Elvie tuo helpotuksen lantiopohjalihasten harjoitteluun

temp-for-output-9

Blogiyhteistyö: Lastentarvike

”Yritä imaista kirsikka sisääsi.” ”Sulje peräaukko, virtsaputki ja emätin.” ”Ajattele hissiä!”

Nuorempana yritin rutistella lantiopohjanlihaksiani aina kun muistin. Mahdollisimman tiukkoja pitoja kymmenisen sekuntia. Se oli kuitenkin vaikeaa, koska en voinut mitenkään tietää kuinka teräksisessä kunnossa kyseiset lihakset olivat tai tapahtuiko kehitystä. Kun sitten pääsin vulvodynian tiimoilta fysioterapeutille ja näin ensimmäistä kertaa emättimeen asetetun EMG-anturin käyrän monitorilla, oli se ihmeellistä. Käyrä liikahti aina kun minäkin liikahdin, se liikahti silloinkin kun luulin pysyväni paikallani ja hypähti kun aivastin tai naurahdin. Huomasin myös, että aina kun yritin jännittää lihakset ne rentoutuivat, ja aina kun yritin rentouttaa ne supistuivat. Kuulostaa hullulta, mutta näkymättömien lihasten kontrollointi voi olla hyvin vaikeaa.

Siksi olinkin hyvin innoissani, kun huomasin että markkinoille on tullut lantiopohjanlihasten harjoituslaite. Elvie on pieni korkealaatuisesta silikonista valmistettu emättimeen asetettava anturi. Kuula näyttää niin viattomalta, että sen voisi ripustaa hännästään eteisen naulakkoon eikä kukaan huomaisi yhtään mitään. Kyllä, siinä on häntä, joten se ei voi kadota emättimen uumeniin. Anturi keskustelee Android ja iOS puhelimiin ladattavan sovelluksen Elvie Trainerin kanssa bluetooth yhteyden avulla.

temp-for-output-12

temp-for-output-11

Elvien kanssa voi harjoitella vaikka ja mitä – ohjatusti! Kun harjoituskuulan asettaa paikalleen se mittaa supistusten voiman ja ilmoitaa, jos lihaksia ei harjoita oikein. Puhelimen näytöllä kelluu timantti, joka nousee ja laskee puristuksen mukaan. Huippua!

Elvien avulla voi kehittää lantiopohjanlihasten vahvuutta, parantaa hallintaa, edistää kuntoa, kasvattaa kestävyyttä ja oppia kontrollia. Tasoja on neljä, joilla jokaisella harjoitetaan tasolle ajankohtaisia alueita. Näillä harjoitteilla ei vain saada pissan lirahtamista pikkareihin loppumaan ja tehdä seksistä nautinnollisempaa, vaan lantiopohjanlihaksilla on tärkeä tehtävä tukea meitä kaikessa mitä arjessamme teemme. Jaksamme kannatella kehoamme paremmin ja rykäistä voimaa vaativissa suorituksissa tehokkaammin, kun nämä lihakset ovat kunnossa.

Mielestäni parasta Elviessä on sen monipuolisuus. Pakkaus nimittän sisältää ilmaisen sovelluksen, harjoituskuulan, kauniisti muotoillun lataustelakan ja johdon sekä harjoituskuulan päälle asetettavan päällisen, jolla kuulaan saa tarvittaessa lisää kokoa. Vau!

IMG_7723

temp-for-output-13

Yksi miinus tässäkin laitteessa on ja se on suolainen hinta. Elvie on kuitenkin erittäin laadukkaan tuntuinen ja oloinen aina pakkauksesta laitteen säilytyskoteloon ja siitä laitteeseen. Ohjeet ovat selkeät, laite vie naurettavan vähän tilaa ja auttaa noviiseja löytämään lantiopohjanlihaksensa ja antaa kokeneemmallekin kirsikan imaisijalle varmasti uusia ulottuvuuksia. Voisin käyttää tästä jopa sanaa vakuuttava.

Olen aloittanut Elvieni kanssa kahdeksan viikon harjoitusrupeaman (siinä ajassa voi jo kehitystä nähdä) ja lupaan tulla raportoimaan miltä laite tuntui pidemmässä käytössä ja ennen kaikkea jääkö se käyttöön.

(Tuote on EU:n hyväksymä terveydenhuollon laite (medical device 1)).

Kävin Rokualla ja rakastuin

temp-for-output-4

Muutama viikko sitten yhtenä päivänä helteet hellittivät ja ulkona oli vilposat 20 astetta. Päätimme äkkiä kivuta autoon ja lähteä 90 kilometrin päähän Rokuan kansallispuistoon.

Sen lisäksi, että kansallispuistossa on tasokkaan oloinen kylpylähotelli olivat maisemat ihanat! Rokuanvaara on valittu äänestyksellä vuoden 2018 Retkikohteeksi, enkä yhtään ihmettele.

Rokua Geopark pääsi vuonna 2015 UNESCO:n Global Geopark -ohjelmaan. Geopark käsittää laajan alueen ja se voidaan jakaa kolmeen maisema-alueeseen Oulujokilaaksoon, Rokuaan ja Oulujärveen. Jokaisella maisema-alueella on sille ominaiset  erityispiirteet.

temp-for-output-5

temp-for-output-6

Me ajelimme reilun tunnin Rokualle ja laitoimme auton parkkiin kylpylähotellille. Olimme etukäteen päättäneet aloittaa kevyesti ja lähdimme kulkemaan aivan hotellin edustalta alkavaa Harjunpolkua jonka pituus on n. 2,5 kilometriä. Reitti kulki halki kumpuilevien jäkälämaastojen ja laskeutui alas järven tuntumaan.

Tungosta ei reitillä ollut ja se oli miellyttävän hyvässä kunnossa. Maisemat olivat tavattoman kauniit: silmän kantamattomiin kumpuilevaa jäkälää, taivasta kurottelevia honkia ja auringossa kimaltavaa vettä.

temp-for-output-7

temp-for-output-8

Rokua on ulkonaliikkujan paratiisi! Siellä voi maastopyöräillä ja patikoida, uida ja suppailla, marjastaa ja sienestää, geokätköillä ja talvisin hiihtää sekä lumikenkäillä – noin niinkuin alkuun. Polkujen varrella on opasteita, jotka kertovat niin alueen geologiasta, eläimistä kuin kulttuuristakin.

Lapsiakaan ei ole unohdettu, sillä aivan Rokuan kylpylähotellin pihasta lähtee lasten seikkailurata, jossa pienempikin seikailija pärjää aikuisen avustuksella. Pikkuihmisille on myös oma hiihtolatunsa (0,8km) ja varmasti paljon muutakin mukavaa!

Päätimme Miehen kanssa palata talvella siintävän vuosipäivän kunniaksi kokeilemaan myös kylpylähotellia eli Rokua Health & Spa:ta. Aiheesta lisää siis seuraavan vuoden puolella!

Hiusvuosi 2018: Oma tukka paras tukka

IMG_7140

Kuten tiedätte, olen raikastanut kuontaloani säännöllisesti raidoittamalla hiustani vaaleammaksi ainakin viimeiset 10 vuotta. Aina juurikasvun alkaessa näkyä kunnolla varasin ajan kampaajalle ja korjasin asian. Puhtaan vaalen rinnalla oma väri näytti harmaalta ja elottomalta. Lokakuussa Espanjassa tukkaa kohentaessa (suomalainen) kampaaja tokaisi, että oma värini on myös kaunis. Se jäi kummittelemaan mieleeni, enhän ollut nähnyt omaa väriäni vuosikymmeneen.

Tänään olen antanut sen juuren kasvaa korvaan saakka. Oma väri ei ollutkaan harmaa vaan enemmänkin pähkinäisen ruskea, jos sitä jotenkin pitää kuvailla. Kun otsatukka oli kasvanut kokonaan oman väriseksi ystäväni tokaisivat että olin värjännyt tummemmaksi! Kennellekään ei ole tullut edes mieleen, että tämä voisi olla luonnollinen oma värini. Pidän sitä positiivisena asiana, silloin sävyssä lienee jonkinlaista intensiteettiä kuitenkin.

Mitä kiharaoperaatioon tulee, ne voivat oikein hyvin. Paras ja pehmein lopputulos tulee Tigin kosteuttavilla tuotteilla, mutta luonnonkosmetiikan puolelta alkukesällä tilaamani Frantsilan koivu-turve on tuonut hiukseen ryhtiä ja pidentänyt näin myös pesuväliä. Ensimmäiset kolme pesua eli siis viikon Frantsilaa käytettyäni hius jäi vähän tahmeaksi, mutta palautui ennalleen. Tähän ilmiöön olen kehittänyt kaksi vastausta: a) olikohan hiukseen kertynyt jotakin kuonaa, mikä viikossa Frantsilaa käytettyäni lähti lopullisesti tai b) pesinkö paksun hoitoaineen huonosti pois hiuksesta? Joka tapauksessa tärkeintä on se, että hius tuntuu jälleen pesun jälkeen puhtaalta. Frantsila ei ”kosteuttamisessa” yllä samalle tasolle Tigin kanssa, joka johtuu luultavasti siitä, että Tigini on täynnä siloittavia silikoneja joita taas Frantsilassa ei ole.

Nyt kesän jäljiltä vaalennettu osio on entistäkin vaaleampi ja kuontalo muistuttaa paahteisesta ja huolettomasta kesästä. En halua värjätä hiusta enää, mutta väriä on saatava tasattua syksyksi. Ajattelin varata ajan pituuksien kiiltokäsittelyyn, jolla hiuksen sävyä voidaan myös hieman taittaa. Vuoden päästä ei tarvitse sellaisissakaan enää käydä!

Makuukammarin remontti osa 3: Pinkopahvitus ja vehnäjauholiisteri

PNG-kuva(1)

Seinien pinkopahvittamiseen on olemassa niin monta ohjetta kuin on tekijääkin. Tekniikka ja esivalmistelut eroavat jo siinä pahvitetaanko hirsien päälle vaiko puukuitulevyä. Päätin seurata Niko Palosen laatimaa Huokoisen puukuitulevyn asentaminen ja pintakäsittely vanhassa rakennuksessa –opasta, joka löytyy verkon hakukoneita käyttäen.

Ohjeen mukaisesti pinkopahvi leikattiin oikean kokoiseksi ja liisteröitiin jankkia säästelemättä kahteen kertaan. Tämän jälkeen myös seinä liisteröitiin, jonka aikana pahvi puolestaan sai vettyä viitisen minuuttia (olimme tässä aika suurinpiirteisiä). Paavo-pinkopahvi on toisesta reunastaan valmiiksi ohennettua ja olisi ollut suotavaa ohentaa myös toinen reuna, mutta se osoittautui sen verran hermoja repiväksi hommaksi, että jätin väliin.

Ensimmäiset palat pahvia taittelimme vettymään, mutta totesimme sen liisteröityvän itseensä sen verran tehokkaasti, että jatkossa palojen annettiin vain seistä koko pituudessaan lattialla. Tämä oli mahdollista siksi, että työstimme aina yhden palan kerrallaan.

Myös liistereistä on erilaisia variaatioita ja toisissa ohjeissa käytetään puuliimaan lisäksi vielä huopanauloja (puukuitulevyn päälle pahvitettaessa). Päädyin tekemään liisterin vehnäjauhosta ja vedestä. Suhteena käytin 1 osaa vehnäjauhoja / 9 osaa vettä. Keitin kerralla kahden litran saitseja, sillä taloudessa ei ole suurempaa kattilaa. Yhteen seinään pahvituksineen meni liisteriä nelisen litraa.

temp-for-output-3 2

Suosittelen erittäin lämpimästi, että pahvittaminen tehdään kahden ihmisen voimin. Tai en ainakaan suosittele kenenkään ryhtyvän tähän yksin, jos ei ole koskaan ennen pahvittanut. Vaikka meidän palamme olivat vain 162 cm korkeita, ei hommasta olisi tullut yhtään mitään yksin. Alun epäonnistumisien jälkeen aloimme saada Miehen kanssa homman jujuista kiinni ja hänestä kehkeytyikin oikea pahvimestari. Homma kääntyikin nopeasti siihen, että Mies toimi ykkösmiehenä ja minä apukäsinä.

Kahdestaan yhden seinän pahvittamiseen aikaa kului noin tunti. Tähän aikaan kuuluu siis palojen leikaaminen ja mahdollinen muotoilu, kahdesti liisteröinti ja vettyminen sekä seinän liisteröinti ja pahvin asennus paikoilleen.

Käytimme pahvien kiinnittämiseen ainoastaan liisteriä. Emme myöskään alkaneet askarrella nurkkien kanssa, vaan päätimme laittaa niihin viimeistelyvaiheessa listat. Päädyimme tähän ratkaisuun siksi, ettemme tiedä paljonko seinät elävät vuoden aikojen mukana, joka puolestaan saattaisi saada pahvit ja tapetit repeämään jossakin vaiheessa. Helpompi siis näin.

Seuraavana päivänä kävin tarkastamassa pahvitetut seinät. Ne olivat suurimmilta osin erinomaiset. Pahviin jääneet kuprut olivat oienneet pahvin kuivuessa, pahvin alle jääneet puukuitulevyjen rakokohdat eivät erottuneet laisinkaan pahvin alta eivätkä nurkat repsottaneet. Edes pahvin toisen reunan ohentamatta jättäminen ei näyttänyt mitenkään pahalta. Ainoa ongelmakohta oli ensimmäisen pahvin alla oleva piilokaappi, joka aiheutti harmaita hiuksia jo asennusvaiheessa. Päädyin leikkaamaan katkoveitsellä huonosti menneen osan ja laittamaan illalla kohtiin pienemmät pahvipalat. Tämän operaation myötä tapetointi oli mahdollista aloittaa aikaisintaan seuraavana päivänä.

Pahvitettuna on tällä hetkellä 2/4 seinästä. Vaatekaapin takaa paljastunut oviaukkoseinä pitää vielä levyttää ja tehdä ”terassille” myös jonkinlainen ensiapulevytys, jotta siinä voi kävellä. Ikkunaseinä on pahvitusvuorossa seuraavaksi, mutta parisuhteemme hyvinvoinnin nimessä pidämme pahvituksesta muutaman päivän tauon, koska kyseiselle seinälle ei tule yhtäkään tavallisen kokoista tai muotoista pahvia.

Makuukammarin remontti osa 2: Katon maalaus

BeFunky-collage(1)

Taas ollaan edistytty, joskaan ei todellakaan sillä aikataululla, jota itse kaavailin. Kävi nimittäin niin, että viime maanantaina kun lähdimme hakemaan tarvittavia paneeleja, suojaustarvikkeita ja maaleja, niin maaleja ei kaupassa ollutkaan. No eikuin tilaamaan! Tiedustelin siinä koska maalit mahtavat saapua ja sain vastaukseksi ”Ne maalit tulloo tuolta Pohojammaalta, että tulloo ku tulloo.”. Eipä siinä sitten mitään.

Eikä se paneelikaan ihan vapaaehtoisesti katosta lähtenyt mukaan rautakauppaan. Halusimme yhden mallikappaleen, jotta saisimme ensimmäisellä kerralla oikeaa tavaraa ja pääsisimme heti hommiin HAHAHAHAHAHAH. Siinä kun sorkkaraudalla yritimme siististi mitään rikkomatta saada reunimmaisen laudan irti niin mukaan lähti neljä viereistä ja niiden alta koolaus. Justiinsa! Kannatti kuitenkin, saimme ensimmäisellä yrittämällä oikeaa paneelia mukaan.

Kuitenkin siihen maalaamiseen. Makuukammarin lattialistat siis irroitettiin ja samalla sähköjohdot nypittiin irti seinästä ja sähköpistokkeet suojattiin teipillä maaliroiskeilta. Alunperin tarkoitus oli ottaa jo tässä vaiheessa pistorasioiden ja katkaisimien suojakannet pois, mutta ruuvimeisseli + pistorasia yhdistelmä oli mielestäni niin hasardi, että päädyin siirtämää operaation pinkopahvituksen valmistelujen yhteyteen. Lattia suojattiin remonttipahvilla. Lopuksi tila yritettiin sulkea remonttipahvista kyhätyllä väliseinällä, mutta kissa-herramme meni määrätietoisesti esteestä läpi kerta toisensa jälkeen, jolloin siitä luovuttiin.

Kun maalaamiseen viimein päästiin, päädyttiin paneelit maalaamaan kahdesti Uulan sisäpohjalla ja sen päälle vielä kaksi kerrosta Uulan Into kalustemaalia. Näin ei vanhojen paneelien keltaisuus paistanut enää maalipinnasta läpi ja uudet paneelit imivät itseensä edullisempaa pohjamaalia kuin varsinaista väriä. Olin ajatellut, että katon maalaaminen on ihan pyllystä. Olin tässä täysin väärässä: keskikokoisilla A-tikkailla pääsi hyvää maalausasentoon ja työ eteni joutuisasti yksinkin. Pohjamaalia kului kokonaisuudessaan reilu litra ja kalustemaalia saman verran. Kovasta työstä huolimatta – tai kenties sen asiosta – olemme molemmat hyvin tyytyväisiä työn(i) jälkeen.

Miksi valitsimme juuri Uulan maalit? Myönnän, että olin ensin maalaamassa paneelit toisen valmistajan paneelimaalilla. Siinähän selvästi lukee paneelimaali eli sen on pakko sopia paneeleille. Tarkemmin selvää ottaessani kävikin ilmi, ettei asia ole ollenkaan näin mustavalkoinen. Päätin siis pelata varman päälle ja valita talovanhuksemme parhaaksi maalin, joka mahdollistaa sen hengittämisen jatkossakin. Uulan maaleissa ei ole muoveja ja ne ovat hajuttomia sekä vesiohenteisia. Työn kestäessä monta päivää oli myös todella kiva huomata, ettei maaliin tullut yön aikana kalvoa ja se sekoittui myös hyvin helposti. Sen verran voin myös kehua, että kun maalit maanantaina myöhään iltapäivällä laitettiin tilaukseen, olivat ne hakuvalmiina jo keskiviikkona puolilta päivin! Erittäin nopeaa ja saumatonta asiakaspalvelua Uulan tehtaanmyymälässä, Postilla ja paikallisella Värisisustajalla. Jes!

Seuraavassa remonttikirjoituksessa tiedossa seinien pinkopahvitusta sekä vehnäjauholiisterin keittoa!