Ihan tavallista arkea

omenat.jpg

Syksy tuntuu olevan jo pitkällä. Pyöräilen keskustaan ja katselen aitoihin kiinnitettyjä omenapusseja. ”Talviomenoita” niissä lukee. Ilma tuoksuu makeankirpeälle, pisarat rapsahtelevat vasten selkää.

Olen ostanut vuoteeseen päiväpeiton. Se on kissan mielestä parasta mitä on koskaan tapahtunut. Se hyökkäilee, sinkoilee, syöksyy ja juoksee karkuun vuoroin koiraa vuoroin näkymättömiä kavereitaan (mielelläni tietäisin mitä kaikkia öttiäisiä meillä majaileekaan!). Vuoteen avaaminen iltaisin ja sijaaminen aamuisin on sen mielestä ehdottomasti parasta. Kissan sisäinen tunnelieläin on herännyt henkiin.

IMG_5362

Sateisina päivinä me kävelemme koiran kanssa Saimaan viertä, aurinkoisina käymme läheisessä koirapuistossa. Sataa. Sataa paljon ja usein. Ostan lisää sukkia, sillä saan huomata syvään lätäkköön astuessani, että saapas on murtunut ja lätäkkö imeytynyt sukkaani.

Köhä helpottaa ja pääsen viimein aloittamaan uuden kuntosaliohjelman. Seuraavana aamuna en käännä kylkeä makeasti, sillä joka paikkaa kolottaa. Mutta kolottaa hyvällä tavalla, terveellä, ja se on kovin hyvä, sillä tiedän seuraavana päivänä kolottavan vielä enemmän. (Ja todentotta kolottikin!)

IMG_5381.jpg

Leikkaan koiran kynsiä. Se istuu kiltisti sylissä ja tuijottaa kauas kaukaisuuteen. Napsautan poikki toiseksi viimeisen kynnen ja käsiä pitkin valuu vuolas verivana aina lattialle asti. Koira ei sano mitään, joten katson parhaaksi olla hyperventiloimatta siitä, että leikkasin karvavauvani varpaan poikki (en leikannut, mutta siltä se tuntui – ja näytti). Haen paperin ja painan. Paperiin jää suuri punainen jälki ja koira saa yhden namin sijaan kolme.

Käyn vilkuilemassa uutta blogikotiani huvikseen monta kertaa päivässä. Pidän siitä kovasti. Kaikki on oikein. Kirjoittelen juttuja joita ei koskaan julkaista, jotta kotoutuisin myös kirjoituskenttään. Se helpottaa joka kerta ja vähitellen tekstiä taas tulee.

Me olemme kotona.

11 kommenttia artikkeliin ”Ihan tavallista arkea

  1. Voi kissi ja päipeitto, en kestä :’D ❤

    Siis jotenkin iteki ihmetellyt, miten sitä kotiutuikin äkkiä! Ehkä siksi, kun sai muokata sivua niin paljon oman näköiseksi, ja tuntuu että väen sijaan ympärillä onkin omaa tilaa. Ja silti myös seuraa!

    Tykkää

    • Näkisitpä sen, kun on lakananvaihtopäivä! 😀

      Mun oloa on jotenkin rauhottanut se, että ei ole enää niin paljon väkeä ympärillä. Täällä saa touhata omassa rauhassa: olla tosiaan yksin, mutta silti yhdessä.

      Liked by 1 henkilö

    • Kai tää muutto oli vähän sama kuin olisi muuttanut valmiiksi kalustetusta asuntolasta omaan kotiin. Kun saa itse laittaa paikkoja kuntoon ja mieleisekseen, niin tulee enemmän kotifiilis (en tosin ole koskaan asuntolassa asunut, mutta oletan). 🙂

      Tykkää

  2. Meillä kissa tykkää mönkiä päiväpeiton alle ja se saattaa nukkua kyhnöttää siellä monta tuntia. Ollaan aina mietitty, että eikö sitä ahdista. Eikö tuu olo, että happi loppuu. 😄

    Tykkää

    • Joo täällä saa kanssa kyllä varoa, jos meinaa päiväpeitteen päälle mennä pötköttelemään. Tuo myös tykkää nukkua pimeässä ja lämpimässä, joten päiväpeiton alla it is! 😀

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s