Aloittelijan virhe

MOLDIV-001 15

Tein ensimmäiset kevätkylvöt innokkaana helmikuun puolessa välissä. Jostakin syystä yksikään 24:stä tomaatinsiemenestä ei itänyt (tällä ei kuulema ole mitään tekemistä sen kanssa, että jätin kylvöt Miehen vastuulle muutamaksi viikoksi). Huhtikuussa heitin uudet siemet multaan ja viikossa purkeissa alkoi näkyä ilahduttavaa liikehdintää.

Kävi kuitenkin niin, että en merkinnyt purkkeihin mitä olen niihin kylvänyt! Nyt olen yrittänyt itämisnopeuden ja sirkkalehtien perusteella lotota missä purkissa on tomaatteja, mihin laitoinkaan kurkut ja miltähän lehtikaalivauva voisi näyttää.

Pääasia on kuitenkin se, että jokaisessa purkissa on ilahduttavan paljon tarmokasta eloa! Viis siitä, että meillä saattaa olla kesällä 20 puskaa pensasbasilikaa, parikymmentä tomaatin- ja kurkuntaimea sekä aivan saakelisti lehtikaalta – kaikki samassa kasvuvaiheessa tietenkin.

Jos siis kesällä blogin Instagram tukkiutuu tomaatti-basilika-mozzarella -kuvilla, tiedätte millä todennäköisesti elimme.

PS. Kävi myös niin, että kyllästyin odottamaan ja nakkasin huonosti itäneisiin purkkeihin vielä lisää siemeniä. Ja nyt ne tuntuvat itävän ihan kaikki. Ooops.

Miten puhumme itsestämme

getting-praised-web

Kuva: Finnish nightmares | Compliments

Suomalaisten kansallissynti on itsensä väheksyminen. Tämä tuntuu korostuvan sitä mukaan, mitä kauemmas pääsee kehä kolmosen vaikutuspiiristä ja voimakkaimmin olen pistänyt sen merkille täällä Kainuussa (kun en ole korkeammalle vielä päässyt). En aio nyt pureutua siihen, että Kainuu tuntuu jostakin syystä olevan hieman katvealuetta, mutta uskon tällä asialla olevan siihenkin suurta vaikutusta.

”Emmää osaa.” ”En kehtaa.” ”Eipä tuo nyt mittään ollu.”
Kuulostiko tutulta? Tai tuliko mieleen kenties joku tuttu? Niinpä, enkä usko että olet ainoa!

Se miten me puhumme itsestämme vaikuttaa siihen miten muut meidät näkevät ja meitä kohtelevat. Jos itse kohtelee itseään huonosti eikä pidä arvossa, on hyvin todennäköistä, että muutkin tekevät niin. Tärkeintä olisi kuitenkin ymmärtää, että eniten sisäinen puhe vaikuttaa itseemme.

Itsensä väheksyminen on mielestäni pahinta mahdollista syöpää. Suurin osa ihmisistä on kuitenkin sanalla sanoen mahtavia. Heillä on paljon annettavaa itselleen ja muille, mutta itseensä on yleensä vaikeinta uskoa. Pirullista! Pahimmillaan kyse on kuitenkin henkisestä väkivallasta, jonka vuoksi elämä vilahtaa ohi sillä välin, kun oma pää on pensaassa.

Vaatimattomuus voidaan toki katsoa hyveeksi, mutta se ei ole synonyymi itsensä, ideoidensa tai saavutuksiensa väheksymiselle. Mitä sitä anteeksi pyytelemään hyvin tehdystä työstä ja kunnia sille, jolle se kuuluu.

Sisäisen puheen sävyn muuttaminen on pitkä ja vaikeakin prosessi. Kaikki lähtee kuitenkin siitä, että kuuntelemme miten itsestä puhumme ja ajattelemme. Jos sieltä löytyy negatiivinen kaiku se on hienoa – olemme tunnistaneet konkreettisen asian, jota lähteä muuttamaan. Vasta tunnistamisen jälkeen sävyä on mahdollista lähteä pienin teon muuttamaan: ensin katkaisemalla menossa olevan negatiivisen virkkeen, myöhemmin olla sanomatta niitä ollenkaan ja lopulta muokkaamalla niitä hiljalleen niin, että niihin tulee positiivinen sävy.

Haluaisin sanoa tähän loppuun, että olette mahtavia, rohkeita ja arvokkaita, mutta koska ne henkilöt, joille kirjoitus todennäköisesti aiheuttaa jonkinlaista päänsisäistä liikehdintää pitäisivät sitä lämpimikseen jaaritteluna. Sanonkin siis, että kuunnelkaa itseänne!

PS. ME OLEMME MAHTAVIA, ROHKEITA JA ARVOKKAITA.

On alkanut paremmin kuin viimeksi

2014-07-06 13.24.05

Olemme olleet nyt 1,5 viikkoa kirjoilla uudessa kaupungissa eli noin puolen tuhannen kilometrin päässä kaikesta tutusta. Miten on mennyt?

Harjoittelupaikkani, ohjaajani ja tiimimme on osoittautunut ihanaksi paikaksi perehtyä jälleen uuteen alueeseen fysioterapian toimintakentällä. Minut on otettu ihanasti vastaan ja onkin ollut ihanaa, että joka päivä on oikeasti mielekästä tekemistä ja laadukasta ohjaamista.

Olen päässyt myös tekemään viimein ensimmäisiä harjoitteluvuoroja uudessa työssäni ja jälleen kerran: mahtavia ihmisiä ja ihana vastaanotto! Itse työkin tuntuu kivalta ja tunne on hiljalleen vahvistunut, vaikka en koskaan ajatellut tekeväni tällaista työtä!

Huhtikuun alusta lumi on sulanut huimaa vauhtia ja etenkin alapihalla alkaa olla jo laajoja lumettomia alueita! Olen bongannut myös ainakin yhden maasta uhmakkaasti puskevan krookuksen ja kuullut joutsenien lentävän talon yli. Ehkä kevät siis löytää vielä tänne pimeään pohjolaankin!

Parisuhde on voinut paremmin, kun makuukammari saatiin siihen pisteeseen, että vuode voitiin siirtää sinne. Keskiviikkoisin ja lauantaisin lämmitetään pihasaunaa ja iltaisin katsellaan (puolikkaita) elokuvia.

Molemmista on tuntunut hyvältä, että arkea voi jakaa toisen kanssa. Miehelle se on tarkoittanut kodin ja pihan töitä ja minulle puolestaan eläimistä huolehtimisen vastuuta. Toisen viereen on ihana käpertyä illalla ja muiskauttaa suukko ennen töihin lähtöä. Ja toisen tullessa myöhempään kotiin on pöydässä lämmin ruoka (tai edes ruoka)!

Voisin siis todeta, että olen kotiutunut 1,5 viikossa Kajaanin paremmin kuin Tampereeseen koko kolmen vuoden aikana. En kuitenkaan syytä Tamperetta, vaan olosuhteita: Kajaanissa kaikki sattuu olemaan paremmin.

Kainuun appelsiinilehto

MOLDIV-002(1)

Hiihtolomalla viimein pahvitimme ja tapetoimme tuvan seinät. Työ sujui jouhevasti ja jälkikin oli hyvää, vaikka paikoittain kuvioiden kohdistus ei aivan onnistunut. Onneksi epäsäännöllisen säännöllinen kuvio antaa paljon anteeksi eikä pientä hutilointia tule kukaan koskaan huomaamaan.

Ihanan tapetin kaveriksi piti saada jokin rauhoittava elementti ja siihen hommaan valikoitui valkoinen helmipaneeli. Paneelit asensi Miehen tuttu, jolta löytyi oikeanlaiset välineet ja kokemusta aiheesta.

MOLDIV-001(1)

Myös ensimmäinen uusvanha naksutin on saatu asennettua ja voin sanoa, etten ole koskaan ajatellut miten iloiseksi sitä voikaan tulla siitä, että saa laittaa valot päälle tai pois päältä.

Tuvassa on valmiimpaa kuin koskaan aikasemmin. Meillä näyttää ihanalta! ❤

Uusi postaussarja Kaikki Kajaanista! on täällä!

Alunperin minun piti kirjoittaa yksi julkaisu, jossa olisi kaikki Kajaanista. Kävi kuitenkin ilmi, että täällä on niin paljon kaikkea mistä haluan kirjoittaa, että se oli parasta jakaa osiin. Jos siis etsit tietoa Kajaanista (tai sen lähiympäristöstä) niin tämä sarja kannattaa ehdottomasti katsastaa läpi. Tulossa on niin tämän hetkistä perustietoa kaupungista, tulevaisuuden näkymiä, käymisen arvoisia ruokaravintoloita, aktiviteettimahdollisuuksia ja varmasti paljon, paljon, paljon muuta.

Ei ehkä uskoisi, mutta Kainuu on yksi Suomen vanhimmista asumisseuduista – juuret ulottuvat jopa 10 000 vuoden taa! Ennen 1550-lukua näitä alueita asuttivat saamelaiset ja suomalaiset sekaisin. Vanhojen tarinoiden mukaan Vuoreslahdella on asunut jopa vanha saamelaisruhtinas. Sata vuotta myöhemmin alkoi savolaisten muuttoliike kainuuseen verohelpotusten perässä ja silloin saamelaiset lähtivät muuttopaineen myötä kohti pohjoista. Saamelaista perua ovat kuitenkin monet nykyiset paikannimet: Koutaniemi, Nuasjärvi, Akkovaara, Kiantajärvi, Korvua, Parkua ja Jormua. Siistiä!

Mielestäni Kajaanissa ja Kainuussa on paljon potentiaalia. Haasteita esimerkiksi yritystoiminnalle asettavat kuitenkin harva väkiluku ja kehno brändäys. Suurin osa kavereistani ei tiedä Kajaanista mitään tai osaa sijoittaa sitä luultavasti edes kartalle oikein. Sukulaisteni mielestä olen muuttanut pohjoiseen. Aikaisemmin Kainuuta ja Kajaania maailman kartalle ovat tuoneet muun muassa Urho Kekkonen ja Eino Leino, mutta jonkun se on 2000-luvullakin tehtävä. Tuumasta toimeen siis!

Kajaani ei ole mikään uinuva kylä, vaan palveluja ja keskustaa parhaillaan pyritään uudistamaan. Hyvinä esimerkkeinä tästä ovat rakenteilla oleva Uusi sairaala, juna-aseman yhteyteen rakenteilla oleva matkakeskusharjoitusjäähallin rakentaminen sekä pääjäähallin remontti. Myös uimahalli on perin uusi, sillä se on rakennettu 2013. Näiden lisäksi keskustaan on suunnitteilla elinkaarikorttelia ja kaupunkiin on avattu uusia palveluja vanhoja täydentämään. Näihin (ja moniin muihin) palaamme syvemmin tulevissa julkaisuissa, joita ilmestyy blogiin joka kuun ensimmäinen maanantai!