Mutta mitä talo haluaa?

IMG_7369

Remontin luonne on ajan saatossa muuttunut. Enää ensisijaiseksi ei mene se mikä on itsestä ihana tapettikuvio, väri tai kuosi tai se mikä on tällä hetkellä trendikästä. Voisi sanoa, että olen kasvanut remppamuijana jo aika paljon.

Olen samaan aikaan erittäin tuskastunut remontin hitaasta etenemisestä ja toisaalta myös hyvin kiitollinen siitä. Jos taloudellinen tilanne olisi ollut toisenlainen, olisimme teettäneet työn äkkiä ulkopuolisilla ja päättäneet nopeasti sillä hetkellä kivoilta tuntuvia asioita. Se olisi ollut kamala virhe!

Mitä enemmän olen verkkoa selannut, sen tarkemmaksi olen tullut. Sen sijaan, että miettisin mitä me haluamme, olenkin alkanut miettiä mitä talo haluaa. Minä esimerkiksi haluaisin kovasti sisäeteiseemme Bårastapeter:in vihreää Zarah:ia. Meidän talomme ei todellakaan halua sitä. Se ei sovi sen henkeen mitenkään. Olen myös luopunut aika monista valkoisista paneeleista alakerrassa. Uskon sen olevan hyvä juttu – ja jopa vähän rohkeaa.

Välillä välilehdet on suljettava ja palattavat taloon mielikuvissa. Muistella sen henkeä ja tunnelmaa. Miettiä mitä se haluaisi sanoa, millaisia tarinoita kertoa. Ei se aina helppoa ole ja olen esimerkiksi viettänyt luvattoman paljon aikaa selaten erilasia katto- ja lattialistoja miettien missä kohtaa talomme huutaa TÄSSÄ SE ON. Hullu remppamuija!

(Kuvan maalimalleja kävin pällistelemässä viime kesänä ainakin kolmesti Porin rakennuskulttuuritalo Toivossa ja Korsmanin talossa. Kohdetta voin suositella niin aikuisille kuin lapsillekin – kaikille riittää nähtävää ja koettavaa!)

Malttamaton Lappeenrannassa

Processed with MOLDIV

Koko vuosi on mennyt vähän varaslähtöjä ottaen. Olen kyllä nauttinut jokaisesta käänteestä ja uudesta kappaleesta, mutta ollut myös samalla jo toinen jalka seuraavassa luvussa.

Tälläkin hetkellä nautin joulun odotuksesta kovin ja hekumoin ensi viikolla alkavaa joululomaa. Samalla kuitenkin olen jo tirkistelemässä seuraavan vuoden puolelle. Tulisi jo uusi vuosi, äkkiä helmikuuhun, kevät hanget, maaliskuun muutto, viimeinen ammatillinen harjoittelu…

En mitenkään malttaisi enää hetkeäkään!

Ja kyllähän minä tiedän, että kun kirjakaupasta saa ostaa taas ensi vuoden kalenterin, niin sen sivut vaihtuvat kuin itsestään. Päivät kuluvat ja viikot lentävät. Huomaan viettäväni unettomia öitä kypsyysnäytettä kuumotellen, banaanilaatikoita pakkaillen ja loppusiivousta hikipäässä mopaten. Luultavasti rukoilen, että saisin päiviin muutamia tunteja lisää.

Mutta tällä hetkellä toivoisin, että olisi jo maaliskuun loppu.

Nettikirpparilla ostaja on sika säkissä

MOLDIV-001 5

Olen myynyt useita moitteettomassa kunnossa olevia tavaroita netin kierrätyssivuistoilla hyvällä menestyksellä. Kaupat ovat sujuneet hyvin alusta loppuun saakka ja kaikille on jäänyt tapahtumasta hyvä mieli. Pohjimmiltani olen sitä mieltä, että tällaiset palvelut, joissa ihmiset voivat antaa tai myydä itselleen tarpeettomaksi jääneitä asioita seuraaville tarvitsijoille ovat vain hienoja ja nykyisen ilmastotilanteen takia välttämättömiäkin.

Yksi asia kuitenkin sapettaa enemmän kuin lienee terveellistä: ostajat, jotka eivät koskaan saavu paikalle. Kun haluan jostakin tavarasta eroon, otan siitä kuvat, selvitän mitat ja mahdolliset kolhut. Laadin ilmoituksen verkkosivustolle, josta selviäisi kaikki tarpeellinen ja jään odottamaan yhteydenottoa. Tarkastan sähköpostin päivittäin ja kahlaan roskapostikansion läpi, ettei yksikään halukas ostaja jäisi huomaamatta. Yritän vastata mahdollisimman nopeasti ja selvittää ne asiat, jotka ostajaa sillä kertaa mietityttävät. Käymme mahdollisesti kymmenien sähköpostien viestiketjun ja viimein sovimme ostopäivän ja hetken, jolloin olen varattu vastaanottamaan tämän ostajan. Sitten jännitetään.

Monta kertaa on käynytkin niin, ettei ostajaa näykään sovittuna ajankohtana. Mielestäni tapaamisen jättäminen väliin ilmoittamatta on todella epäkunnioittavaa. Niin epäkunnioittavaa, että olen jopa katkaissut ystävyyssuhteita tai ollut solmimatta niitä, jos olen huomannut henkilön sopivan tapaamisia ja peruvansa niitä systemaattisesti aivan viime hetkellä, hetken jo mentyä tai vain jättänyt ilmestymättä paikalle. Minulla ei yksinkertaisesti ole aikaa sellaisille henkilöille ja ystävyyssuhteet ovat priorisointivalintoja.

Viimeksi maanantaina olin sopinut lamppukaupat erään ostajan kanssa. Olimme lähettäneet kymmenisen sähköpostia ja isäni, joka olisi hoitanut kauppatilanteen puolestani, oli sopinut ostajan kanssa paikan ja ajan. Kaupat oli sovittu kuudeksi ja minuuttia yli kuusi puhelimeeni oli kilahtanut sähköposti, jossa ostaja ilmoitti käyneensä oven takana, mutta ketään ei ollut ollut kotona. Otin yhteyttä isääni, joka kertoi ettei ketään ollut ainakaan soittanut ovikelloa. Koirakaan ei ollut haukkunut.

Olin kamalan pahoillani isäni puolesta, joka oli sovittanut päivän menonsa ostajan mukaan ja saattanut jättää ylimääräiset asiakkaatkin ottamatta, jotta pääsisi ajoissa kotiin. Vain siksi, ettei ostajalla ollut edes aikomusta tulla paikalle. Vastasin sähköpostiin asiallisesti, mutta napakasti, jossa ilmoitin, että kaupanteko aika on ollut sovittuna kuudeksi ja hänen sähköpostinsa on saapunut minulle minuuttia yli – melkoisen nopeaa toimintaa! Voihan toki olla, että ostaja on ollut väärällä ovella soittelemassa kelloa, mutta oletan oikeasti ostoaikeissa olevan henkilön soittavan siinä tapauksessa kauppojan hoitavalle henkilölle eikä laittava sähköpostia toissijaiselle henkilölle. Oli miten oli kaikkien aikaa meni hukkaan.

Aion tietenkin jatkaa itselleni tarpeettomiksi käyneiden tavaroiden myymistä uusiin koteihin, sillä me kaikki tiedämme, ettei tämä maapallo ei kestä enää yhtäkään uutta jätevuorta, turhaa tavaraa tai mikä pahinta jätevuorellista turhaa tavaraa. Toivon kuitenkin, että ostajat ja myyjät muistaisivat muutamia perusasioita: hyvät käytöstavat ja toisen kunnioittamisen.

Tervetuloa joulukuu!

Processed with MOLDIV

Joulukuussa herättiin auringon paisteeseen ja tassuteltiin sentin paksuisen lumipeitteen päällä. Kaivoin kellarista esille jouluverhot, luottokoristeet ja valosarjan. Etsin radiosta Jouluradion taajuuden ja avasin euron joulukalenteristani ensimmäisen luukun.

Opinnäytetyö saatiin palautettua opponenteille marraskuun viimeisenä. Viikon kuluttua pääsemme palauttamaan sen ohjaajallemme ja sitten jäljellä on enää seminaari. Rauha, siksi tätä tunnetta voisi kuvailla. Olen työhömme tyytyväinen ja saimme kuin saimmekin myös artikkelit julkaistaviksi. Kippis sille!

Olemme päättäneet muuttaa Kajaaniin aiemmin kuin alunperin olimme suunnitelleet. Se tarkoittaa sitä, että mahdollisimman paljon remonttia yritetään tehdä ennen nelijalkaisten saapumista työmaalle, mutta kaikkea ei mitenkään pystytä aloittamaan. Helmikuussa siis luultavasti keiteillään taas isommat erät liisteriä ja tupakin saa appelsiinitapetit seiniin.

Helmikuussa alkaa myös armoton kesätyöpaikan etsintä tulevasta kotikaupungista. Tulevana kesänä ei siis opiskella vaan tehdään rahaa, jollakin se remonttikin on maksettava. Jännittävää nähdä mistä sitä itsensä löytää!

Sitä ennen aion kuitenkin nauttia täysin siemauksin tästä hetken rauhasta ja siitä, ettei mikään deadline höngi niskaan. Nauttia siitä, että moneen vuoteen minun on mahdollista rauhoittua joulun viettoon.

Ihanaa joulukuuta teille!

Remontti: missä mennään, mitä tuleman pitää?

21.34.53

Jokaiselle joskus remontoineelle tuttu tunne: remontti tulee ulos korvista ja meinaa saada päänkin räjähtämään. Kesällä sain maalattua makuukammarin katon, sinne johtavan käytävän paneelit ja alakerran sisäeteisen katon ja paneelit. Siinä vaiheessa valkoista maalia oltiin vedetty niin reippaalla kädellä, että keittiön katto ja paneeliseinä päätettiin jättää puupinnalle. Menasi valkoinenkin alkaa tulla korvista ulos!

Mies on isänsä kanssa alkanut touhuamaan muurin ja sitä ympäröineen hiekkaeristelaatikon parissa. Salaa toivon, että laittaisivat kattoonkin puuttuvat paneelit. Ei jaksa, ei pysty, ei kykene. Muuri on saamassa kerroksen antiikkilaastia ja ovellinen seinä levytyksen. Hiihtolomalla jatkunevat siis viimeisten tapettivuotien kiinnitykset.

Makuuhuoneen vieressä olevan huoneen kanssa olen ajatellut pikkuisen oikaista ja paukuttaa kattoon kiinni valmiiksi valkoiset paneelit. Maalaaminen lähinnä yököttää tällä hetkellä. Se soppi on onneksi reilusti makuukammaria pienempi, joten seinien pahvittamisen pitäisi sujua kokeneilta konkareilta jo nopeammin. Tapettikin on valittu ja se on Pihlgren & Ritolan Rantakukka sinisenä. Tällä tapettivalinnalla päätettiin kunnioittaa vanhaa ulkoasua, vaikka kaikki sininen tuntuu tällä hetkellä lähinnä ellottavalta.

Asia johon sen sijaan haluaisin joutuin päästä kiinni on tuvan pahvitus ja tapetointi! Pihlgren & Ritolan Appelsiini odottelee portaikon alla seinälle pääsyä ja ihanaahan se olisi saada tupaan oikein seinäpaperit! Appelsiinin kaveriksi on suunniteltu valkoista helmipaneelia, jottei kuvio ala hyppiä silmissä. Lattiaksi alakertaan tulee luultavasti vinyylilankku, sillä muovimattoja taloon asennettaessa on tehty sellaisia ratkaisuja, jotka tekisivät puulattian asentamisesta turhan työlästä.

Kaikki hauska ei kuitenkaan voi olla aina prioriteettilistan kärjessä, vaan todellinen tarve olisi vaihtaa yläkerran ikkunat joita ei enää saa ollenkaan kiinni sekä eteisten välinen ovi. Tällä hetkellä nimittäin lämmitämme sähköpatterilla ulkoeteistä, joka muuten menisi pakkasen puolelle, ja koska väliovi on pahvia se päästää kylmän sisälle! Ei niin mittään järkee!