Kolme vinkkiä elämäntapamuutokseen

IMG_4836

Taas lähenee se aika vuodesta, jolloin lupaillaan kuuta taivaalta, kuntosalit tahkoavat rahaa koko vuoden edestä ja kuntojumpat täyttyvät ääriään myöden täyteen. Kuitenkin jo maaliskuussa oman elämänsä super-makeover -sankarit ovat hävinneet tuhkatuuleen ja jumpassakin pääsee viimein paikalle, josta näkee peiliin.

Mikä meni pieleen?

Yritit liikaa.

Voit alkaa juoda kolme litraa vettä päivässä, kuntoilla, tehdä vapaaehtoistyötä ja lopettaa tupakoinnin, alkoholinkäytön ja karamellien syömisen, mutta älä hyvä ihminen tee tätä kaikkea kerralla! Et tule onnistumaan.

Sen sijaan aloita vaikka veden juomisen lisäämisestä. Ota tavoitteeksi juoda ennen töihin lähtöä 5 desiä vettä. Juo ennen ruokataukoa toinen 5 desiä. Aterialla juo lasillinen, sillä liika vedenjuonti ruokailun yhteydessä laimentaa vatsahappoja, joka häiritsee ruoansulatusta. Päivä on nyt puolessa välissä ja olet juonut jo 1,2 litraa! Pyri juomaan vielä ennen töistä lähtöä 0,5 litraa ja ennen nukkumaan menoa ne viimeiset 0,5 litraa. Olet juuri hörppinyt päivän mittaan 2,2 litraa, johon lisätään vielä päivän muilla aterioilla juomasi lasillinen vettä eli n. 0,6 l = päivän saldo 2,8 litraa!

Tee yksi muutos kerrallaan ja pyri korvaamaan uudella tavalla jokin vanha, huonompi tapa. Näin saat muutoksen juurrutettua helpommin elämääsi. Joitko ennen kaksi kuppia kahvia aamuisin? Korvaa toinen vedellä. Onko tapanasi napostella televisiota katsellessa herkkuja? Rajaa määrä puoleen tai vaihda mässyt joka toinen kerta porkkanatikkuihin tai omenalohkoihin. Vähennä määrää vähitellen ja lopulta huomaat päässeesi tavasta eroon kokonaan!

Haksahdit dieettiin.

Tee vain muutoksia, jotka pystyt pitämään. 8 viikon superdieetti ei anna eväitä jatkoon 8 viikon jälkeen. Kenenkään normaalia elämää elävän ei tule loppuelämäänsä yrittää pitää energiasaantiaan 1200 kcal / päivä. Pikadieetit perustuvat kehon nesteiden poistamiseen. Ensimmäiset 21 päivää keho tiristää itsestään ulos pääsääntöisesti vain nestettä. Vasta sen jälkeen rasva alkaa palaa.

Unohda siis mehupaastot ja mieti mitä haluat saavuttaa, mistä joutuisit sen vuoksi luopumaan ja oletko valmis siihen. Jos et, tee uusi suunnitelma. Sen jälkeen tee pieniä muutoksia kohti tavoitettasi. Tämä on hitaampi, mutta varmempi tapa saavuttaa päämäärä ja ennen kaikkea pysyä siinä.

Luovutit ensimmäisen epäonnistumisen jälkeen.

Päätit lopettaa herkkujen mättämisen, mutta sorruit työpaikan kahvihuoneessa? Päätit käydä kuntosalilla kolmesti viikossa, mutta sitten tuli kaikenlaista ja homma vain jäi? Päätit viimeinkin lopettaa tupakoinnin, mutta illanistujaisissa löysit itsesi kavereiden kanssa savuilta? Arvaa mitä? Se kuuluu asiaan! Koko homma ei nollaudu, jos joskus sattuu laittamaan vähän suklaata suuhun JOS sen jälkeen taas ottaa ryhtiliikkeen ja jatkaa entiseen malliin. Koko treeni ei ole pilalla, jos jonnekin sattuu väljempiä viikkoja. Sitten vain takaisin sinne salille tai lenkkipolulle hophop!

Tuloksia saavat ne, jotka repsahdustenkin jälkeen päättävät jatkaa aiemmin valitsemallaan tiellä. Elämätapamuutoksia tekevät he, jotka eivät ole itselleen liian ankaria ja ennen kaikkea he, jotka eivät ota kaikkea niin kovin vakavasti. Joskus saa löysäillä ja välillä on erittäin ok valita kahvilassa karjalanpiirakan sijaan suklaakakkua kermavaahdolla. Sillä loppujen lopuksi kyse on matkasta, ei määränpäästä.

Terveisin sen kymmenennen kerran sokerikoukusta ulos kömpivä nainen. Parin viikon päästä taas helpottaa.

Onnellista ja onnistumisien täytteistä uutta vuotta 2018 meille kaikille!

Kahden kulttuurin joulu

2015-12-1713.40.23

Lapsuudessa joulunviettomme alkoi kolme päivää ennen aattoa, kun lähdimme isän kanssa kaatamaan kuusta isoisän metsästä ja haimme toisen kuusen Liisantorilta. Metsästä haetun kuusen hieman sulettua, koristelimme sen yhdessä vanhempien kanssa. Kaupungista haetun kuusen äiti ja isä koristelivat yhdessä lasten mentyä nukkumaan lasi- ja olkikoristein.

Jouluaattona aamu satavuotiaassa puutalossa alkoi saunalla ja aamupuurolla. Sen jälkeen sai mennä katsomaan piirrettyjä. Jouluruokien laittaminen alkoi puolen päivän jälkeen ja pöytä oli katettu alkuillasta. Vähän syöminkien jälkeen saapui Joulupukki apureineen. Pukki joutui joka vuosi jättämään porot ja reen läheisen sahan pihalle, sillä ne olivat vakavasti allergisia sveitsiläiselle suklaalle. Ilta kului yleensä leluilla leikkien ja uusia legojuttuja rakennellen. Myöhään illalla puettiin vielä villakangastakit päälle ja suunnattiin jouluyön messuun.

Joulupäivän aamuna keittiöön mönkiessämme huomasimme, että lahjoja oli ilmestynyt kuusen alle yön aikana lisää! Jeesuslapsi oli ne sinne tuonut ihan niinkuin muillekin sveitsiläisille lapsille.

Tapaninpäivänä kaikki neljä veljestä vaimoineen ja lapsineen suunnistivat Mummilaan joulupuuron ääreen.

Suurin osa perinteistä on yhä voimissaan ja osa jo siirtymässä mukanani seuraavalle sukupolvelle, jos sellainen joskus tulee. Hankkimani joulukoristeet ovat nimittäin suurimmaksi osaksi Berliinin joulumarkkinoilta ostamiani lasipalloja tai hauraita puukoristeita. Ei siis todellakaan lasten pikkutahmatassuihin.

 

Maalle joulunviettoon!

IMG_6094

Kaikki on laitettu jälleen kerran Kuplassa kuntoon. Jouluvalot on kääritty takaisin pakkauksiinsa ja joulukoristeet viety kellariin. Kissala ja kylpyhuone aina lattiakaivoon saakka on puhdistettu kloorilla. Pölyt on pyyhitty niin lattioilta, listojen päältä kuin tasoiltakin. Uuni ja liesi on pesty, pakastin sulatettu ja jääkaappi pyyhitty. Tiskit on tiskattu, pesuallas pyyhitty pisarattomaksi ja astiat laitettu paikallen. Kuivat aineet on kaappeihin täytetty, puhtaat vaatteet viikattu ja päiväpeitto nykäisty suoraksi. Kasvit on uitettu kahden viikon edestä ja pistokkeet nyhdetty seinistä. Vanhan vuoden kalenteri on kaikkien muiden kertyneiden roskien kanssa kierrätetty ja suklaakalenteri syöty. Tästä meidän on hyvä jatkaa, jahka palaamme.

Kissa on ujutettu koppaansa, koira kytketty hihnaan, rinkka repäisty selkään ja kettureppu otettu kantoon.

Juna on aivan täynnä, kissa riehuu mielipuolisesti kopassa ja koira hinkuuvinkuu kaikkien huomiota. Tätä seuraavat kuusi tuntia. ajattelen, kaivan kuulokkeet taskunpohjalta ja alan kuunnella What a wonderful world:ia.

”I see skies of blue and clouds of white / The bright blessed day, the dark sacred night / And I think to myself what a wonderful world.” Ja hiljalleen ohimoilla nakuttanut ärtymys sulaa pois.