Luonnonkosmetiikkaa Pohjanmaan lakeuksilta

Törmäsin taannoin mielenkiintoiseen suomalaiseen luonnonkosmetiikkabrändiin. Fiini Naturally on kahden isokyröläisen naisen pitkän työn tulos. Kiinnostus luonnonkosmetiikan valmistamiseen alkoi perinteiseen malliin siitä, ettei kaupoista löytynyt sopivaa tuotetta, joten sellainen piti tehdä – ja hehän tekivät!

Fiini Naturally tarjoaa luonnonmukaisempaa elämäntapaa kiihkoilematta:

Alusta alkaen meille oli selvää, että emme halua lähteä lokeroimaan tuotteitamme minkään tietyn suuntauksen taakse, vaikka ekologisuus ja kemikaalittomuus meille itsellemme tärkeää onkin. Koemme jokaisen luonnonmukaisen valinnan olevan askel kohti puhtaampaa tulevaisuutta, riippumatta siitä onko ostopäätöksen takana harkittu halu ekologisuuteen vai vain tuotteen visuaalinen ilme.

Fiini Naturally

Valikoimiin kuuluu ihmisten kosmetiikkatuotteiden lisäksi kodinhoitotuotteita, kuten imurointipuutereita ja pyykkietikoita ihanilla tuoksuilla, mutta myös hoitosalvoja eläimille. Erityisesti jälkimmäisille sydämeni lämpenee isosti. Kaikki tuotteet on kehitetty herkälle iholle, jolloin ne sopivat mahdollisimman monelle.

Fiiniläisille tuotteiden kehittelyssä tärkeää on ollut luonnon kunnioittaminen, läpinäkyvyys sekä kotimaisuus. Tuotteiden raaka-aineet ovat luomusertifikoituja ja niitä viljellään vastuullisesti. Pakkausmateriaaleina käytetään täysin kierrätettäviä metallisia rasioita, pahvia sekä lasia – ja ne ovat vielä suloisiakin!

Koska haluan suositella vain sellaisia brändejä, joiden takana voin todella seistä, tilasin Fiiniltä mustikka-silmänympärysvoiteen. Tuotteen tuoksu on aavistuksen mustikkainen, mutta kuitenkin hyvin neutraali. Koostumus puolestaan on karitevoille ominaisesti kova, mutta sulaa sormien lämmössä nopeasti lähes nestemäiseksi. Tämän vuoksi voide kestää todennäköisesti pienen ikuisuuden. Voide jättää ihon kiiltäväksi, mutta ei tuki sitä eivätkä luomet ole aamulla turvoksissa. Yöksi siis oikein passeli tuote! Vasempaan yläluomeeni tulee myös keväisin pieni mysteeriröpelö, jonka tämä voide sai hoidettua (yhdessä yössä!, kun muut eivät siihen pystyneet.

Odotan jo kovasti, milloin saan hyvän syyn ostaa uuden tuotteen näiltä naisilta. Erityisesti kehuttu kaura-karitevoi -voide houkuttelee ja sitä suositellaan erityisesti atooppiselle iholle, mutta myös kaakaovoi -voidepala saattaisi pelastaa koppuraiset kinttuni talvisin.

Mutta jälleen kerran, mahtavaa suomalasta osaamista!

Paljonko auton pito maksaa?

Ostin vuosi sitten auton. Kaikki tapahtui hieman yllättäen ja nopeasti, niin kuin kaikki muukin tässä parin edellisen vuoden aikana. Astrani on ollut kelpo peli niin kaupungissa kuin maanteilläkin ja me todentotta olemme nähneet kaikki mahdolliset ajokelit tämän vuoden aikana. Se on hurahtanut käyntiin moitteettomasti kovimmillakin pakkasilla ja pitänyt kajuutan kylmänä hulluimmallakin helteellä.

Maksoin autosta reilut puolitoista tuhatta euroa. Sillä oltiin ajettu 220 000 km ja valmistusvuodeksi on merkitty 2002. Teknisiä asioita autossani, joita kovasti arvostan, ovat automaattivaihteet, vakionopeudensäädin sekä ilmastointi. Etenkin vakkari on noussut ykköseksi posottaessani useampaan kertaan Pori-Lappeenranta, Lappeenranta-Kajaani tai Kajaani-Pori -välejä. Kauppahintaan kuuluivat myös yhdet kesä- ja talvirenkaat, joissa oli vielä pintaa jäljellä.

Nyt on lukujen vuoro.

Auton ostohetkellä maksoin itse autosta, mutta sen lisäksi vielä omistajanvaihdoksesta Trafille 2,70 e. Tämän lisäksi jokainen autoilija maksaa ns. käyttömaksua eli autoveroa. Itselleni se on 330 euroa vuodessa. Auto on myös vakuutettava ja se kuulkaa onkin turkasen kallista lystiä! Itse maksoin viime vuonna reilut 600 euroa autovakuutusta, mutta koska olen suhannut menemään vahingoitta (KOPKOPKOP), on hinta tähän mennessä laskenut reiluun 400 euroon. Ilmeisesti se vielä laskee, kunhan en tuhoa omaa tai muiden autoja. Kiinteisiin vuosikuluihin lasketaan vielä katsastusmaksu, joka itselläni oli 50 euroa.

Ensimmäisenä vuotena kiinteitä maksuja kertyi auton ostohinnan ja omistajavaihdoksen jälkeen n. 1 000 euroa.

Tankillisella (n. 60 e) ajelee joko kuukauden töihin ja takaisin tai kerran Kajaanista Poriin ja sen jälkeen vielä Pata-Kirppikselle. Jos kävisin joka kuukausi maanantaista perjantaihin töissä autolla kustannuksia kertyisi n. 720 euroa ja siihen täytyy lisätä päälle vielä muutama Kajaani-Pori autoreissua eli 120 e kerta.

Bensaan kuluu vuodessa n. 1 000 euroa.

Tämän lisäksi olen maksanut tänä vuonna mm. kameratolpan ikuistamasta joulumatkastani 170 euroa, tuulilasiin saamani kiveniskemän korjauttamisesta 80 euroa, tuulilasipesunesteestä n. 30 euroa ja onhan autoon vaihdettu öljyt ja pyyhkijöiden sulat.

Tulossa on toisen kiveniskemän korjauttaminen ennen ensi talvea (kannattaa korjauttaa ennen kuin halkeaa, se se vasta maksaakin), ilmeisesti jonkinlainen ”jarruremontti” ja varmaan uusien talvirenkauden ostaminen sekä tietenkin katsastus.

(Halvemmalla pääsee, jos ei kovin räpäyttele kameroita ja ajaa kevättalvella hiton kaukana kaikista muista, jotta kiviä tai nastoja ei pääse ikkunaa pusuttelemaan. Autoa kannattaa myös huoltaa määräajoin, jotta isommilta laskuilta vältyttäisiin ja renkaat ovat kulutustavaraa eli nekin on vaihdettava säännöllisesti.)

Koko vuoden summa pyöristyy luultavasti noin 2 500 euroon / vuosi eli olen kuukaudessa maksanut autoilustani n. 210 euroa. 

Se on paljon rahaa se. Maksaisin opintolainani pois kahdeksassa vuodessa samalla rahamäärällä ja autoni tulee maksamaan minulle kahdeksassa vuodessa opintolainani verran. Juuri tästä syystä ostin auton vasta, kun se oli aivan pakollista. Elämämme Jokitörmässä ei kuitenkaan olisi mahdollista ilman autoa, jos haluaa käydä ruokaostoksilla ja töissä. Elämä on valintoja.

Kaikki Kajaanista! – kirpputorikierros

moldiv

Mistäpä muualta alkaisi Kajaanikierroksemme kuin kirppareilta? Kajaanissa on tällä hetkellä kaksi varsinaista kirpputoria ja niiden lisäksi kierrätyskeskuksen puoti. Kirppikset sijaitsevat aivan keskustassa ja ovat kivasti lähekkäin, jolloin molemmat on helppo kiertää samalla kertaa. Kierrätyskeskus sen sijaan on keskustan ulkopuolella ja sinne pääsee kätevimmin autolla.

Tavarakirppis on suurin ja mielestäni monipuolisin valikoimiltaan. Helppokulkuinen, joskin ahdas rattailla tai ostoskärryillä kulkijoille. Kirpputori on kahdessa kerroksessa, joista alemmassa myydään irtotavaroita ja vaatteita, kun taas yläkerrassa on huonekaluja, kuten ihania vanhoja kulmakaappeja ja keinutuoleja. Täältä voi löytää kotiinsa edullisesti myös viherkasveja! Kalevankatu 1

Vanha-Aitta on hieman pienempi ja mielestäni kalliimpi. Kirppispöytien malli on hieman mielenkiintoinen ja aarteenetsijäsielut ovat täällä varmasti elementissään. Pöydät on muotoiltu niin, että hyllytasot jäävät henkareilla ripustettujen vaatteiden kätköihin, jolloin pöytien todellista antia on vaivalloisempi kartoittaa. Täältä hakisin ensisijaisesti vaatteita. Pohjolankatu 16

Kierrätyskeskus Entrinki hieman syrjäisestä sijainnista huolimatta Entrinki on etenkin astioiden, kirjojen, DVD- ja LP-levyjen mekka. Tila on miellyttävä kierrellä ja sieltä voi hyvinkin tehdä tavaralöytöjä. Hinnat ovat järkevämmät kuin kirpputoreilla ja tavarat ovat hyvässä järjestyksessä. Jos menet autolla, parkkipaikka voi olla ahdas. Älä silti jätä menemättä! Syväojankatu 16

Oma suosikkini näistä on Tavarakirppis, sillä olen sieltä bongannut joka kerta jotakin ihanaa ja sieltä on hyvät mahdollisuudet löytää vanhoja aarteita ohuen ohuista kahvikupeista pellavaisiin pöytäliinoihin tai puuarkkuihin.

Kesän remonttisuunnitelmat

ulkoeteinen

Vaikka Kajaanissa on viimeisten päivien aikana leijunut suuri takatalven uhka, on toukotyöt aloitettu ja kesän remonttisuunnitelmat jo pitkällä.

Pihalla olen häärinyt sellaisten ihan nopee pikkuprokkisten äärellä kuin kivillä täytetyn vesielementin muuttaminen nurmikoksi, kasvulavapuutarhan perustaminen, vanhan kukkapenkin tuhoaminen ja uudistaminen sekä lehtikompostin perustaminen. Näiden lisäksi olen iltapuhteinani heiluttanut haravaa perin ansiokkaasti hyvin monena iltana (ja löytänyt sen myötä selästäni ihan uusia lihaksia) ja siinä samalla katsonut etupihalta kaadettavat puut. Toisin sanoen olen aloittanut uuden projektin, kun vanha on alkanut kyllästyttää – kuinka kätevää!

Kesän aikana talossa olisi tarkoitus saada yläkerran pikkukammari ja käytävä remontoitua. Pikkukammarissa tehdään samanlainen muutostyö kuin makuukammarissakin eli pinnat uusitaan lattiasta kattoon. Hallitsevina elementteinä on todennäköisesti sininen Rantakukka sekä vaalea sormipaneeli. Alakerrassa remontti jatkuu ulkoeteisessä, jonne aion iskeä ainakin tapetit. Tapetin kaveriksi tulee tumma matala panelointi, mutta sen valmistumisesta kesän aikana en lupaa yhtään mitään.

Ulkosaunan ja sen yhteydessä olevan vierastuvan kunnostus olisi myös tämän kesän tehtävälistalla. Ulkoverhoilu olisi tarkoitus huoltomaalata ja vierastuvan ilmettä kohentaa. Mökki sattuu vaan olemaan tällä hetkellä sen verran roudasta vinkuralla, ettei vierastuvan ovi vielä aukea tai saunan ovi mene kunnolla kiinni…! Myös talon yhteydessä olevan terassin kaiteet pitäisi maalata, mutta sehän nyt on ihan nopee pikkujuttu.

Mies taktikoi ja lähtee kesäksi komennukselle 250 kilometrin päähän eli saan härvätä täällä halutessani yöttömät yöt ympäri häiritsemättä ketään. Talvella sitten taas nukutaan.

 

Kevääseen kadonneet

MOLDIVV-001 17

Eteisten väliovi on avattu pysyvästi: kevät on saapunut Jokitörmään. Huhtikuu oli kaunis ja vei imussaan. Ihmeteltiin hiirten syömiä lumikelloja, viipyileviä krookusten kukkia, talon takana vähitellen sulavaa jäävuorta ja herukoihin puhjenneita hiirenkorvia.

Vanhan terassin laudat öljyttiin ruskeiksi ja arvottiin minkä sävyisellä keltaisella kaiteet tulisi maalata. Haravoitiin päättäväisinä siitä huolimatta, ettei valmista tulisi ennen uutta syksyä. Nyhdettiin vanhasta kukkapenkistä vimmaisesti leviävää kukkaa ja miteltiin samalla roudan kanssa kumpi on voimakkaampi.

Tomaatit ja kurkut pääsivät suurempiin ruukkuihin. Basilikat levittivät suloista tuoksua ja lehtikaalit diivailivat. Marjapensaat ja raparperi lannoitettiin. Koira oli ulkona niin paljon, että se alkoi itse pyytää sisälle ja kissa ei tehnyt muuta kuin pyysi ulos.

Päivät pohdin millaisista harjoituksista toimintakykynsä menettänyt voisi parhaiten hyötyä, illat sukellutin vauvoja ja sunnuntaisin vain hengitin.

Olemme hengissä ja voimme hyvin. Nukumme makeita unia uudistuneessa kammarissa ja syömme aamiaista ihanassa appelsiinilehdossa. Nautimme auringosta, vuorokauteen annetuista lisätunneista ja toisistamme.

Onnellisten elämä, sitä tämä on.