenneksi, uskon mehiläispesien pitävän osan potentiaalisista voroista poissa pihalta.

Suomen Mehiläishoitajain Liitto on asettanut tällaisille mehiläistarhaajien aluille seitsemän perusvaatimusta, jotka tulee käydä läpi ja täyttää ennen hommaan ryhtymistä.

1. Halu oppia hunajantuottajaksi. [X]

Kuten olen sanonut, olen herkkä ja intensiivinen innostuja. Olen myös vähän kausi-ihminen. Harrastukset ja innostukset tulevat, olevat kunnes menevät ja palaavat sitten taas joskus. Eläviin asioihin kuitenkin sitoudun, oli kyse sitten kasveista, koirista tai kissoista (tai parisuhteesta, se katsokaas elää myös). Eivätkä ne ole koskaan tuntuneet taakalta, toisin kuin tennistreenit kaupungissa aikaisin lauantaiaamuna.

2. Mahdollisuus käydä pesillä noin 15 kertaa vuodessa. Kesällä parin viikon välein. [X]

Meidän on tosiaan mahdollista asettaa pesät omalle tai miehen vanhempien tontille. Että kun siellä pihalla muutenkin häärii menemään, niin kai sitä siinä samalla mehiläisensä hoitaa. Varsinkin, kun sen saa sulautettua osaksi rutiinia.

3. Aikaa vuodessa noin 10-20 tuntia mehiläispesää kohden. [X]

Yhdestä pesästä hunajaa tulee keskimäärin 40 kiloa. Se on reilusti yli oman tarpeeni vuosikulutustasolla. Pesälle saattaa kuitenkin käydä köpelösti tautien, karhujen tai talven takia. Tällä hetkellä pesien optimaalinen määrä olisi ehkä kolme. Toisaalta taas yhdyskuntien kasvaessa mehiläiset alkavat parveilla, jolloin on päätettävä tehdäänkö uusi pesä vai hankkiudutaanko yhdyskunnasta eroon. Ettei vain kolmesta pesästä tulisi hetkessä yhdeksää.

4. Muutama neliö varastotilaa kalustolle. [X]

Ei ongelmaa.

5. Voimaa nostaa 20kg hunajalaatikko. [X]

Myönnetään, voisihan se kevyemminkin nousta. Ja jos ei nouse, niin onhan minulla se toinen osapuoli auttamassa.

6. Ei allergiaa mehiläisten pistoille. [X]

Lapsena, kun pikkuveljet pyydystivät haavilla sitruunaperhosia, itse kipitin lasipurkin kanssa pörriäisten perässä. Aina ei mennyt ihan nappiin, mutta ainakin tiedän, etten ole pistoksille allerginen.

7. Alkupääomaa n. 400-700 euroa. [/]

Alkupääomaa on. Mutta näinä epävakaina opiskeluaikoina ne ovat eläinten katastrofirahoja. Ja sitten on tietenkin priorisointikysymys: laitanko mieluummin puolikkaan tonnin remonttiin vai mehiläisiin? Valinnan paikkoja, valinnan paikkoja. Mutta jossakin kohtaa tulee aika, jona voin valita mehiläiset. Ja ehkäpä ne jonakin päivänä maksavat itsensä takaisin.

Lähteet:

Mehiläishoitajat.fi

Hunaja.net