Parisuhteista, rakkaudesta ja sitoutumisesta.

samaansuuntaan.pngPuutalobabyn Krista kirjoitti syyskuussa ihanassa Miksi olen naimisissa -kirjoituksessaan ajatuksiaan parisuhteesta, sitoutumisesta ja avioliitosta. Samaistuin kovasti kohtaan, jossa Krista kirjoittaa:

”Mutta vaikka naimisiin mennessä avioliitto ei tuntunut miltään sitoutumisstepiltä, nyt viiden vuoden jälkeen se on silti ikään kuin rakentanut itse oman merkityksensä. Että me ollaan tässä (sopassa) yhdessä nyt ja aina – ja että mahdollisissa vastoinkäymisissäkin ja hankalissa tilanteissa ratkaisuja etsitään sitoutuneesti avioliiton ja perheen sisältä eikä heitetä hanskoja tiskiin tiukan paikan tullen.”

Puutalobaby, julkaistu 8.9.2017

Kun on ollut sellaisessa tilanteessa, jossa on viimeiseen asti yrittänyt korjata yksin jotakin joka on kaksin rakennettu, se jättää jäljen. Vaikka tästä on aikaa jo lähes puoli vuosikymmentä, muistan edelleen hyvin kuinka turhautuneelta ja avuttomalta minusta tuntui: kuin olisi yrittänyt pelastaa Titanicin äyskärillä – ilman apua.

Olen onnellinen, että lopulta päätin suhteen, vaikka se silloin tuntui maailmanlopulta. Ja sitähän se toki olikin: yhden maailman ja aikakauden loppu. En ole kertaakaan kaivannut jättämääni miestä tai parisuhdetta eron jälkeen. Muistelen kuitenkin lämmöllä sitä henkilöä, johon aikoinani ihastuin. Olemme väleissä, mutta emme pidä yhteyttä.

Kaikkina näinä yksin vaellettuina vuosina olen oppinut paljon itsestäni. Mitä haluan ja ennen kaikkea mitä en halua. Millaisia asioita arvostan kumppanissa ja parisuhteessa. Millaista kumppanuutta kaipaan. Paljonko voin joustaa venymättä.

Haluan ihan tavallista arkea. Sellaista, jossa on yhteiset, mutta myös omat jutut. Johon mahtuu keskustelun ja hiljaisuuden vuoropuhelu. Sellaisen parisuhteen, jossa on tilaa olla ja kasvaa. Jossa saa kulkea omia polkuja, mutta samaan suuntaan.

Olen joskus sanonut Hyvälle ystävälleni, että haluaisin aloittaa uuden parisuhteen suoraan kolmannesta vuodesta. Hypätä yli alkuhuuman ja päästä heti näkemään arjen toisen kanssa. Nähdä onko hän edelleen huomaavainen, kunnioittava ja ratkaisuja etsivä tiimipelaaja. Toimimmeko me yhteen, täydennämmekö toistemme puutteita, tuemmeko heikommalla hetkellä ja osaammeko olla sovussa erimieltä.

Mitä ajatuksia sitoutuminen ja parisuhde teissä herättää?

16 kommenttia artikkeliin ”Parisuhteista, rakkaudesta ja sitoutumisesta.

  1. Mä taas oon pitkässä parisuhteessa (8 tai 9 vuotta, en edes muista enää) ja välillä kaipaan niitä tutustumisen ja ihastumisen ensimmäisiä hetkiä ja sitä suhteen alkuvaihetta. Tietenkään en vaihtais tätä meidän arkea pois mistään hinnasta, mutta joskus sitä vaan ikävöi niitä aikoja ja niitä tunteita. Kun jännitti ihan älyttömästi, jos sattu näkemään hänet jossakin ja meinas kuolla jännityksestä, jos hän tervehti tai osui samaan hissiin yhtäaikaa (asuttiin silloin samassa taloyhtiössä kun tavattiin). Nyt haetaan sitä jännitystä sitte muista jutuista, kuten muuttamalla väliaikaisesti ulkomaille tai vaihtamalla yhtäkkiä työpaikkaa ja kaupunkia 😉

    Meillä ehkä isoin ongelma on siinä, että välillä se arki vie niin mennessään, että sitä unohtaa kaikki ne pienet hellyydenosoitukset sun muut jutut, jotka pitää sen parisuhteen hengissä. Yhtäkkiä saattaa havahtua siihen, että ei olla moneen päivään (tai viikkoon) suunnilleen ees koskettu toisiimme ainakaan mitenkään romanttisessa mielessä. Ja että se parisuhde alkaa muistuttamaan kohta enemmän jotain kaverisuhdetta. Mut näistäkin ollaan aina selvitty, tiedostamalla ja puhumalla ja muuttamalla sitä käytöstä. Tekemällä siis sen parisuhteen eteen vähän töitä 🙂

    Liked by 2 people

    • Joo oon kyllä näinä vuosina ottanut kaiken irti ihastumisen tunteesta ja kaikesta siitä alkuhömpästä, mutta tosiaan mielelläni myös näkisin mahdollisimman nopeasti sen ihan normaalin elämän, ettei tule enää noin ikävää yllätystä vuosien odottamisen jälkeen. Koeaika, sen mä haluan! 😄

      Liked by 1 henkilö

  2. Minäkin pitkässä parisuhteessa, kohta oltu yhdeksän vuotta. On ollu meilläkin kausia kun toinen on unohtunut arkeen – ei kosketuksia (paitsi saman peiton alla yhä edelleen kainaloisina nukutaan) ja kommunikointi ollut tyyliä ”tuo juustoa kaupasta” ja ”onks koira syöny”.

    Oltiin yhtäkkiä ku kämppiksiä. Mut herättiin siihen, MOLEMMAT herättiin. Ja haluttiin tehdä asialle jotain! Ero ei ollut vaihtoehto.

    Ei asiat pysy itsestään kauniina. Näkisin, että toimiva parisuhde vaatii työtä. Mutta ei kuitenkaan sellaista hampaat irvessä tehtävää, sellaista, että joka päivä tuntuu työpäivältä. Eikä parisuhteen varsinkaan kuulu olla itsenäistä työskentelyä!

    Nyt meillä on meneillään joku ällöttävä vaihe. Pusutellaan ja kosketellaan, pelleillään ja höpsötellään. Nauretaan paljon. Ei tämäkään vaihe varnasti ikuisuuksua kestä, kuten ei kämppusvaihekkaan. Mut kun rakkaus kestää, niin mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää.

    Liked by 2 people

    • Joo, toi hampaat irvessä vetäminen on myös tosi hyvä pointti! Siitä ei tule mitään ja se väsyttää todella nopeasti.

      Musta on tosi hienoa, että ootte saaneet kämppistelyvaiheen vielä muutettua parempaan.❤️ Itelle se tuntu jotenkin vaikeelta lähteä uudelleen hellimään, kun oltiin jo aika syvällä kuopassamme. Ja siis eihän se enää onnistunut.

      Tykkää

  3. Meillä kanssa tulee tässä kuussa 8 vuotta täyteen yhdessä oloa. Meillä on kaksi pientä lasta ja välillä arki vie. Mies ei lähde töihin antamatta pusua ja töistä tullessa myös useimmiten suukon suikkasee. Silti välillä sitä herää siihen, että enemmän menee päivät vaan arjen pyörityksessä, mutta niin se on varmasti kaikilla. Kuitenkin kaivaudun saman peiton alle ja välillä sohvalla sinne toisen kainaloon arjen kiireessäkin. Ja vaikka lapsiperhe ollaankin, niin seksielämästä on pidetty kiinni, että se ei häviä! Ja kun lapset on mammalassa vaikka viikonlopun, niin sit tehdään kahdestaan vaikka metsäretkiä, saunotaan kunnolla ja katotaan leffoja jne. 🙂

    Entisessä suhteessani tajusin eläväni kämppiksenä ja palvelijana, ja rahanostomaattina, sekä sinä joka antoi lopulta seksiä pakosta. Onneksi lähdin, päivääkään en ole katunut, enkä ole tekemisissä kyseisen ihmisen kanssa.

    Tykkää

    • Lasten kanssa varsinkin se arki saattaa salakavalasti viedä! On kiirettä, repaleisia tai muuten lyhyitä yöunia ja kaikenlaista kaaosta.

      Mulle on ihan ehdottoman tärkeetä, että parisuhteessa jos ollaan niin siinä on kaksi tasavertaista aikuista ihmistä. Pojat on poikia ja joo, mutta jos jotain perhearkea aletaan miettiä niin ei hyvä heilu, jos minä hoidan lapset ja yhden isomman lapsen, jonka pitäisi minun kanssa sitä arkea pyörittää. Ugh olen puhunut 😄

      Liked by 1 henkilö

      • Juu, mulle kans ehdoton ei! Meillä mies ripustaa pyykkiä, ja imuroi, pesee vessaa ja on itseasiassa meidän pääasiallinen tiskikoneen täyttäjä. 😄 Yhden passattavan törpön jälkeen kesti jopa tottua siihen et mies herramunjee OIKEASTI tiskasi ja imuroi (mun asunnossa) sillä aikaa kun mä olin töissä
        (eikä virallisesti vielä asuttu yhdessä). 😂

        Liked by 1 henkilö

  4. Sitoutuminen ja parisuhde on pyörinyt paljonkin mielessä viime aikoina, kun itse on pyörinyt uusissa nurkissa ja omalla sohvalla on istunut tyyppi soittelemassa kitaraa kuin kotonaan olisi. Kyllähän sitä kaikkea mahdollista pyörii päässä, että onko tää nyt se tyyppi, jonka kanssa aletaan rakentamaan yhteistä tulevaa vai onko tääkin vaan joku, joka ei enää puolen vuoden päästä olekaan siinä.

    Ja kyllä, haluisin kans hypätä suoraan siihen suhteen kolmanteen vuoteen, kun ei tarvis enää arvailla ja arki olisi solahtanut uomiinsa. 😀

    Liked by 1 henkilö

  5. Meillä on tän kuun lopussa seuggailun neljäs vuosipäivä. Vitsillä heitin joku aika si, et ei kai me enää semmosia juhlita.. Niin vastaus oli, et todellakin ne juhlitaan joka ikinen vuosi! 😁💕

    Meillä arki on tosi arkista ja nähdään hirveen vähän, koska mun duuniajat on niin pyllystä. Mut sit kyllä raivataan aina ihan tarkotuksella kalenteriin semmosta täysin toiselle omistettua aikaa. Ja päivittäin lähetellään toiselle sydänemojeja ja höttöntöttöjä, jos ei muuten ehi huomioida.

    Mää just mietin kans, et toivottavasti ei enää ikinä tarvii elää mitään alkuhuumia vaan saa pysyä tässä ihanan vakaassa, turvallisessa ja onnellisessa tilassa aina 😁 Ja mulle on hirveen tärkeetä se, et toi toinen tyyppi on paitsi mun rakas niin myös mun paras ystävä. Sen kaa on niin kivaa ❤

    Liked by 3 people

    • Aww! Ihana miäs ja ihanat te!

      Silloin kun työskentelin vielä sairaalassa, niin joku sitä happamana sanoi, että kolmivuorolaista ymmärtää vain toinen samanmoinen. Voi olla, mutta kyllä tarvitaan molemmilta joustoa ja ymmärrystä, jos toista kausittain näkee vain vilaukselta aamulla tai illalla – jos silloinkaan!

      Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s