Kahden kulttuurin joulu

2015-12-1713.40.23

Lapsuudessa joulunviettomme alkoi kolme päivää ennen aattoa, kun lähdimme isän kanssa kaatamaan kuusta isoisän metsästä ja haimme toisen kuusen Liisantorilta. Metsästä haetun kuusen hieman sulettua, koristelimme sen yhdessä vanhempien kanssa. Kaupungista haetun kuusen äiti ja isä koristelivat yhdessä lasten mentyä nukkumaan lasi- ja olkikoristein.

Jouluaattona aamu satavuotiaassa puutalossa alkoi saunalla ja aamupuurolla. Sen jälkeen sai mennä katsomaan piirrettyjä. Jouluruokien laittaminen alkoi puolen päivän jälkeen ja pöytä oli katettu alkuillasta. Vähän syöminkien jälkeen saapui Joulupukki apureineen. Pukki joutui joka vuosi jättämään porot ja reen läheisen sahan pihalle, sillä ne olivat vakavasti allergisia sveitsiläiselle suklaalle. Ilta kului yleensä leluilla leikkien ja uusia legojuttuja rakennellen. Myöhään illalla puettiin vielä villakangastakit päälle ja suunnattiin jouluyön messuun.

Joulupäivän aamuna keittiöön mönkiessämme huomasimme, että lahjoja oli ilmestynyt kuusen alle yön aikana lisää! Jeesuslapsi oli ne sinne tuonut ihan niinkuin muillekin sveitsiläisille lapsille.

Tapaninpäivänä kaikki neljä veljestä vaimoineen ja lapsineen suunnistivat Mummilaan joulupuuron ääreen.

Suurin osa perinteistä on yhä voimissaan ja osa jo siirtymässä mukanani seuraavalle sukupolvelle, jos sellainen joskus tulee. Hankkimani joulukoristeet ovat nimittäin suurimmaksi osaksi Berliinin joulumarkkinoilta ostamiani lasipalloja tai hauraita puukoristeita. Ei siis todellakaan lasten pikkutahmatassuihin.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s