Näinä päivinä

linnake.jpg

Korkkaamme syksyn opiskelukaverin kanssa vanhan linnoituksessa kahvilassa. Kerta kerralta siitä on tullut kotoisampi, kuin toinen olohuone. Siellä on vaaleansininen kulahtanut lautalattia, korkeat seinät täynnä vanhoja tauluja, ja varaavia takkoja.

Linnoituksessa on kaunista ympäri vuoden ja miten kovasti minä rakastankaan kaikkia niitä pieniä käsityöpuoteja! Ostan pienen pienet valkeat pitsineulotut villasukat suvun nuorimmalle. Sillä sitä minä haluan hänelle antaa: lämpöä elämän varrelle.

tentti2.jpg

Keittelen hyvilläni teetä rauhallisina arkiaamuna. Katselen kuinka ikkunalasin takana oleva puolen hehtaarin metsä muuttuu jokainen päivä. Kissakin katselee – ja tuimana katseleekin, kun naapurirapun rouva ulkoiluttaa metsäkissaansa. Siellä on kuule kylmää ja märkää. minä yritän selittää, mutta kissa ei näytä vakuuttuneelta.

tentti.jpg

Kiitän kaikkia universumin voimia, sillä tentti menee läpi. ”Here comes the sun, here comes the sun. And I say it’s all right.”.

Joogaan pitkästä aikaa. Päätän tehdä kolme asanaa, mutta kolme vaihtuu viideksi ja pian aikaa on mennyt 45 minuuttia. Lähden koiran kanssa metsään heittelemään käpyjä. Metsä tuoksuu hyvälle.

Harmaus ei haittaa. Sade ei haittaa. Edes kihartuva tukka ei haittaa. Ja silloin kaikki on aika hyvin.

4 kommenttia artikkeliin ”Näinä päivinä

    • Se todellakin on! Siellä kävellessä pääsee todella hyvin irti stressistä ja muutamaan otteeseen on museotkin koluttu yksin sekä vieraiden kanssa.

      Ja nyt on kyllä muutettava tekstin ilmaisu linnake linnoitukseksi. 😀

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s