Vulvodynia ja hormonaalinen ehkäisy # 7

temp-for-output-1 3

Takana on nyt kaksi luonnollista kiertoa renkaan lopettamisen jälkeen. Keho ei tunnu päässeen vielä kunnolla käyntiin, jota en toki odottanutkaan. Myös tyypilliset kipupisteet reagoivat edelleen paineeseen.

Ensimmäinen luonnollinen kierto yllätti ja kesti oppikirjamaisen tarkasti 28 päivää. Siitä seuraava kierto aiheuttikin jo harmaita haituvia, kun kierto venyi 37 päiväiseksi. Olin jo varma, että täällä odotetaan #huhtikuisia! Onneksi ei kuitenkaan. Ennen renkaan aloittamista luonnollinen kierto oli keskimäärin 33 päivää, eli sieltä pidemmästä päästä kuitenkin.

Toisin kuin pyhästi suunnittelin, en päässyt aloittamaan maca-kuuria toivotusti, sillä nappulat jäivät Poriin. Meneillä olevaa kiertoa en ala niillä sekoittamaan, vaan aloitan uudestaan seuraavan alkaessa.

Koska hormonitoiminta ei tunnu hyrräilevän vielä tavallisilla radoillaan, ei ihossa tai hiusten rasvoittumisessakaan ole ollut muutosta. Menkkakivut ovat tietenkin palanneet, kuten osasin odottaa. Burana ja kuumavesipullo ovat luottoystäviäni. Myös venyttely ja kevyt liikunta tuntuu auttavan parempina päivinä.

Mies reagoi ihanan tyynesti raskauskuumotteluuni, toteamalla vain: ”Sitten se on niin. Kyllä me pärjätään.”. Niinhän me pärjättäisiin, mutta niin kovin mielelläni pitäisin tuon miehen vielä hetken vain itselläni ja yöuneni katkeamattomina.


Aiheesta lisää:

Vulvodynia ja hormonaalinen ehkäisy #1

Vulvodynia ja hormonaalinen ehkäisy #2

Vulvodynia ja hormonaalinen ehkäisy #3

Vulvodynia ja hormonaalinen ehkäisy # 4

Vulvodynia ja hormonaalinen ehkäisy # 6

Vulvodynia ja parisuhde

Vulvodynian itsehoito

Yhteinen arki on opettelun paikka

temp-for-output-2 4Olemme asuneet Miehen kanssa Kajaanin kodissa kuukauden päivät. Ensimmäiset testijaksot Lappeenrannan kodissa vuoden alussa menivät hyvin, vaikka 33 neliötä oli jakamassa koira, kissa ja kaksi aikuista. Koin sen ajan kuitenkin helpoksi, sillä vaikka meillä oli omat menomme oli arjen rytmi sama.

Kajaanissa arki on kuitenkin ollut välillä haasteellista:

Helle valloitti nopeasti talon yläkerran ja jäi sinne asumaan. Raahasimme patjat alakerran olohuoneeseen ja nukumme siellä edelleen. Helle on häädetty, mutta remontti vaikuttaa jääneen asumaan makuuhuoneeseemme.

Vuorokausirytmit ovat meillä tyystin erilaiset. Mies aloitti heinäkuussa uudessa työssä ja on joutunut menemään nukkumaan kummallisiin aikoihin alkuillasta, jotta on voinut nousta töihin vielä oudompiin aikoihin keskellä yötä. Toisen kainaloon nukahtaminen ei kuulu enää meidän arkeemme, eikä sen puolesta siitä herääminenkään.

Sosiaaliset suhteet rajoittuvat minulla tällä hetkellä Mieheen ja tämän vanhempiin. Olenkin kokenut hieman haastavaksi tasapainotella huomion kaipuuni ja toisen oman ajan tarpeen välillä. Luonnollisesti aikaa on hyvin rajatusti kummallekin, kun toinen osapuoli tekee 12 tunnin vuoroja töissä ja yrittää nukkua 8 tuntia ”yössä”. Kun hänellä on vuorokaudessaan 8 ”vapaata” tuntia, on minulla niitä 16, joista osa menee tietenkin siihen, että odotan Miestä töistä tai hänen heräävän uniltaan.

Ryhmädynamiikka muuttui, kun toin itseni ja eläimeni yhteiseen kotiin. Eläimet alkoivat tulla toimeen keskenään muutaman päivän jälkeen, vaikka eivät ne mitään ylimpiä ystäviä ole. Miehen kissa ja minun koirani ovat mätsänneet yhteen parhaiten, mutta kissat keskenään eivät välillä osaa päättää ovatko kavereita vai eivät. Myös Miehen on ollut haastavaa tottua koiralliseen talouteen. Koira kun haluaisi olla aina mukana tekemisessä ja tassuttaa menemään Miehen perässä kuin varjo.

”Miehen vai meidän koti” nousi varsinkin ensimmäisinä viikkoina mieleeni, kun jouduin uudelleen järjestelemään Miehen tavaroita, jotta sain omani mahtumaan sekaan. Uuden järjestyksen omaksuminen oli Miehelle ymmärrettävästi hankalaa, kun on tottunut siihen, että asiat löytyvät tietyiltä paikoilta. Meillä on myös hyvin erilaiset käsitykset tilan tehokkaasta käytöstä. Kun Miehen mielestä kaikki kaapit ovat täynnä, saattaa yhdeltä hyllyriviltä löytyä muutama viikattu villapaita tai collegehousut. Minun mielestäni tilaa on näin ollen vielä valtavasti.

Erilaiset käyttäytymismallit ovat nostaneet päätään ristiriitatilanteissa. Minä annan suurimman kuohahduksen ensin laantumaan ja vasta sitten palaamaan asiaan. Mies puolestaan ärtyy helposti ja antaa sen myös kuulua. Se puolestaan nostaa minulla pintaan hyvin ikäviä tunnemuistoja edellisen parisuhteen viimeisistä ajoista ja toki myös pientä pakokauhua, sillä elämäntilanne on tällä hetkellä liian samanlainen kuin 2013.

Uuden arkemme vahvuuksia puolestaan ovat:

Miehen vanhemmat, jotka usein poikkeavat kylään. Myös Miehen mummu on valloittava persoona ja hauskaa kahviseuraa. Koen, että minut on otettu hyvin vastaan uuteen perheeseen.

Yhteiset kiinnostuksen kohteet kuten lähiseutumatkailu. Mies näyttää minulle paikkoja joissa hän on käynyt koulua, asunut, leikkinyt serkkujen kanssa tai käynyt uimassa. Olemme käyneet yhdessä myös Rokuan kansallispuistossa ja Vuolijoen Riihipihassa. Kainuussa onneksi riittää erityisesti luontokohteita, mutta väläyttipä Mies myös kiinnostuksensa lähteä syksyllä katsomaan teatteria!

Ymmärrys siitä, että olemme erilaisia – ja että se on hyvä asia. Remontissa minä olen kärsivällisempi ja pidän näpertelystä. Mies puolestaan tykkää touhuta suurempien linjojen kanssa ja auttaa esimerkiksi purkamisessa tai muussa.

Toimiva puheyhteys on kehittynyt välillemme pikkuhiljaa vuosien varrella. Mutta sen lisäksi, että osaamme puhua osaamme myös kuunnella, joka sekin on yhtä tärkeää, ellei tärkeämpääkin. Minulla esimerkiksi on paha tapa jättää astiat pesualtaaseen, vaikka Kajaanin kodissa on tiskikone. Miestä se tietenkin kummastuttaa, kun saa aikuisen ihmisen jälkiä siivota, mutta hän myös osaa kertoa minulle, että voisin tässä muuttaa toimintaani. OK.

Toivon ja uskon, että muutaman viikon päästä alkava harjoitteluni Kajaanissa tuo minulle vähitellen omia sosiaalisia kontakteja. Suuri pelastus on ollut myös kasvimaa ja iso piha, jolta on aina löytynyt tekemistä tylsiksi hetkiksi tai remontin vastapainoksi. Myös Mies siirtyi toiseen toimipaikkaan, jossa työaikojen pitäisi olla inhimillisemmät. Pienillä askelilla kohti helpompaa huomista.

Elvie tuo helpotuksen lantiopohjalihasten harjoitteluun

temp-for-output-9

Blogiyhteistyö: Lastentarvike

”Yritä imaista kirsikka sisääsi.” ”Sulje peräaukko, virtsaputki ja emätin.” ”Ajattele hissiä!”

Nuorempana yritin rutistella lantiopohjanlihaksiani aina kun muistin. Mahdollisimman tiukkoja pitoja kymmenisen sekuntia. Se oli kuitenkin vaikeaa, koska en voinut mitenkään tietää kuinka teräksisessä kunnossa kyseiset lihakset olivat tai tapahtuiko kehitystä. Kun sitten pääsin vulvodynian tiimoilta fysioterapeutille ja näin ensimmäistä kertaa emättimeen asetetun EMG-anturin käyrän monitorilla, oli se ihmeellistä. Käyrä liikahti aina kun minäkin liikahdin, se liikahti silloinkin kun luulin pysyväni paikallani ja hypähti kun aivastin tai naurahdin. Huomasin myös, että aina kun yritin jännittää lihakset ne rentoutuivat, ja aina kun yritin rentouttaa ne supistuivat. Kuulostaa hullulta, mutta näkymättömien lihasten kontrollointi voi olla hyvin vaikeaa.

Siksi olinkin hyvin innoissani, kun huomasin että markkinoille on tullut lantiopohjanlihasten harjoituslaite. Elvie on pieni korkealaatuisesta silikonista valmistettu emättimeen asetettava anturi. Kuula näyttää niin viattomalta, että sen voisi ripustaa hännästään eteisen naulakkoon eikä kukaan huomaisi yhtään mitään. Kyllä, siinä on häntä, joten se ei voi kadota emättimen uumeniin. Anturi keskustelee Android ja iOS puhelimiin ladattavan sovelluksen Elvie Trainerin kanssa bluetooth yhteyden avulla.

temp-for-output-12

temp-for-output-11

Elvien kanssa voi harjoitella vaikka ja mitä – ohjatusti! Kun harjoituskuulan asettaa paikalleen se mittaa supistusten voiman ja ilmoitaa, jos lihaksia ei harjoita oikein. Puhelimen näytöllä kelluu timantti, joka nousee ja laskee puristuksen mukaan. Huippua!

Elvien avulla voi kehittää lantiopohjanlihasten vahvuutta, parantaa hallintaa, edistää kuntoa, kasvattaa kestävyyttä ja oppia kontrollia. Tasoja on neljä, joilla jokaisella harjoitetaan tasolle ajankohtaisia alueita. Näillä harjoitteilla ei vain saada pissan lirahtamista pikkareihin loppumaan ja tehdä seksistä nautinnollisempaa, vaan lantiopohjanlihaksilla on tärkeä tehtävä tukea meitä kaikessa mitä arjessamme teemme. Jaksamme kannatella kehoamme paremmin ja rykäistä voimaa vaativissa suorituksissa tehokkaammin, kun nämä lihakset ovat kunnossa.

Mielestäni parasta Elviessä on sen monipuolisuus. Pakkaus nimittän sisältää ilmaisen sovelluksen, harjoituskuulan, kauniisti muotoillun lataustelakan ja johdon sekä harjoituskuulan päälle asetettavan päällisen, jolla kuulaan saa tarvittaessa lisää kokoa. Vau!

IMG_7723

temp-for-output-13

Yksi miinus tässäkin laitteessa on ja se on suolainen hinta. Elvie on kuitenkin erittäin laadukkaan tuntuinen ja oloinen aina pakkauksesta laitteen säilytyskoteloon ja siitä laitteeseen. Ohjeet ovat selkeät, laite vie naurettavan vähän tilaa ja auttaa noviiseja löytämään lantiopohjanlihaksensa ja antaa kokeneemmallekin kirsikan imaisijalle varmasti uusia ulottuvuuksia. Voisin käyttää tästä jopa sanaa vakuuttava.

Olen aloittanut Elvieni kanssa kahdeksan viikon harjoitusrupeaman (siinä ajassa voi jo kehitystä nähdä) ja lupaan tulla raportoimaan miltä laite tuntui pidemmässä käytössä ja ennen kaikkea jääkö se käyttöön.

(Tuote on EU:n hyväksymä terveydenhuollon laite (medical device 1)).

Kävin Rokualla ja rakastuin

temp-for-output-4

Muutama viikko sitten yhtenä päivänä helteet hellittivät ja ulkona oli vilposat 20 astetta. Päätimme äkkiä kivuta autoon ja lähteä 90 kilometrin päähän Rokuan kansallispuistoon.

Sen lisäksi, että kansallispuistossa on tasokkaan oloinen kylpylähotelli olivat maisemat ihanat! Rokuanvaara on valittu äänestyksellä vuoden 2018 Retkikohteeksi, enkä yhtään ihmettele.

Rokua Geopark pääsi vuonna 2015 UNESCO:n Global Geopark -ohjelmaan. Geopark käsittää laajan alueen ja se voidaan jakaa kolmeen maisema-alueeseen Oulujokilaaksoon, Rokuaan ja Oulujärveen. Jokaisella maisema-alueella on sille ominaiset  erityispiirteet.

temp-for-output-5

temp-for-output-6

Me ajelimme reilun tunnin Rokualle ja laitoimme auton parkkiin kylpylähotellille. Olimme etukäteen päättäneet aloittaa kevyesti ja lähdimme kulkemaan aivan hotellin edustalta alkavaa Harjunpolkua jonka pituus on n. 2,5 kilometriä. Reitti kulki halki kumpuilevien jäkälämaastojen ja laskeutui alas järven tuntumaan.

Tungosta ei reitillä ollut ja se oli miellyttävän hyvässä kunnossa. Maisemat olivat tavattoman kauniit: silmän kantamattomiin kumpuilevaa jäkälää, taivasta kurottelevia honkia ja auringossa kimaltavaa vettä.

temp-for-output-7

temp-for-output-8

Rokua on ulkonaliikkujan paratiisi! Siellä voi maastopyöräillä ja patikoida, uida ja suppailla, marjastaa ja sienestää, geokätköillä ja talvisin hiihtää sekä lumikenkäillä – noin niinkuin alkuun. Polkujen varrella on opasteita, jotka kertovat niin alueen geologiasta, eläimistä kuin kulttuuristakin.

Lapsiakaan ei ole unohdettu, sillä aivan Rokuan kylpylähotellin pihasta lähtee lasten seikkailurata, jossa pienempikin seikailija pärjää aikuisen avustuksella. Pikkuihmisille on myös oma hiihtolatunsa (0,8km) ja varmasti paljon muutakin mukavaa!

Päätimme Miehen kanssa palata talvella siintävän vuosipäivän kunniaksi kokeilemaan myös kylpylähotellia eli Rokua Health & Spa:ta. Aiheesta lisää siis seuraavan vuoden puolella!

Hiusvuosi 2018: Oma tukka paras tukka

IMG_7140

Kuten tiedätte, olen raikastanut kuontaloani säännöllisesti raidoittamalla hiustani vaaleammaksi ainakin viimeiset 10 vuotta. Aina juurikasvun alkaessa näkyä kunnolla varasin ajan kampaajalle ja korjasin asian. Puhtaan vaalen rinnalla oma väri näytti harmaalta ja elottomalta. Lokakuussa Espanjassa tukkaa kohentaessa (suomalainen) kampaaja tokaisi, että oma värini on myös kaunis. Se jäi kummittelemaan mieleeni, enhän ollut nähnyt omaa väriäni vuosikymmeneen.

Tänään olen antanut sen juuren kasvaa korvaan saakka. Oma väri ei ollutkaan harmaa vaan enemmänkin pähkinäisen ruskea, jos sitä jotenkin pitää kuvailla. Kun otsatukka oli kasvanut kokonaan oman väriseksi ystäväni tokaisivat että olin värjännyt tummemmaksi! Kennellekään ei ole tullut edes mieleen, että tämä voisi olla luonnollinen oma värini. Pidän sitä positiivisena asiana, silloin sävyssä lienee jonkinlaista intensiteettiä kuitenkin.

Mitä kiharaoperaatioon tulee, ne voivat oikein hyvin. Paras ja pehmein lopputulos tulee Tigin kosteuttavilla tuotteilla, mutta luonnonkosmetiikan puolelta alkukesällä tilaamani Frantsilan koivu-turve on tuonut hiukseen ryhtiä ja pidentänyt näin myös pesuväliä. Ensimmäiset kolme pesua eli siis viikon Frantsilaa käytettyäni hius jäi vähän tahmeaksi, mutta palautui ennalleen. Tähän ilmiöön olen kehittänyt kaksi vastausta: a) olikohan hiukseen kertynyt jotakin kuonaa, mikä viikossa Frantsilaa käytettyäni lähti lopullisesti tai b) pesinkö paksun hoitoaineen huonosti pois hiuksesta? Joka tapauksessa tärkeintä on se, että hius tuntuu jälleen pesun jälkeen puhtaalta. Frantsila ei ”kosteuttamisessa” yllä samalle tasolle Tigin kanssa, joka johtuu luultavasti siitä, että Tigini on täynnä siloittavia silikoneja joita taas Frantsilassa ei ole.

Nyt kesän jäljiltä vaalennettu osio on entistäkin vaaleampi ja kuontalo muistuttaa paahteisesta ja huolettomasta kesästä. En halua värjätä hiusta enää, mutta väriä on saatava tasattua syksyksi. Ajattelin varata ajan pituuksien kiiltokäsittelyyn, jolla hiuksen sävyä voidaan myös hieman taittaa. Vuoden päästä ei tarvitse sellaisissakaan enää käydä!