Vulvodynia ja hormonaalinen ehkäisy # 4

IMG_6287

Vulvodynia ja hormonaalinen ehkäisy on postaussarja, jossa käsitellään vulvodyniaa ja niitä tuntemuksia ja ajatuksia, joita uudelleen hormonaalisen ehkäisyn aloittaminen herätti.

Tämän kirjoituksen piti tulla vasta helmikuun lopulla ja sen piti olla puolivuotiskatsaus. Emme kuitenkaan aivan päässeet sinne asti renkaan kanssa.

Haamukipuja ei ollut ollut enää pitkään aikaan ja elämä oli kaikin puolin oikein kivaa. Huoletonta ja helppoa, pystyi olemaan kuin Ellun kanat konsanaan. Ja sitten se yks kaks alkoi: vähitellen voimistuva polttelu.

Join vettä, yritin hengitellä ja tehdä rentoutumisharjoituksia, suihkuttelin viileällä vedellä, yritin etsiä kipupisteitä, mutta niitä ei ollut. Laitoin bepanthenia. Otin buranaa. Googlasin kaiken mahdollisen läpi, mutta mikään ei täsmännyt. Ei mikään muu kuin vulvodynia.

Olin niin kiintynyt renkaaseeni, että toivoin korvennuksen olevan mieluummin vaikka kondylooma kuin vulvodynia. Kuudelta aamulla oli kuitenkin luovutettava (tässä vaiheessa olin jo viilentänyt aluetta muun muassa kurkun viipaileilla!) ja otettava rengas pois.

Jos sen päivän tunnelmia pitäisi kuvailla käyttäisin sanoja epäonnistunut ja viallinen. Yritin etsiä selitystä sille mikä oli mennyt pieleen eli toisin sanoen, mitä minä olin tehnyt väärin. Ja sitten oli myös pelko: kyllähän minä olen jo kertaalleen nähnyt mitä vulvodynia voi tehdä suhteelle.

Luovuttamaan tässä ei kuitenkaan heti aleta, vaan aion kokeilla vielä uudestaan, kunhan tilanne on rauhoittunut kunnolla.

Lue myös:

Vulvodynia ja hormonaalinen ehkäisy # 1

Vulvodynia ja hormonaalinen ehkäisy # 2

Vulvodynia ja hormonaalinen ehkäisy # 3

Tulossa: Vulvodynia-artikkelisarja!

Onko ehkäisyrengas mistään kotoisin?

Lisää vulvodyniasta: www.vdopas.com

Niin paljon asioita, joista haluan kertoa

2016-05-1616.52.54-2

Kirjoittaminen on jäänyt vähälle. Kasvien kastelukin unohtui yhtenä lauantaina. Kokoajan on sellainen olo, että on jäljessä vähän kaikessa. Perjantain pyykkipäiväkin on jäänyt väliin, sillä viimeiset kaksi viikkoa, meitä on ollut täällä yhden sijaan kaksi.

Olin ajatellut, että tämä olisi paljon hankalampaa: kaksi paljon omaa tilaa tarvitsevaa aikuista 30 neliön yksiössä kahden eläimen kanssa. Mutta ei, tämä on ollut… jopa helppoa. Ehkä myös siksi, että Hän ei torkuta. Ei, Hän kömpii ylitseni 6:05, keittää puuron molemmille, jättää lautasen ja lusikan puurokattilan viereen, antaa suukon ja lähtee. Minä ruokin eläimet, lenkitän koiran, petaan vuoteen ja teen illalla ruoan. Hän puolestaan tiskaa – ja ihmettelee miten minä voin käyttää päivän aikana niin monta lusikkaa.

Olen nukkunut paremmin kuin aikoihin. Sikeästi ja hyvin. Toisen kainaloon käpertyneenä, syliin sulkeutuneena.

Hän on vielä kaksi viikkoa ja lähtee sitten kuukaudeksi palatakseen sitten taas kuukaudeksi. Ja sitten onkin jo melkein kesä. Ehkäpä sellainen kesä, jona minä salaa istuttelen kukkasipuleita sinne tänne ja olen mukana suunnittelemassa puutalon remonttia. Ken tietää.

TULOSSA: Vulvodynia artikkelisarja!

IMG_4773

Nyt on kuulkaa aivat älyttömän siistejä uutisia! Tämä nainen pääsee tekemään seuraavan vuoden aikana kahden muun tulevan kollegan kanssa opinnäytetyönä kolme ammatillista artikkelia vulvodyniasta, jotka julkaistaan ihan oikeissa lehdissä!

Turha varmaan edes sanoa, että olen ollut ihan kipinöissä tästä vuoden alusta asti!

Tavoitteena on kirjoittaa yksi juttu yksilötasolle eli suomalaiseen hyvinvointilehteen, toinen koneistolle eli terveydenhuollolle ja kolmas omalle ammattikunnalle. Näin tietoisuutta vulvodyniasta saadaan parannettua ja asiakkaiden tunnistamista tehostettua koko ketjussa!

#woopwoop

Hypoteettisesti

72

Se oli ihan tavallinen päivä kaukana viime vuoden puolella. Sellainen mitään sanomaton, josta muistaa sen, että ehkä olin, ehkä en. Puhelimeen kilahti viesti, varovainen tunnustelu, johon minä vastasin olkia kohautellen. Olihan tämä nähty jo niin monta kertaa.

Meni muutama viikko ja puhelin kilahti taas. Siitä meni reilu viikko ja hän matkusti junalla luokseni kuusi tuntia ja matkusti toiset kuusi takaisin kotiinsa seuraavana päivänä. Sovittiin, että menen hänen luokseen kuuden viikon kuluttua. En ollut vakuuttunut, olihan tämä nähty jo niin monta kertaa.

Meni viikko ja puhelin kilahti jälleen. Hän halusi tulla uudelleen ja tulikin vielä samalla viikolla. Oli muutaman yön, otti kädestä kiinni kaupungilla, pussasi kaupan kassajonossa, tarjosi teen, teki ruokaa, tiskasi. Olin edelleen epäileväinen.

Kävin hänen luonaan joululomalla kuten oli sovittu. Matkustin yli kahdeksan tuntia. Katselin junan ikkunasta kuinka nietokset nousivat. Hän oli asemalla vastassa. Suuteli hellästi, otti kädestä kiinni, johdatti oikeaan suuntaan. Kävimme vanhemmilla, sanoimme käsipäivää, minulla ei ollut meikkiä.

Lämmitimme pihasaunaa, sytyttelimme tuikkuja, pusuttelimme ja kävimme kävelyillä käsikädessä. Hän pyysi anteeksi. Anteeksi sitä, että oli ollut sellainen tollo. Sanoi aikovansa olla parempi. Haluavansa olla paras versio itsestään. Minä kuuntelin ja mietin.

Ja kerran taas kävelyllä ollessamme Hän sanoi: ”Ihan tälleen hypoteettisesti ajatellen, voisitko kuvitella asuvasi näin korvessa?” johon minä vastasin ”On täällä ainakin ollu fyssarin paikkoja auki. Ihan silleen hypoteettisesti olen katsonut.”.

Onnellinen arki

otherAppsImage9

Arki valuu uomaansa. Kissa kiipeää korkealle, koira käpertyy kerälle koriinsa. Leikkivät keskenään, välillä pyydetään ihminen mukaan, vaanitaan ikkunalaudalla harakoita.

Herään automaattisesti aamuisin kahta minuuttia vaille kahdeksan. Nakutamme nastat alla koiran kanssa pidempiä lenkkejä. Pakkanen kiristyy ja kaivan kaapin perältä kaverilta ostetut ulkoiluhousut.

Löydän itseni lauantaina 20:30 pyykkituvalta mankeloimasta lakanoita ensimmäistä kertaa elämässäni. Mietin hiljaa tirskuen kuinka villiä tämä opiskelijaelämäni onkaan. Mutta elämä on hyvää juuri näin.

Huonekuusi osoittaa mieltään ylikastelusta, Tampereen rapusta pelastettu lehtipuska versoo innoissaan uutta vuoden pimeimpänäkin hetkenä. Harvennan siitä kaksi lehteä, se tekee neljä uutta tilalle. Ihana otus.

Opinnäytetyö ottaa muotoaan. Hioutuu hiljalleen hiljaisuudessa. Versoo sekin.

Valtakunnassa kaikki hyvin.