Tee maailmasta parempi paikka eli kirja pienistä suurista teoista

MOLDIV-003 3(1)

*kirja on saatu arvostelukappaleena Viisas Elämä -kustannukselta

Sain Viisas Elämä kustantamolta käsiini Saranda Dedolli-Yasan kirjoittaman eettisemmän elämän oppaan kuukausi sitten ja luin sen yhdeltä istumalta. Painavasta asiastaan huolimatta kirjaa on kevyt lukea, sillä se ei syyllistä tai yritä painaa lukijaa tietynlaiseen muottiin.

Kirjaa lukiessa toivoin, että olisin saanut sen käsiini jo kuusi vuotta sitten, kun aloin suuremmassa mittakaavassa tehdä kulutusvalintoja. Oman kulutuskäyttäytymiseni olen omaksunut vuosien myötä pitkälti blogeista ja taisi käydä melkoinen tuuri, että eksyin kaikkien pikamuotiblogien keskeltä kriittisempien ja kestävämpää kulutusta liputtavien blogien pariin.

Kirjan kepeys perustunee pitkälti siihen, että siinä yritetään löytää jokaiselle hyvä tapa vastuullisempiin valintoihin, mutta myös siksi, että kirjan sisältö on selkeästi määritelty ja jaoteltu. Tee maailmasta parempi paikka – Opas vastuullisempiin valintoihin on jaettu kuuteen eri pääkategoriaan, joissa pohdistaan mitä vastuullisuus ylipäätään on ja tämän jälkeen mietitään osa-alueittain kuinka tehdä vastuullisempia valintoja niin ruoan, vaatteiden, kosmetiikan, matkailun kuin vaikuttamisenkin suhteen.

Kirjan sisältö on hyvin perusteltua tutkimusten ja suositusten kautta. Siellä on myös monia erittäin mielenkiintoisia haastatteluja muun muassa Vegaaniliiton puheenjohtaja Karla Lopilta, Zero Waste:n perustajajäsen Susanna Luukiselta sekä kotimaisen luonnonkosmetiikan yrittäjältä Mia Höydöltä. Haastatteluissa esille tulee monia hyviä pointteja, joita ei välttämättä ymmärrä pysähtyä miettimään ennen niiden lukemista kirjasta.

Opas vastuullisempiin valintoihin haluaa saada lukijan miettimään kriittisesti omaa kulutuskäyttäytymistään, mutta myös osaltaan osallistaa lukijaa tekemään pieniä muutoksia. Kirjasta löytyy monia täytettäviä kohtia, jotka helpottavat jäsentämään konkreettisemmin niitä muutoksia, joita on halukas tekemään. Muutosten ei tarvitse olla suuria, vaan pienistä puroista muodostuvat voimakkaimmat kosket.

Tämä kirja on ehdottomasti liian hyvä jäädäkseen kirjahyllyyn makoilemaan, vaan tiedän sille jo ainakin yhden lukijan lähipiiristäni, joka varmasti on yhtä kiitollinen tästä kirjasta kuin minäkin.

Saranda kirjoittaa myös Tyhjä ajatus -blogia, jota kannattaa ehdottomasti käydä myös lukemassa, jos kaipaa elämäänsä hyvää mieltä ja ajattelemisen aihetta!

Ihan nopee väliprojekti: vierastupa

Olen ahertanut viimeisen viikon aikana pihasaunamme yhteydessä olevan vierastuvan parissa. Vierastupa aka allergiatalo on tarkoitettu pääasiassa eläinallergisille tai enemmän omaa rauhaa kaipaaville yöpyjille. Sinne tulee siis täysin erillään säilytettävät ja pestävät tekstiilit eikä eläimillämme ole sinne mitään asiaa.

Puheiden perusteella rakennusta olisi uudistettu 90-luvulla. Vierastuvan katto ja puolipaneelit olivat tuttua mökkipaneelia ja seinät osittain levytetyt sekä valkoiseksi maalatut. Lattia oli ruskeaksi maalattua puukuitulevyä. Sain Mieheltä luvan tehdä vierastuvalle ihan mitä ikinä haluan ja olihan näin herkulliseen tarjoukseen oitis tartuttava!

IMG_9743IMG_9745

Maalasin katon ja puolipaneelit ylijääneellä valkoisella Uulan pohjamaalilla, jolla olin viime kesän ja kuluneen talven aikana maalannut koko yläkerran kattopinnan. Varsinainen päälimaalin loppu oli harmikseni homehtunut purkkiin, mutta onneksi kotoa löytyi pieni purkki toista valkoista maalia. Vanhaa paneelia sai jälleen sutia useaan otteeseen, jotta tulos oli omaa silmää tyydyttävä, mutta tila sai jälleen ihanasti raikkautta ja valoisuutta. Päätin myös tapetoida vierastuvan, mutta pahvittamiseen en täällä lähtenyt. Tiesin heti, että tapetin tulisi olla Ritva Kronlundin suunnittelema Juhannusruusu, mutta pitkään arvoin vaaleanpunaisen ja vaaleansinisen välillä. Lopulta kuitenkin ”saat tehdä ihan mitä ikinä tahdot” voitti – ja lopputuloksen näette kuvasta!

IMG_9877IMG_9881

Koska pihasaunan alla oleva maa routii keväällä vääntäen mökkiä mielensä mukaan, oli puukuitulevyjen saumakohdista tapetti leikattava poikki, jotta se ei keväällä repeäisi. Samaa strategiaa olen ajatellut käyttää ulkoeteisessä ja tässä sain hyvän mahdollisuuden nähdä kuinka häiritsevät saumakohdat tulisivat olemaan (eivät ollenkaan!).

Lattian maalasin kahteen otteeseen vanhalla vihreällä, vaikka vielä maalipurkkia kaupasta hakiessa en tiennyt tulisiko lattian olla nauriin keltainen, lemmikin sininen vaiko mintun vihreä. Lopputulokseen olen kuitenkin erittäin tyytyväinen!

IMG_9880

Vuoteena ruusukammarissa on tällä hetkellä Miehen vanhempien vanha heteka, josta tulikin oikein salonkikelpoinen helmalakanalla. Tulevaisuudessa heteka vaihtunee valkoiseen metallirunkoiseen vuodesohvaan. Seinällä olevaan kaappiin pitäisi lisätä vielä rimat, jotta sinne saisi vieraille astioita ja muita tykötarpeita. Tuolien kaveriksi on suunniteltu pitkää ja kapeaa pöytää aamupalailuun. Kaapisto on todennäköisesti 90-luvulta ja siitä tuunataan ruusukammarin viihdekeskus kirjoineen, lautapeleineen ja pelikortteineen. Kattolamppukin vielä puuttuu, mutta kukapa sellaista kesällä kaipaisikaan.

Oi suloisuutta! Saatankin muuttaa kesäksi tänne.

Psst! Aikaisemmista remonteista löydät juttua puutarha ja remontti-tunnisteen alta!

 

On elelty kuin Ellun kanat

MOLDIV-002 4
Koko lauma kasassa.

Keskikesää juhlittiin Jokitörmässä läpi yöttömän yön tikkaa heitellen, tuikkuja poltellen ja viiniä juoden. Seuraavana päivänä nukuttiin pitkään niin talossa kuin vierastuvassakin, jonka päätin ehostaa lattiasta kattoon vielä edeltävällä viikolla.

Mies oli 10 päivää työhommissa satojen kilometrien päässä. Minä istutin kesäpikkusydämiä, ruskoliljoja ja kirsikkapuun, vaeltelin oman pihan kedoilla ihmetellen mistä nämä kaikki päivänkakkarat ovat ilmestyneet ja ihastellen harakankelloja ja pienen pieniä valkoisia kukkasia, jotka keijukaispolun lailla levittäytyivät villiniityn lomaan. Ja tosiaan remontoin sen pihasaunan vierastuvan – siitä lisää maanantaina!

Eräänä päivänä sitten havahduin siihen, että Mieshän on tulossa käymään kotona huomenna ja meillä on eletty kuin Ellun kanat. Pyykit olivat pesemättä, teekuppeja lojui siellä täällä, imuriin ei ollut kukaan koskenut ja astiatkin olivat lopussa. Kätevänä emäntänä (ja kunnianhimoisena remppamuijana) ripustin vuorotellen pyykkejä kuivumaan narulle ja naulasin maalatut lattia- ja reunalistat vierastupaan astuen lattiassa vain niille kohdille, joista maali oli jo kuivunut. Sain kuitenkin kaiken valmiiksi lupiinikimppuja ja itse ommeltuja pitsiverhoja myöden.

Niin kuin julkaisutahdista voi huomata, on täällä nautittu kesästä. Heinäkuussa blogi jää vuotuiselle lomalle, mutta elokuun 1. päivänä homma polkaistaan taas käyntiin. Ensi viikolla kuitenkin näätte ainakin vierastuvassa tapahtuneen muutoksen ja kenties kuulette jotakin opinnäytetyöstä, joka hyväksyttiin kiitettävin arvosanoin. Kuulemisiin siis!

Puutarhassa tapahtuu

Toukokuussa blogi oli perin hiljainen, sillä näppäimistön naputtelun sijaan olin joko kaivamassa vimmaisesti istutuskuoppia puutarhassa tai aloittamassa tuhannetta projektia. Sen lisäksi, että vedin kortin tappiin puutarhakaupassa sain aika paljon aikaan asioita.

Pistin maantasalle yhden vuorenkilpipenkin, väärässä paikassa olleen pienen vesielementin, kivillä täytetyn ison vesielementin sekä yhden vuosien saatossa hulluksi tulleen kukkaistutuksen. Vaikka piha onkin vanha, on puutarha kovin nuori. Marjapensaat ovat lähinnä vuosien saatossa vaihtaneet muutamaan kertaan paikkaa ja tontti on kasvatettu täyteen puita. Näinpä vanhassa valokuvassa komean ruskoliljaesiintymänkin, mutta siitä on joku tuholainen hankkiutunut eroon.

Vaikka paljon on pistetty vanhaa uuteen uskoon, on tietenkin vanhan tilalle tehty uuttakin. Kaivoin maahan kuusi pientä norjanangervopalleroa, kaksi omenapuuta, kaksi nuppuista juhannusruusua sekä yhden lumipalloheisin, koska en löytänyt pallohortensiaa. Kuudesta kasvulavasta tuli kolme suurta ja yksi pienempi, joissa kasvaa tällä hetkellä mansikoita, salaatteja ja yrttejä. Kosmoskukan taimet joku turjake veti nassuunsa yön pimeydessä, kun olin jättänyt kukkapurkin maahan.

Viiniköynnökset pitäisi vähitellen kaivaa maahan, mutta sitä ennen on terassin kaide saatava maalattua. Toisaalta täällä kevät on vasta tuomien kukinnan huippuvaiheessa ja joten syytä kiireeseen ei ole. Tomaatit jäljittelevät viime vuoden tavoin pavunvarsia, kurkkujen taimien kasvaessa vieressä pieniksi diivoiksi.

Puutarha alkaa hiljalleen kuitenkin muotoutua. Vielä odottavat pionit, saniaiset, kuunliljat, ruusut  ja kirsikat omia paikkojaan (ja kuoppien kaivajaa), mutta oikeaan suuntaan ollaan hiljalleen menossa!