Haluan että tililläni on aina 10 000 euroa – eli rahasta.

islarakasMyönnetään: en mielelläni puhu rahasta. Suurimmaksi osaksi siksi, ettei minun juurikaan tarvitse miettiä sitä. Selustani on taloudellisesti turvattu osaksi omien toimien ansiosta ja osaksi ympäristön vaikutuksesta. Juliaihminen on kuitenkin saanut minut ajattelemaan asiaa enemmän rahapostaustensa takia.

Vaikka vanhemmillani olisi ollut yhteyksiä vaikka mihin mahtaviin kesätöihin, he eivät käyttäneet niitä. Niimpä aloitin työurani Porin kaupunginsairaalalla ikkunanpesijänä ja lopetin sen Tampereen yliopistolliseen sairaalaan taskussani vuosien työkokemus poliklinikoista, vuodeosastoista, lastenosastoista, teho-osastoista ja ensiavusta. Niin ja löytyyhän minulta täysimittainen Ebola-siivouskoulutuskin.

Peruspalkkani oli n. 1700 euroa ja sen päälle kolmivuorolisät. Verojen jälkeen käteen siis jäi 1500-1900 euroa riippuen siitä milloin lisät maksettiin. Tampereella maksoin ihanasta kaksiostani vuokraa 570 euroa sisältäen veden. Sen lisäksi kiinteinä kuluina olivat bussikortti 34 euroa ja netti 25 euroa. Siirsin ruokatililleni palkasta 200 euroa ja loput pistin sivuun.

Kun sain tietää, että pääsen opiskelemaan, päätin, että tilillä on oltava 10 000 euroa töiden loppuun mennessä. Silloin siellä taisi olla vajaa 5 000 euroa. En päässyt lähellekään tavoitettani, mutta koska olin ollut  – juliaihmisen sanoja käyttäen – kiero kanttura ja jättänyt kesälomat pitämättä ja jättänyt niitä edellisenäkin vuotena säästöön pamahti tililleni (opintolainan lisäksi) lähes 6 000 euroa. Niimpä opintojen alettua minulla oli tilillä reilu 12 000 euroa.

Kun lukuvuosi oli ohi ja lähdin jälleen täyttämään rahasammioitani, oli sen pohjalla jäljellä n. 4 000 euroa. Otin jälleen tavoitteekseni maagisen 10 000 euron rajan ja näin ollen elelin koko kesän aivan yli varojeni, sillä maksoin kahta asuntoa ja eläintenhoitokuluja veljelleni. Lomarahojen tultua olin tienannut 9049,83 euroa. Syyskuussa katastrofirahastossani oli rahaa 9641,87 euroa, siitä summasta 2 600 euroa on opintolainaa. Älkää kysykö miten tein sen, en todellakaan tiedä.

Lyödäänpä lisää lukuja pöytään.

Opiskelijana saan yleistä asumistukea 312 euroa sekä opintorahaa 225 euroa. Vuokrani on 480 euroa, eli tästä jää 66 euroa käteen. Lisäksi jokaiselle opintokuukaudelle on varattu 650 euroa lainaa, joka kilahtaa tilille könttänä kahdesti vuodessa. Kuukaudessa maksan sähköä n. 4 euroa ja kolmen kuukauden välein sähkönsiirtoa n. 25 euroa. Koiran vakuutus maksaa vuodessa 230 euroa ja kotivakuutukseni, jossa on oikeusturva, sairausvakuutus sun muita herkkuja, kustantaa ikä- ja keskittämisalennusten jälkeen n. 95 euroa vuodessa. Erinäisistä viihdepalveluista maksan kuukaudessa n. 15 euroa, netti maksaa edelleen 25 euroa, puhelimen osamaksua on jäljellä vielä 2 x 36 euroa ja kuntosali kustantaa kuukaudessa 20 euroa. Kaikki tämä (poislaskettuna vuokra) kerrottuna, jaettuna ja laskettuna yhteen tekee kuukaudelle menoja n. 95 euroa. Todellisuudessa summa on hieman pienempi, sillä mm. kesäkuukausiksi käänsin pääsulakkeen pois päältä ja jäädytin salikorttini.

Minulla on kaksi käyttötiliä, joista toiselle on kortti. Siirrän joka kuukausi katastrofirahastostani 400 euroa käyttötilille, jolloin käytössäni on kuukausittain 466 euroa ja 250 euroa jää säästöön.

Jos katastrofirahaston summa painuu alle 5 000 euron, minua alkaa ahdistaa. Viime keväänä maksoin kissan yllättävästä eläinlääkärikäynnistä ja sen jälkiseurauksista jotakuinkin lähemmäs 2 000 euroa. Tässä kuussa olen maksanut lähes 900 euroa ja lisää on tulossa. Jos on viikonloppu ja kissan kunto romahtaa, se täytyy viedä Helsinkiin eläinsairaalaan. Tehohoitoviikonloppu kustantaa vähintään 2 500 euroa. Jep.

Opintojeni jälkeen minulla on taskussani oikein erinomainen tutkinto sekä n. 20 000 euroa opintolainaa. Lopullisesta lainasummasta valtio maksaa 30%. Ahdistaako? No ei. Fysioterapeuttien työtilanne on hyvä, vaikka perusduunarin palkka onkin perin kehno. Jos käy niin, että kuntoutettavat loppuvat Suomesta kesken ja oman alan työpaikkaa ei löydykään, on minulla aina siivousalan vahva ansioluettelo taskussani. Eli siis iso kiitos vanhemmilleni, jotka eivät päästäneet minua mihinkään hifistelyhommiin.

Pointti on se, että 10 000 euroa voi kuulostaa paljolta, mutta sitä se ei ole. Jos Muun maan äidille tapahtuisi jotakin äkillistä, minulla pitää olla rahaa edestakaiseen lippuun HETI. Jos eläin tarvitsee tehohoitoa lauantaiyönä, minulla on oltava varaa kustantaa kaikki mitä se tarvitsee. Jos joku rosvoaa läheisteni pankkitilit tyhjiksi, haluan, että pystyn antamaan omastani ilman, että joudun miettimään miten itse selviän. Minun turvani on myös muiden turva.

16 kommenttia artikkeliin ”Haluan että tililläni on aina 10 000 euroa – eli rahasta.

  1. Olipas mielenkiintoinen postaus! Raha-asioista on aina tosi kiinnostavaa lukea, jos niistä on kirjoitettu avoimesti ja suoraan, kuten tässä oli tehty 🙂 Tämä tsemppasi kyllä säästösuunnitelmissa!

    Tykkää

    • Hyvä juttu! Säästämisessä olennaista kai on löytää itselleen sopivin tyyli laittaa rahaa sivuun. Itsehän en tykkää kituuttaa edes opiskelijana, vaan syön hyvin ja monipuolisesti ja lainailen joskus seuraavan kuun budjetista rahaa kivoihin juttuihin. Tosin saatan sitten pihistellä ihan ihme asioissa välillä 😄

      Tykkää

  2. Äh, mun pitäis petrata säästämisessä, jostakin syystä oon aina ollut semmonen, että ihan sama tuleeko mulle palkkaa tonni vai kolme tonnia, niin saan aina kaiken kulumaan siten, että tili ammottaa just ennen palkkapäivää taas tyhjillään. Kummasti menot muka kasvaa aina tulojen kanssa samassa suhteessa. Nyt oon sentään muutaman vuoden ajan siirtänyt joka kuukausi muutaman satasen säästöön, mut harmi kyllä niitäkin rahoja on tullut käytettyä milloin mihinkin yllättävään menoon.

    Tykkää

    • Ei munkaan säästäminen mitenkään lineaarisesti puhdasta ole ollut! Ensin rahaa ei meinannut millään saada kerrytettyä yli 3 000 sitten 5 000 tuntui aina olevan mahdoton saavuttaa ja nyt 10 000 näyttää olevan se vaikeasti saavutettava raja 😄 Ja aina tulee yllättäviä menoja: milloin piti maksaa Entinen ulos entisestä asunnosta, milloin tuli koiran hankintaa ja sitten nämä kissan leikkaus/kuvaus/laboratoriokulut > tehokkaasti katoavat haalitut rahat. Mutta semmoista se on 😄

      Liked by 1 henkilö

  3. Miulla ei ole säästötilillä mitään summaa, jota pitäisin sellaisena, että se on siellä oltava. Käyttötililläni sitten taas pidän maagisena rajana 500 euroa, joka on sieltä aina ja joka tilanteessa löydyttävä, sillä jos sen ali menee, olen elänyt yli tulojeni. Tällä viikolla se summa alittui ensimmäistä kertaa pariin vuoteen, koska tuli yllättävä kännykän osto ja bensiinikuluja laina-autoon. Ahdistaako? Kyllä ja ihan hitosti, vaikka puhutaankin tuhansien sijaan satasista.

    Raha ei tuo onnea, mutta turvaa ja varmuutta se tuo. Terveisin, innokas_säästeliä_muia.

    Tykkää

    • Näihin summajuttuihin vaikuttaa varmasti myös se, täytyykö itsensä lisäksi pitää huolta myös muista. Silloin kun Monaa ei vielä ollut, mulla oli se joku 3 000 alaikäisen veljen turvaksi (ja toki sen täysi-ikäisenkin), jos isälle olisi sattunut jotain. Tästä käy muuten selkeästi ilmi, etten ajattele itselleni tapahtuvan mitään koskaan! Jos kyse olisi ollut ”vain minusta” tiedä sitten olisinko koskaan mitään säästänytkää.

      Totta tuo, ettei raha suoraan tuo onnea, mutta sen tuoma turva ja varmuus sen sijaan tuo. On ne elämän perusasiat paljon helpompia, jos tilillä on jotakin mitä käyttää hätätilanteessa.

      Toivottavasti saat tilin nopeasti takaisin balanssiin ja turhat huolet pois! ❤️

      Tykkää

      • Totta tuokin! Jos minulla olisi lapsi, lemmikki tai jokin muu huollettava, niin varmasti käyttötilini maaginen raja olisi huomattavasti korkeammalla, että saisin varat sieltä nopeasti käyttöön hätätilanteen sattuessa kohdalle. Nyt kun pitää huolta vain itsestään ja elää tuollaisessa samanlaisessa ”ei minulle mitään käy” -kuplassa, niin summan voi pitää kalliin kodinkoneen hinnan tietämissä.

        Toki säästötilillä on sitten hyvä (ja joka kuussa kasvava) summa tallessa, jos jotain oikeasti traagista sattuisi käymään. Jos vaikka menisikin itse rikki sen kännykän sijaan.

        Liked by 1 henkilö

  4. Minun on ollut mahdotonta säästää pienistä tuloistani kovinkaan suuria summia (palkka alle 1000€/kk), mutta muistan aikoinaan opiskellessani, että rahat aina jotenkin riittivät, vaikken tehnyt töitä opintojen aikana, enkä nostanut opintolainaa 3,5 vuoden aikana kuin 1000€, joista 600€ meni uuteen läppäriin. En tajua miten olen sitkutellut silloisella 420€ opintotuella, kun pelkästään vuokra oli n. 300€ ja autoakin pidin opiskelujen aikana ihan normaalisti 😀 Kai sitä nykyisin vain pitää välttämättömänä asioita, joita nuorempana ei osannut edes ajatella ja kuluja kertyy sitä mukaa.

    Tykkää

    • Huhhuh! Tuollaisista tuloista ei toden totta paljoa laiteta sivuun. Iso hatun nosto, että olet siihen kuitenkin pystynyt!

      Jos olisin päässyt opiskelemaan suoraan kirjoituksista (onneksi en päässyt!) olisin minäkin nyt luultavasti kituuttelulinjalla, varsinkin kun opintotukiuudistuksen myötä nyt on lähes pakko olla joko opintojen ohessa töissä tai nostaa lainaa.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s