Kuinka ehkäistä herkkuhimo?

temp-for-output-1 5

Illat pimenevät nopeaan tahtiin ja mieleen hiipii mielitekoja suklaasta, karkeista ja leivonnaisista. Luen tätä omalla kohdallani niin, että keho yrittää saada aiemmin valosta ja auringosta saamansa energian ja hyvän olon korvaavista lähteistä – sokerista. Samoin käy väsyneenä ja hieman huonosti syöneenä: käsi hakeutuu kaapin perällä olevan karkkipussin rippeisiin eikä väsynyt mieli jaksa miettiä parempia valintoja.

Ra-kas-tan suklaata, mutta olen jo monena vuotena pyrkinyt pitämään suklaattoman marraskuun. Ihan vain siksi, että silloin osaan antaa enemmän arvoa euron joulukalenterini suklaapalalle. Pyrin kuitenkin myös arjessani tekemään sellaisia valintoja, ettei minun tarvitse kieltää itseltäni herkuttelua eli, ettei niitä tekisi edes mieli.

Kunnon ruokaa aina nopeasti saatavilla. Kun tulen koulusta kotiin, en todellakaan jaksa alkaa tekemään monivaiheisia kokkailuja. Teen siis ruoat yleensä etukäteen niin, että edelliseltä päivältä jää aina yksi ateria seuraavalle päivälle.

Minuuttiruokaa aina varalla. Aina edelliseltä päivältä ei kuitenkaan välttämättä jää mitään tai tulee jotakin muuta yllättävää. Siksi jääkaapistani löytyy yleensä aina paketti tai kaksi tuorepastaa ja sen kaveriksi tomaattikastike tai pesto. Myös kananmunat, nuudelit ja hernerokka ovat oivia minuuttiruokia.

Ne ateriarytmit. Eivät ole mitään terveyshihhuleiden huuhaata, vaan sillä on ihan oikeasti väliä syökö päivän aikana tasaisesti ja tarpeeksi. Kun verensokeri pysyy koko päivän tasaisena, ei illalla yleensä iske makean himoa.

Ensin voileipä! Jos herkkua alkaa kuitenkin tehdä mieli, syön ensin kunnollisen voileivän. Näin erotan onko kyse mieliteosta vai nälästä ja tylsyydestä. Jos leivän jälkeen vielä tekee mieli suklaata, syön sitä hyvillä mielin. Yleensä kyse on kuitenkin ollut siitä, että keho on kaivannut nopeaa energianlähdettä eli sokeria.

Näillä keinoilla herkkuhimoa ei yleensä edes tule, mutta silloin kun tulee en kävele sen yli. Elämäni ei suistu raiteiltaan suklaan takia eikä edes silloin tällöin koko levyn syöminen kerralla iskeydy salamana kylkiin kiinni. Itsensä kuuntelun taito ja kohtuus, siinä ne tärkeimmät.

Kesäkosmetiikkani Evolve – mitä mieltä olin?

evolve

Kuva: Evolvebeauty

Brittiläinen luonnonkosmetiikkasarja Evolve on ollut hypetetty lähes kaikkialla somessa. Itsekin halusin siis kokeilla tuota ihmesarjaa jonka hintaluokka on mielestäni samaa esimerkiksi Lumenen kanssa.

Ostin matkakokoisina tuotteina puhdistusaine Gentle cleaning meltin, kosteuttavan seerumin Hyaluronic serum 200, kosteussuihke Daily defence moisture mistin sekä kosteusvoide Daily renew facial creamin.

Puhdistusaine oli läpinäkyvää geeliä, joka suli veden vaikutuksesta käsissä pehmeäksi maidoksi. Se tuoksui vienosti kukkaiselle ja pesi moitteettomasti pois niin ripsivärin kuin kulmakynänkin. Tuote oli mielestäni kosteuttava ja jätti silmien iholle mukavan tunteen. Jäin kuitenkin kaipaamaan pesun jälkeistä raikkautta, jota tällä tuotteella ei tullut.

Kosteussuihke eli suihkepulloon pakattu kasvovesi tuoksui raikkaalle ja toi mukanaan kevyen raikkauden tunteen, jota en vielä pesuvaiheessa saanut. Tuote ei kuitenkaan aiheuttanut mitään vau-efektiä ja jäinkin miettimään mikä tässä tuotteessa olisi sellaista, joka saisi minut korvaamaan vastaavan markettituotteen tähän.

Hyaluroniseerumi oli kirkasta geelimäistä nestettä, joka oli riittoisaa vaikka loppuikin ensimmäisenä. Matkakoossa on kuitenkin vain 10 ml tuotetta ja se riitti lähes kolme kuukautta päivittäin käytettynä! Tuoksu oli mielestäni hyvä jatko aiemmin suihkutetulle kasvovedelle.

Kasvovoide huumasi kevyellä kookosmaisella tuoksullaan ja kermaisella koostumuksellaan. Matkakokoisesta purkista on edelleen jäljellä puolet! Hyvin kosteuttava, kesäksi ehkä jopa hieman liian tuhti.

Tuotteet ovat kauniita ja lasiset purkit on helppo kierrättää. Lisäplussan annan ehdottomasti tummasta lasista, joka osaltaan suojaa valolle herkkiä ainesosia. Vaikka kasvojeni valmiiksi ihan kelvollinen iho ei saanutkaan tästä mitään maailmaa mullistanutta kokemusta, oli suurin osa tuotteista loppuun asti harkittuja ja ylellisen tuntuisia. Itse olen enemmän kuitenkin raikkauden ja kirpsakkuuden ystävä, joten ensimmäisten kuulaiden ilmojen tultua kaivoin jälleen kaapin pohjalta Lumenen havumetsältä tuoksuvan Moisture remedy-voiteen.

Vulvodynia: tilanne nyt # 8

Processed with MOLDIV

Nyt on kulunut liki puoli vuotta ehkäisyrenkaan käytön lopettamisesta. Muistelen edelleenkin rengasta lämmöllä ja kaipaan sen tuomaa varmuutta elämässä. Elämä on kovin helppoa, kun tietää päivälleen milloin täti saapuu vierailulle. Nyt kierrot ovat olleet kaikkea 28-38 päivän välillä ja buranaakin on kulunut.

Viimeisimmässä kierrossa huomasin, että otsalla on alkanut mininäppyjen bileet ja myös muut hyrräilyt ovat alkaneet vienosti heräilemään. Vulvodynian osalta tilanne on hallinnassa: paikallisia kipuja on, mutta ne provosoituvat vain hankauksesta. Ikävä polttelu lähti helteiden mukana, kuten osasin ounastellakin.

Liukasteena olen käyttänyt kookosöljyä, sillä öljy ei pääse katoamaan touhujen tiimellyksessä pidemmälläkään ajalla. Se myös selkeästi vähentää hankausta ja näin ollen lievittää kipuja.

Viimeksi kivut katosivat huomaamatta kolmen vuoden aikana. Yhtenä päivänä seksin harrastamisen jälkeen mietin, että jokin asia oli toisin ja tajusin, ettei minua ollut sattunut yhtään. Se oli silloin todella hämmentävää: tällaistako seksin kuuluisi olla? Voi olla, ettei kipu enää katoa tai sitten suopeiden olosuhteiden seurauksesta seuraa latenssivaihe. En kuitenkaan enää usko, että vulvodynia koskaan katoaa, vaan oireet joko provosoituvat tai helpottuvat monien eri tekijöiden yhteisvaikutuksesta.

Lue lisää

Heihei hetkeksi ihana puutaloelämä

temp-for-output-1 4-2

Huomenna arkeemme tulee täyskäännös, kun minä palaan teoriaopintojen pariin Lappeenrantaan. Eläimet jäävät vielä Miehen hoitoon loppukuun ajaksi, sillä syyslomalla tämä tyttö karkaa jälleen etelään. Etäsuhteilun tuomat mahdollisuudet ovat saaneet myös Miehen miettimään komennusmahdollisuuksia uudella tavalla.

Meidän puutaloarkemme on ollut rauhallista ja hyvää siitä lähtien, kun minun harjoitteluni alkoi ja Mies lähti komennukselle toiselle toimipisteelle, jossa työvuorot ovat inhimillisemmät. On ollut selkeä itsestään muotoutunut rytmi ja pala palalta etenevä makuukammarin remontti. Yksi seinusta on vielä tekemättä, se vaatiikin sipauksen laastia, pätkän kuitulevyä ja kolme vuotaa tapettia. Lattiaa tullaan toivottavasti tekemään vuoden vaihteen jälkeen koko yläkertaan.

Koirasta ja bonuskissasta tuli muutaman päivän jälkeen jo tuttavat, mutta kissat keskenään eivät vielä tähän päivään mennessäkään tiedä mitä olisivat. Arki on täynnä alakerran ja yläkerran välistä jahtaamista, sinkoilua, tassulla toisen poskelle kopaisemista ja välillä aikamoista metelöintiä. Miehen on välillä ollut vaikeaa sopeutua siihen, että koira haluaa olla mukana kaikessa menossa eikä koirakaan aina tiedä lähteäkkö Miehen kanssa aamupissalle vai odottaakko mieluummin minua.

Tulen kaipaamaan uunin pöhinässä opparin kirjoittamista, toisen seuraa ja lämmintä kylkeä vuoteessa, pihasaunaa ja omaa pihaa. Tulen kaipaamaan vähän jopa sitä, että aamuisin sängystä noustessa varpaat ovat jäässä ja ensimmäinen ajatus on vain löytää villasukat.

Olen kuitenkin onnellinen siitä, että jo heti maaliskuun lopussa me palaamme taas pidemmäksi aikaa. Ja ehkä silloin makuuhuone on lattiaa myöden valmis! Ehkä saan aamuisin laskea jäätyvät varpaani uudelle, sileälle puulattialle ja seurailla kuinka lumi hiljalleen sulaa paljastaen altaan krookuksien ensilehdet ja suloiset lumikellot.

Outo (ihana) elämä

kukka

Vaikka blogi ei olekaan päivittynyt normaaliin tahtiinsa sitten kesähelteiden alettua, niin olen ehtinyt paljon ajatella asioita. Etenkin ihan viime aikona, kun olen vetänyt unimyssyn päähäni ja sammuttanut valot viimeistään 20:30 käydäkseni nukkumaan. Varsinkin sitä olen ajatellut, että vaikken muista ollenkaan millaista elämää olen kuvitellut eläväni 24-vuotiaana, niin en villeimissä unelmissakaan olisi osannut päätyä tälläiseen yhtälöön jossa…

…en muuttanut ihan Pohjoiseen, mutta aika korkealle kumminkin…

…piha on niin suuri, ettei koira ole puolen kolmen kuukauden jälkeenkään vielä… ymmärtänyt uuden reviirinsä rajoja

…pihalla on navetta ja resiinavaja…

…YLE Kajaani seuraa Instagram-tiliäni…

…minulla on mies, koira, kissa ja bonuskissa…

…herään aamuisin kuudelta ja ehdottelen nukkumaan menoa puoli kahdesalta illalla…

…katson elokuvia puolikkaina pätkinä iltaisin…

…tai kokonaisina keskellä päivää…

…olen ihan supliikki oman elämäni #raksamuija…

…vedän unimyssyä päähäni ennen kymmentä viikonloppuisinkin…

…nautin keksimällä uusia keinoja säästää sähkökuluissa…

En tiedä onko kyseessä elämän vakiintuminen vai totaalinen mummoutuminen, mutta joka tapauksessa lapsenlapseni tulevat ihmettelemään entisaikoja, joina mummo opiskeluaikoinaan mankeloi liinavaatteita kerrostalon pesutuvassa parhaaseen biletysaikaan.